HÄN
Kaikki mitä hänestä tiedän, on miltä hän näyttää. Hän on sen näköinen kuin hänen kaltaisensa ovat : valloittajan.
Ei, tiedän enemmän. Tiedän hänestä aivan varmasti, ettei hän ole ainoastaan originelli, vaan myös perverssi tai ainakin kokeilunhaluinen. Hän istuu baaritiskin ääressä sen oloisena, kuin olisi vasta laskeutunut kuolevaisten keskuuteen.
Hän ei kuulu joukkoon, ei sovi sisustukseen.
Näen että monet muutkin silmäparit ovat rekisteröineet hänet. Hän yksinkertaisesti kuuluu niihin poikkeusihmisiin, joille on tunnusomaista eräänlainen "magneettinen aura". Hän suhtautuu intohimoisen tuoreesti kaikkeen eteensä osuvaan, eikä jää huomiotta.
Hän säteilee.
Kun tunnen tarvetta käydä miestenhuoneessa, en kävelekään parketin poikki ihmismeren läpi, vaan valitsen häntä sivuavan reitin.
Tungos tanssilattian sivustoillakin on melkoinen, ja tungoksessa ihmiset usein ottavat tukea toisistaan ... Tulen siis hipaisseeksi häntä ohi mennessäni, ja kämmeneni viivähtää hetken hänen lämpöä huokuvalla olkapäällään.
Hän on lämmin ja elävä.
Kohta hän toivottavasti on myös minun.
Palatessani miestenhuoneesta on häneen luomani katse jälleen aavistuksen liian pitkä. Juuri niin pitkä, ettei hänelle jää mahdollisuutta käsittää sitä väärin.
Hän ymmärtää kysymyksen, ja hän vastaa jos haluaa.
Ja hän haluaa.
Hän kävelee pöytääni kohti. Hän kävee hartiat hieman koholla, kädet syvällä farkkujensa taskuissa. Hänen vaaleahkot, paksut, taipuisat hiuksensa ovat kuin myrskyn jäljiltä ja ilme hänen poikamaisilla kasvoillaan on samanaikaisesti sekä uninen että valpas.
Hän jää seisomaan ja työntää käsiään vieläkin syvemmälle taskuihinsa. Hän katsoo minuun ilkikurisesti, siirtää painopistettään vuoroin toiselle, vuoroin toiselle jalalle ja mutristaa huuliaan aivan tietyllä tavalla.
Hän siis vastaa - katsoo minuun ja sitten ovelle. Minä toistan liikesarjan, virnistän ja nyökkään.
Nälkäiset ruumiimme puhuvat puolestamme : sanoja ei tarvita.
Olemme menossa - en tiedä minne.
Hänkään ei tiedä.
Päädymme pimeälle sisäpihalle, ja melkein tönäisen hänet tiiliseinää vasten.
Hän avaa sepalukseni saman tien ja tarttuu lujasti kaluuni.
Hän runkkaa minua rajusti, hillittömästi. Painan kasvoni hänen rintakehäänsä vasten, horjahtelen, yritän pysyä hiljaa. Yritän, mutta en pysy.
Hän kietoo vasemman kätensä ympärilleni ja runkkaa oikealla kädellään yhä hillittömämmin. Varmasti kaatuisin, ellei hän pitäisi minua pystyssä.
Pääni taipuu taaksepäin hänen käsivarrellaan. Huohotan, urvahtelen, ynisen.
Hän nostaa käsivarttaan ja minua kuin olisin tahdoton. Hän pakottaa huuleni auki ja työntelee kieltään suuhuni. Hän suutelee intohimoisesti niin, että se melkein tekee kipeää.
Hädin tuskin ehdin tajuta mitä tapahtuu, kun hän äkkiä repii farkkunsa alas. Hän asettuu eteeni, eikä minulla ole epäilystäkään siitä mitä hän haluaa - mitä hän vaatii.
Haparoin kortongin lompakostani, ja kohta valtaviin mittoihin paisunut kyrpäni ui hänen tiukassa, kuumassa suolessaan edestakaisin.
Vauhtimme on hillitön, hillitön. Hän runkkaa itseään, hän huohottaa äänekkäästi, minä huohotan, vapisen, räjähdän.
Hänen perseensä pyörii yhä villimmin. Äkkiä hän nousee lähes pystyasentoon ja huohottaa yhä kuuluvammin. Pujotan vasemman käteni hänen kylkensä lomasta, pidän hänestä kiinni kun hän laukeaa.
Hän vavahtelee ja ääntelee. Sitä kestää pitkään, kunnes hän kumartuu ja ottaa seinästä tukea, että minä voisin lykkiä paremmin.
Jo muutaman rajun työnnön jälkeen tunnen lastini lähtevän liikkeelle.
Purkaudun pitkään ja perusteellisesti, tekee helvetin hyvää.
Koskettelemme toisiamme pimeässä vielä hetken, annamme hengityksen tasaantua. Olemme hiestä märkiä, raukeita, kiitollisia toisillemme.
Lopulta eroamme ja toden totta : sanaakaan emme vaihtaneet.
En tiedä edes hänen nimeään.
Kaikki mitä hänestä tiedän, on miltä hän näyttää. Hän on sen näköinen kuin hänen kaltaisensa ovat : valloittajan.
Ei, tiedän enemmän. Tiedän hänestä aivan varmasti, ettei hän ole ainoastaan originelli, vaan myös perverssi tai ainakin kokeilunhaluinen. Hän istuu baaritiskin ääressä sen oloisena, kuin olisi vasta laskeutunut kuolevaisten keskuuteen.
Hän ei kuulu joukkoon, ei sovi sisustukseen.
Näen että monet muutkin silmäparit ovat rekisteröineet hänet. Hän yksinkertaisesti kuuluu niihin poikkeusihmisiin, joille on tunnusomaista eräänlainen "magneettinen aura". Hän suhtautuu intohimoisen tuoreesti kaikkeen eteensä osuvaan, eikä jää huomiotta.
Hän säteilee.
Kun tunnen tarvetta käydä miestenhuoneessa, en kävelekään parketin poikki ihmismeren läpi, vaan valitsen häntä sivuavan reitin.
Tungos tanssilattian sivustoillakin on melkoinen, ja tungoksessa ihmiset usein ottavat tukea toisistaan ... Tulen siis hipaisseeksi häntä ohi mennessäni, ja kämmeneni viivähtää hetken hänen lämpöä huokuvalla olkapäällään.
Hän on lämmin ja elävä.
Kohta hän toivottavasti on myös minun.
Palatessani miestenhuoneesta on häneen luomani katse jälleen aavistuksen liian pitkä. Juuri niin pitkä, ettei hänelle jää mahdollisuutta käsittää sitä väärin.
Hän ymmärtää kysymyksen, ja hän vastaa jos haluaa.
Ja hän haluaa.
Hän kävelee pöytääni kohti. Hän kävee hartiat hieman koholla, kädet syvällä farkkujensa taskuissa. Hänen vaaleahkot, paksut, taipuisat hiuksensa ovat kuin myrskyn jäljiltä ja ilme hänen poikamaisilla kasvoillaan on samanaikaisesti sekä uninen että valpas.
Hän jää seisomaan ja työntää käsiään vieläkin syvemmälle taskuihinsa. Hän katsoo minuun ilkikurisesti, siirtää painopistettään vuoroin toiselle, vuoroin toiselle jalalle ja mutristaa huuliaan aivan tietyllä tavalla.
Hän siis vastaa - katsoo minuun ja sitten ovelle. Minä toistan liikesarjan, virnistän ja nyökkään.
Nälkäiset ruumiimme puhuvat puolestamme : sanoja ei tarvita.
Olemme menossa - en tiedä minne.
Hänkään ei tiedä.
Päädymme pimeälle sisäpihalle, ja melkein tönäisen hänet tiiliseinää vasten.
Hän avaa sepalukseni saman tien ja tarttuu lujasti kaluuni.
Hän runkkaa minua rajusti, hillittömästi. Painan kasvoni hänen rintakehäänsä vasten, horjahtelen, yritän pysyä hiljaa. Yritän, mutta en pysy.
Hän kietoo vasemman kätensä ympärilleni ja runkkaa oikealla kädellään yhä hillittömämmin. Varmasti kaatuisin, ellei hän pitäisi minua pystyssä.
Pääni taipuu taaksepäin hänen käsivarrellaan. Huohotan, urvahtelen, ynisen.
Hän nostaa käsivarttaan ja minua kuin olisin tahdoton. Hän pakottaa huuleni auki ja työntelee kieltään suuhuni. Hän suutelee intohimoisesti niin, että se melkein tekee kipeää.
Hädin tuskin ehdin tajuta mitä tapahtuu, kun hän äkkiä repii farkkunsa alas. Hän asettuu eteeni, eikä minulla ole epäilystäkään siitä mitä hän haluaa - mitä hän vaatii.
Haparoin kortongin lompakostani, ja kohta valtaviin mittoihin paisunut kyrpäni ui hänen tiukassa, kuumassa suolessaan edestakaisin.
Vauhtimme on hillitön, hillitön. Hän runkkaa itseään, hän huohottaa äänekkäästi, minä huohotan, vapisen, räjähdän.
Hänen perseensä pyörii yhä villimmin. Äkkiä hän nousee lähes pystyasentoon ja huohottaa yhä kuuluvammin. Pujotan vasemman käteni hänen kylkensä lomasta, pidän hänestä kiinni kun hän laukeaa.
Hän vavahtelee ja ääntelee. Sitä kestää pitkään, kunnes hän kumartuu ja ottaa seinästä tukea, että minä voisin lykkiä paremmin.
Jo muutaman rajun työnnön jälkeen tunnen lastini lähtevän liikkeelle.
Purkaudun pitkään ja perusteellisesti, tekee helvetin hyvää.
Koskettelemme toisiamme pimeässä vielä hetken, annamme hengityksen tasaantua. Olemme hiestä märkiä, raukeita, kiitollisia toisillemme.
Lopulta eroamme ja toden totta : sanaakaan emme vaihtaneet.
En tiedä edes hänen nimeään.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mielenkiintoista ...
Hmmm ?
w
Noin yleisellä mittarilla novelli on loistava!
Se ei ehkä kuitenkaan edusta parasta SINUN osaamistasi.
Tyydyttääkö vastaus hmmtelijää?
M
Kyllä, vastaus tyydyttää.
Novellin on tarkoituskin olla sellainen "purkaus" kuin se on, ja tekstin tyyli - tässä tapauksessa tyylittömyys - on aina riippuvainen kirjoitushetkellä vallinneesta mielentilasta.
Aina ei huvita miettiä asioita loppuun asti,
eikä aina huvita hempeillä.
Useimmiten kyllä.
W
..upea suoritus..
=)_)
mahtava nove, jälleen..
mutta entisesi oli parempia, erinlaisia..
mutta oli tämäkin hyvä, kerrassaan mahtava...
kiitos kommentista.
kunpa muutkin jo rupeaisivat kirjoittelemaan tänne.
w
...mun kirjoituxet sitten kelpaa?? =(
TIETENKIN KELPAAVAT !
ODOTAN...
W
Kiihottavampi tää on kun edelliset,
ei mitään vikaa ! Ja uutta ... suoleen. höm.
ei voi kiistellä. eikä pidä.
kiitos.
w
tämä tyttö tykkää toiminnasta !!!
että on tytössä jytyä...
jees...
w