Veikkaisin, että tältä palstalta saisin eniten vastauksia tähän pulmaan. Eli esikoinen on 3 kk vanha ja nyt on pikku kakkonen jo tuloillaan.. Ikäeroa näille lapsille tulisi siis vain vajaa vuosi. Kuinka te olette vastaavassa tilanteessa pärjänneet? Jos löytyisi ihmisiä jotka ovat saman kokeneet. Kuinka ensinnäkin kroppa on kestänyt uuden raskauden heti perään ja miten on arki sujunut kahden niin pienen käärön kanssa?
Kaipaisin kipeästi tietoa että onnistuuko vai eikö..?
Kaipaisin kipeästi tietoa että onnistuuko vai eikö..?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mulla poika sentään 7kk ja seuraava tulossa.. Voimia sinulle ja kyllä tilanne ainakin minua hiukan peloittaa.
Toivottavasti tulee paljon vastauksia...
meillä kans kakkosta odotellaan, ja meillä esikoinen tulee olemaan kumminkin jo puolentoista kakkosen syntyessä, mutta silti jänskätään miten arki sujuu kahden pienen kanssa =) minä siis myös kaipaisin samassa tilanteessa olevien neuvoja ja vinkkejä jos löytyy =)
toista. Ikäeroa tulee olemaan 1v 2kk ja todellakin hirvittää välillä kuinka tullaan jaksamaan.
Olisi mukava kuulla "selviytymistarinoita" !
Itse olen 3kk pojan tuore äiti ja tässä vähän kauhulla olen tutkiskellut omaa olotilaani ja mietinkin tosi "teinimäisesti" että olenko raskaana!?! Jotenkin naurettavaa että tässä iässä ja tässä tilanteessa pitää olla näin aivoton,ettei moista asiaa tietäisi! Meillä on tilanne vain se etten varmaan pystyisi jatkamaan raskautta,vaikka olisi ihanaa saada toinenkin lapsi. Mies on ulkomailla töissä vielä pari vuotta ja käy n.2kk välein kotona eikä sukulaisista apua ole (oma äitini on käynyt 2xkatsomassa poikaa...)että näin...ei auta kun välipäivinä käydä apteekissa ja katsoa mitä tapahtuu...tiedän etten yksin pärjäisi kahden pienen lapsen kanssa.Tämä meidän eka kun kärsii koliikista ja en ehkä jaksaisi perään toista samanlaista...Itsekästä??
Mielestäni ei ollenkaan itsekästä. Ymmärrän hyvin tilanteesi. Meillä myös esikoinen ollut hieman ns. vaativampi lapsi. En tiedä oliko koliikkia vai mitä mutta 1,5 kk itki joka yö n. 4 tuntia tauoilla tai ilman. Olihan se ihan mielettömän raskasta, vaikka olikin mies auttamassa. Ja oma äitikin otti välillä poikaa hoitoon, että sai edes päivällä nukkua.
Itsekin juuri mietin suorastaan kauhulla selviämistä seuraavasta lapsesta, jos vaikka sattuisi samanlainen tulemaan. Ymmärrän ettei sitä yksin voi jaksaa. Pitää pitää huolta myös omasta hyvinvoinnista! Ei lapset siitäkään nauti jos oma äiti laahustaa väsyneenä päivästä päivään...
Niin juuri. Todella käsittämättömän aivotonta ja itsekästä toimintaa saattaa itsensä nykypäivänä vahingossa raskaaksi (aikuinen ihminen)ja sitten jälkeenpäin pähkäillä, että en minä kyllä jaksa tämän lapsen kanssa. Hyvät ihmiset : kyseessä on ihan oikea IHMINEN, jonka sinä olet valmis tappamaan vain paikataksesi omaa typeryyttäsi. Ota vastuu teostasi ja anna lapsesi elää !
Oletkos sattumoisin ajatellut sellaista, että kaikki ei välttämättä "saata itseään vahingossa raskaaksi" vaan myös ehkäisy saattaa pettää tms. Kannattaisi harkita sekunnin jos toisenkin ennenkun tulee kirjoittamaan lapsen tappamisesta oman typeryytensä takia. Monta mieltä voi pahoittaa tuolla, ja aivan tarpeettomasti!