Sateen taukoamaton ropina katkesi puhelimen terävään helinään . "Yeah", murahdin luuriin väsyneellä äänellä.
" Onko yksityisetsivä Fordson" kysyi hengästynyt naisääni langalla, "tarvitsen nopeasti apua".
Taas yksi päihdeongelmainen hermoraunio joka tarvitsee ammattiauttajaa nostamaan itsensä kuiville itseaiheutetusta velkakierteestä, ajattelin ensin, mutta sitten jokin seikka sai minut kiinnostumaan soittajasta. Laskin patiinit pöydältä, laitoin Auto Und Motor Sportin pois ja tartuin kynään:
"Minä olen, mistä on kyse?"
"En voi puhua puhelimessa, voimmeko tavata Branderin kahvilassa 42.Avenuella kello 14?"
Vilkaisin ranteessani roikkuvaa kultaista Citizeniä, iltapäiväruuhka oli jo alkamassa, mutta päätin yrittää. "Minä tulen"
Nappasin pikkutakin pykälään, varmistin että Luger oli kotelossaan ja lukitsin toimiston oven. "Agentuuriliike Fordson & Levy" luki lasiin maalatussa kyltissä. Samuel Levy oli vanha kaverini, jonka kanssa aloitimme nämä hommat kauan sitten. Sittemmin Sam ryhtyi ryypiskelemään päätoimisesti ja kenkäisin sen vanhan juopon ulos pari vuotta siten. Nimen jätin kuitenkin oveen, koska kahden miehen firma kuulosti luotettavammalta.
Laskeuduin hissillä alakerran pysäköintihalliin ja hyppäsin ruskeaan Taunukseeni. 2.0l OHC käynnistyi nöyrästi ja suuntasin poikamiessporttini Ham Streetin vilinään. Liikenne oli vielä rauhallista ja voimakas rivinelonen kehräsi unettavasti. Minulla oli aikaa ajatella.
En ollut kiinnostunut soittajasta siksi että kaipaisin naisseuraa, sillä tässä työssähän tapaa kauniita misuja yli oman tarpeen. En kiinnostunut hänestä siksi että olisin haistanut helppoa rahaa,sillä yleensähän nämä minulle soittavat nuoret tytönletukat ovat saattaneet itsensä peruuttamattomiin talousvaikeuksiin muista ongelmista nyt puhumattakaan.
Ehei, aavistelin että tässä oli nyt kyse jostain muusta kuin vierasta naista panevasta aviomiehestä tai pankkivekseleitä väärentävästä poikaystävästä. Olin lopen kyllästynyt salakuvaamaan keski-ikäisiä ukkomiehiä $25/tunti kun he narisuttivat Citroeninsa jousia Tott Laken maisematasanteella jonkun eteenpäin pyrkivän sihteeritytön kanssa. Oikeastaan minun oli myönnettävä itselleni, että työ tuntui vastenmieliseltä koska ymmärsin heitä niin hyvin.
Mutta tiesin myös että kykyni, kalustoni ja useat epäviralliset yhteyteni paikalliseen alamailmaan ja poliisiin riittäisivät kantamaan minut jonkún suuremmankin haasteen yli.
Suuntasin Taunuksen keulan Southern Passwaylle, aluksi matka eteni hyvin mutta Sarah Cornerin liittymää lähestyttäessä liikennevirta hidastui lähes kävelyvauhtiin. Holy Laken suuren liittymätyömaan vaikutus näkyi täällä asti ja Pirkvillen kansainvälisen lentokentän liikenne toi mukaan oman kuormansa: keskieurooppalaisia liikemiehiä vuokra-Toyotissaan, siististi pukeutuneita perheitä taxi-mercedesten takapenkeillä palaamassa jokavuotiselta keskiluokkaiselta etelänmatkaltaan.
Kirosin mielessäni reittivalintaani: olisi sittenkin pitänyt yrittää Presidential Parkwayn:n kautta.
Saavuin tapaamispaikalle käytännöllisesti katsoen ajoissa: Fordin digitaalikello näytti 14.02 kun paiskasin Taunuksen laittomalla käsijarrukäännöksellä kahvilan eteen. En vaivautunut lukitsemaan ovia, oikaisin vain solmioni ja kävelin eliittikahvilaan sisään.
to be continued...
" Onko yksityisetsivä Fordson" kysyi hengästynyt naisääni langalla, "tarvitsen nopeasti apua".
Taas yksi päihdeongelmainen hermoraunio joka tarvitsee ammattiauttajaa nostamaan itsensä kuiville itseaiheutetusta velkakierteestä, ajattelin ensin, mutta sitten jokin seikka sai minut kiinnostumaan soittajasta. Laskin patiinit pöydältä, laitoin Auto Und Motor Sportin pois ja tartuin kynään:
"Minä olen, mistä on kyse?"
"En voi puhua puhelimessa, voimmeko tavata Branderin kahvilassa 42.Avenuella kello 14?"
Vilkaisin ranteessani roikkuvaa kultaista Citizeniä, iltapäiväruuhka oli jo alkamassa, mutta päätin yrittää. "Minä tulen"
Nappasin pikkutakin pykälään, varmistin että Luger oli kotelossaan ja lukitsin toimiston oven. "Agentuuriliike Fordson & Levy" luki lasiin maalatussa kyltissä. Samuel Levy oli vanha kaverini, jonka kanssa aloitimme nämä hommat kauan sitten. Sittemmin Sam ryhtyi ryypiskelemään päätoimisesti ja kenkäisin sen vanhan juopon ulos pari vuotta siten. Nimen jätin kuitenkin oveen, koska kahden miehen firma kuulosti luotettavammalta.
Laskeuduin hissillä alakerran pysäköintihalliin ja hyppäsin ruskeaan Taunukseeni. 2.0l OHC käynnistyi nöyrästi ja suuntasin poikamiessporttini Ham Streetin vilinään. Liikenne oli vielä rauhallista ja voimakas rivinelonen kehräsi unettavasti. Minulla oli aikaa ajatella.
En ollut kiinnostunut soittajasta siksi että kaipaisin naisseuraa, sillä tässä työssähän tapaa kauniita misuja yli oman tarpeen. En kiinnostunut hänestä siksi että olisin haistanut helppoa rahaa,sillä yleensähän nämä minulle soittavat nuoret tytönletukat ovat saattaneet itsensä peruuttamattomiin talousvaikeuksiin muista ongelmista nyt puhumattakaan.
Ehei, aavistelin että tässä oli nyt kyse jostain muusta kuin vierasta naista panevasta aviomiehestä tai pankkivekseleitä väärentävästä poikaystävästä. Olin lopen kyllästynyt salakuvaamaan keski-ikäisiä ukkomiehiä $25/tunti kun he narisuttivat Citroeninsa jousia Tott Laken maisematasanteella jonkun eteenpäin pyrkivän sihteeritytön kanssa. Oikeastaan minun oli myönnettävä itselleni, että työ tuntui vastenmieliseltä koska ymmärsin heitä niin hyvin.
Mutta tiesin myös että kykyni, kalustoni ja useat epäviralliset yhteyteni paikalliseen alamailmaan ja poliisiin riittäisivät kantamaan minut jonkún suuremmankin haasteen yli.
Suuntasin Taunuksen keulan Southern Passwaylle, aluksi matka eteni hyvin mutta Sarah Cornerin liittymää lähestyttäessä liikennevirta hidastui lähes kävelyvauhtiin. Holy Laken suuren liittymätyömaan vaikutus näkyi täällä asti ja Pirkvillen kansainvälisen lentokentän liikenne toi mukaan oman kuormansa: keskieurooppalaisia liikemiehiä vuokra-Toyotissaan, siististi pukeutuneita perheitä taxi-mercedesten takapenkeillä palaamassa jokavuotiselta keskiluokkaiselta etelänmatkaltaan.
Kirosin mielessäni reittivalintaani: olisi sittenkin pitänyt yrittää Presidential Parkwayn:n kautta.
Saavuin tapaamispaikalle käytännöllisesti katsoen ajoissa: Fordin digitaalikello näytti 14.02 kun paiskasin Taunuksen laittomalla käsijarrukäännöksellä kahvilan eteen. En vaivautunut lukitsemaan ovia, oikaisin vain solmioni ja kävelin eliittikahvilaan sisään.
to be continued...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tervo vai Taaberman?
Ei noin pitkää löpinää jaksa lukea!
Nainen oli häikäisevän kaunis.
Tummien hiusten rajaamia kasvoja hallitsivat ruskeat silmät ja aistillisen täyteläinen suu. Hän oli pukeutunut huolitellusti, hyvin istuva jakkupuku korosti vartalon kaarta ja sääriä verhoavat sukat olivat virheettömät, kuten olivat sääretkin. Käsilaukussa näkyi tuotemerkki, josta ymmärsin vain että se oli ulkomaalainen ja kallis. En koskaan arvaile naisten ikää, mutta luulisin hänen olleen kolmissakymmenissä.
Hän istui nurkkapöydässä siemaillen cafe latte'aan ja näin heti että kaikki ei ollut hyvin.
"Mr Fordson?" Ääni oli huolestunut.
Nyökkäsin. "Frank Fordson, yksityisetsivä."
Hänen huuliltaan pääsi helpottunut huokaus, "Sarah Kimmet, muotisuunnittelija"
Se selitti tyylin, tällaisia naisia ei todellakaan isketä Water Bayn linja-autoaseman baarista vanhalla Ford Sierralla.
Istuin alas ja tilasin calvadoksen. "Miten voin olla avuksi"
"Mr Fordson, voinko luottaa teihin?"
En tuhlannut aikaa ammattietiikan esittelyyn vaan tyydyin nyökkäämään.
Hän vilkaisi ympärilleen ja sanoi sitten hiljaa: "suomi24:n keskusteluja peukaloidaan!"
Minulta livahti Calvados väärään kurkkuun, mutta sain pidettyä naamani peruslukemilla. Siis sittenkin kajahtanut tapaus! Seuraavaksi hän varmaan väittää että CIA:lla on kamerat Unfairvillen grillillä ja että NASA hallinnoi Baikonurin avaruuskeskusta.
"Kova väite,mutta voitteko todistaa sen?" kysyin lakonisesti.
Hän nyökkäsi. "Olen käyttänyt suomi24:sta paljon, hankkinut tietoa vaatesuunnittelusta, puutarhanhoidosta, ....hmm, muustakin." Hän kaivoi käsilaukustaan nipun tulosteita keskustelupalstojen viestiketjuista. "Nämä todistavat että viestejäni muutellaan ja hankalimmat threadit poistetaan kokonaan."
Mietin kuumeisesti,tulosteitahan nyt pystyi manipuloimaan kuka tahansa. Tarkastelin papereita kiinnostuneen näköisenä ja heitin varoittamatta koepallon: "Tapahtuuko sitä myös Ford-palstalla?"
Nainen nyökkäsi heti ja miehenvaistoni sanoi, että hän puhui totta.
Olin vaiti ja hän jatkoi: "Viime syksynä laitoin myyntiin Focucsen talvirenkaat. Aluksi sain hyviä tarjouksia, sitten yhtäkkiä alkuperäistä hintapyyntöäni oli korotettu ja vastausviesteihin editoitiin negatiivinen sävy. Erääseen niistä lisättiin yleisesti käytetty naista halventava kutsumanimi. Lopulta koko viestiketju poistettiin. Renkaat ovat minulla vieläkin!"
Uskomatonta, tällainen kaunotar ajaa Focucsella! Olisin veikannut Alfa-Romeota tai Jaguaria, mutta Focus...
Laukaus kajahti ei mistään. Se rikkoi Taunuksen sivupeilin ja ulahti kimmokkeena taivaalle. "Mitä hell.." huutoni peittyi V8:n jylähdykseen kun vihreä GT Shelby ryöhäsi liikkeelle takakumit ulvoten. 351 Cleveland lauloi kirkkaan falsetin kun se suhahti ohitseni rengassavun täyttäessä sen leveät takapyöräkotelot.
Nyt tai ei koskaan! Polkaisin GT Taunuksen kickdowniin ja kevensin heti. 2l OHC:n hirviömäinen vääntö saattaisi olla liikaa C4:n kakkospannalle, jopa C4:n kakkospannalle.
Lopultakin! Tunsin taas eläväni, tuttu moottorin jyly täytti Taunuksen kabiinin: 2weberien haikea honotus, Kölniläisen kiertokangen loputon laulu...
tohtorisedän hoitoon!
Mitä Vittua?
hohhhoijaa