Olen tässä miettinyt että olemmeko me kissaihmiset jonkin sortin värirasisteja kissojen suhteen. Esimerkiksi usein näkee ostetaan-ilmoituksen jossa mainitaan esim. "etsin täysin valkoista kissaa" eikä muu käy. kai tämäkin liittyy siihen "kauneus on katsojan silmissä" juttuun. täytyy kyllä myöntää että jos kissan otan, en halua raidallista. Olen miettinyt mistä tämä johtuu ja luulen, että siitä kun pienenpänä meillä oli aina raidallisia kissoja, ehkä niihin jotenkin "kyllästyi" - karkeasti sanottuna. en silti voi sanoa, etten pidä raidallisista kissoista, ja jos sellainen jostain syystä perheeseemme tulisi, rakastaisin sitä aivan varmasti yhtä paljon kuin mitä tahansa muuta kissaa. mutta, kissaihmiset, kertokaapa nyt, onko teidän mielestä typerää haluta kissansa väriksi jokin tietty, mistähän se johtuu? kertokaa myös, minkä väriset kissat ovat "lemppareita" ja mitkä eivät?
Värikö pääasia?
väriasiaa
271588
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Hyvä päätelmä ja luultavasti olet oikeassa! Mutta päätelmä voi toimia myös toisinpäin.
Minulla oli pienempänä jollain tavalla erikoinen kissa, olenkin aina katsonut josko samanlainen kissa tulisi vastaan, mutta turhaan. Kyseinen kissa oli tärkeä minulle pienenä.
Aluksi meillä oli mieheni kanssa tavallinen metsäkissä, tumma ja raidallinen. Kyseinen väri oli normaali joka pentueessa josta kissamme otettiin. Kerran yksi kissa oli enimmäkseen musta, vain alta se oli valkoinen. Ensimmäistä kertaa nähdessäni kissan, päätin että se on varattu meille. Ja niin kissa otettiin.
Vasta myöhemmin kun muistelin lapsuuttani, muistin että meillä oli aikoinaan monta mustaa kissaa. Itse pidän todella paljon mustasta väristä, niin eläinten kuin itsenikin suhteen.
kaikki mustat ja tummat kissat sulattaa mieleni, mutta jos kissa on erittäin vaalea ja raidallinen, pidän sitä vain kissana, jotenkin se ei väriltään kolahda ollenkaan. Karua mutta totta! Silti kaikki kissat ovat omalla tavallaan todella sööttejä!
Kaikki värit kelpaavat mulle, mutta mustavalkoiset ovat ehdottomia suosikkejani. Hyi-yök-kamalaa -väriä en ole vielä kissoissa nähnyt (enkä muissakaan eläimissä) :)
Meille on tullut mustavalkoisia kissoja ihan sattumalta: Laku nyt sattui löytymään pienenä puuliiterin vintistä ja Peku taas oli pentueen pennuista ainut, jota ei oltu varattu.
Mustavalkoisia on niin mielettömästi erilaisia, ehkäpä siksi olen niin ihastunut juuri tuohon väritykseen. Pidän kovasti myös klassisista punatabbyista (ilman valkoista mieluiten), klassisista ruskeatabbyista (valkoisella tai ilman) sekä kilppareista. Täplikkäät eivät ole niin suosikkejani, mutta kauniitahan ne ovat toki nekin :) Mustavalkoinen kissa valkoisella hännänpäällä varustettuna on yksi haaveistani :)
kilppari kissanpentu jolla keltainen hännänpää (ja ihan se hännänkärki musta) :)
Kuulostaapa todella kauniilta kissalta :) Ei sulla olisi kuvaa, josta voisi käydä otusta ihailemassa? Noilla kilppareilla on kyllä toinen toistaan upeampia värityksiä ja mitä enemmän värit ovat turkissa sekaisin, sitä upeamman näköinen kissa :)
IRC-galleriassa käyttäjätunnuksella La_Nego. Olen joskus kirjoittanutkin sulle Lakusta ja/tai Pekusta. Silloin minulla ei vielä tuota Miiru-pentua ollut.
En ole ihan varma näkyykö tuo hännänpää miten hyvin kuvissa :)
kilpparitytöllä on vaalea häntä. Aluksi luulin että se on valkoinen, mutta siitä onkin puolet cremeä.
Minun kilppari tytölläni on häänänpää päältä musta ja alta "keltainen".
Tuolta löytyy kuva, mutta siinä ei kyllä häntää näy.
http://whiskas.tietotalo.fi/homepage/Piitu_1908
Tuon väriset kissat ovat jotenkin niin "rumia" ja "oudonvärisiä" että ne ovat aivan omalaatuisen kauniita ja viehättäviä ( no tajusikohan kukaan nyt tuotakaan lausetta :/ ?). Tämäkin yksilö oli niin omaperäisen näköinen että!
Itse en kyllä osaa sanoa omaa suosikkikissanväriä. Hmm. Ei ainakaan sellainen peruskilppari jossa suurin osa valkoista ja sitten mustaa ja ruskeaa.
Saattaa olla jo jonkinverran erikoisuuden tavoittelua jos vaikkapa täysin valkoista kissaa alkaa etsiä. Ovat se melkoisen harvinaisia sellaiset. Eräästä rodustakin tulee mieleen vain yksi täysin valkoinen kissa.
Itse ihastuin kerran eräässä näyttelyssä punaiseen kissaan ja siitä lähtien ovat punaiset kissat olleet suosikkejani. Vaikea sanoa mistä se johtuu, mutta niin vain on.
sitä mieltyy johonkin tiettyyn väriin. Edellinen kissani oli harmaavalkoinen ja hänen menehdyttyään olisin halunnut samanvärisen, mutta kuinkas kävikään...Nyt kotiani asuttaa kilpparikissa, jollaista en ikinä ollut halunnut, mutta niin se vaan vei sydämeni oransseine häntätupsuineen =)
Itse taas pidän jollain tavalla raidallisista kissoista. Ensimmäinen kissa tuli minulle niin etten sitä edes nähnyt ennenkuin se tuli meille. Väriltään cremetabby. Ihastuin siihen väriin heti. Kun en ole sellaista ennen nähnyt. Punaraidallisia kyllä. Ja valkoista ei neidissä ole ollenkaan. Raitoja on mahassa, kaulassa ja jaloissakin. Ja vielä harvinaisempaa on että on tyttö. Yleensähän nuo "punaiset" kissat ovat kolleja. Kun suunnittelin toista kissaa ottavan olisin halunnut täysin mustan. Mutta äitini kissa alkoi odottaa pentuja, joista sitten yhden otin. Mustia pentuja ei tullut. Joten otin tuon perinteisen värisen ruskeatabbyn. Mutta molemmat ovat yhtä rakkaita ja nättejä. Ja kun olin pieni meillä oli kaksi kissaa jotka oli suunnilleen samanvärisiä. Tosin ruskeatabby oli tyttö ja poika oli punaraidallinen. Eli tummempi kuin tuo nykyinen kissa. Ainahan sitä on väritoiveita mutta silti se kissa on rakas vaikka olisikin minkävärinen.
Minulla on ollut vaikka minkä näköisiä kisuja eikä sillä värillä ole väliä. Tietysti jos on ottamassa uutta perheenjäsentä niin haluaisi ottaa jonkin uuden värisen tai näköisen, mutta ei sillä ole merkitystä.
Toinen kisuistani tuli eläinsuojalta sähisevänä murisevana karvapallona, jonka väritystä ei kokonaan nähnyt. Se näytti mustalta, mutta kun se uskaltautui ryhdistäytymään..paljastui valkoinen leuka ja tassut. Toisen kisuni päätin ottaa edes näkemättä sitä. Kirjavahan sieltä tuli. Aivan mahtavia persoonia eikä siinä paljon värejä mietitty :)
Ja olen itse joskus myös miettinyt että miksi pidän tietyn värisistä kissoista. Minun suosikkini on kilppari ja kaikki kilpikonna harlekiinit yms. Myös mustavalkoisista pidän, nämä väritpä omistakin kissoistani löytyy. Värillä ei ole väliä kunhan se on kirjava! :D Kissoista jokainen on luonteeltaan persoona ja se pitää hyväksyä, mutta värin sentään voi valita.
Ehkä vähiten pidän niistä "tavallisista" harmaavalkoisista...
Itse ajattelin ettei värillä ole mitään väliä, mutta toisin kävi.
Katselin reilu kolme kuukautta sitten eläinsuojalta itselleni kissaa, eikä mikään oikein vaikuttanut "mun kissalta". Kävin parin päivän kuluttua uudestaan ja silloin silmiini osui pieni mustavalkoinen kissa, jolta puuttui vasemmasta korvasta puolet.
Tiesin heti, että tuo se on. Neiti lähti mukaani, vaikka kun kävin kopissa tervehtimässä se makasi vain mahdollisimman matalana aloillaan ja yritti teeskennellä ettei minua olekaan. Muut samassa kopissa olleet kissat tulivat heti tekemään tuttavuutta ja kiehnäämään.
Hetken kotona oltuaan neiti sitten tuli tekemään tuttavuutta ja oli heti ensimmäisenä iltana pesemässä otsaani :) Nyt ollaan jo tosi rohkeita ja uteliaita, eikä hätkähdetä pienistä.
on kaikki kissat vain tarttuneet matkaan.
Ne on pelastettu millon mistäkin juoppoloista ja olen ne sitten itselleni ottanut tai hoitanut kuntoon ja etsinyt uuden kodin.
Nyt nää tytöt on ihan kirjavia, toinen on hirmu pitkäkarvainen ja silmätkin on toisellä kirjavat ja toinen on lyhytkarvainen ja muuten aika samanlainen.
Tämä emo on aikoinaan pelastettu juopon kissa katraasta arkana, aliravittuna, hyvin pienenä ja punkkisena/matosena tyttönä. Tyttö kuitenkin terveytyi nopeasti ja päätti pennut tehdä iloiseksi yllätykseksi. Noh pennuille löytyi kodit ja ne lähtivät terveen paperit kourissa uusiin perheisiinsä, yksi pörröinen jäi meille.
Itse unelmoin täysin valkoisesta kissasta.
Täysin musta minulla on ollut ja toista samanlaista en halua.
olen haaveillut täysin valkoisesta ja täysin mustasta kissasta yhtä aikaa. Jotenkin ne olis niin kiehtova "pari" :D
harmaamustapilkullinen osittain valkoinen,
tulossa samoilla väreillä raitakissa. Käytännön syistä haluaisin mustan ettei karvat näkyis vaatteissa ja huonekaluissa, mutta muuten ei väliä. Kissat ovat kuitenkin "villieläimiä" niin että sinisiä kissoja... :-(
Hyvää joulua kaikenvärisille kissoille ja palvelijoille!
Joillekin ihmisille tämä kissan väri tuntuu olevan kovastikin tärkeä. Kaikkilla meillä jokin mieltymys on, itse tykkään kovasti puna-valkoraidallisista kissoista. Mummolla oli sellainen kun olin pieni ja sinne kai se ihastuskin juontaa juurensa.
Yli vuosi sitten kun haimme kissanpentumme eläinsuojeluyhdistykseltä "jouduimme" tiukkaan adoptiohaastatteluun. Ja sitten tuli se mielestäni kumma kysymys kun olimme muut tärkeät asiat jutelleet. Hoitaja kysyi minulta minkä värisen pennun haluaisimme ( pentuja kun ei päässyt näkemään etukäteen). Ihmettelin kovasti kysymystä ja vastasin, että meidän perheeseen halutaan kissa - oli se sitten mikä värinen tahansa. Kysyin kuitenkin miksi hän moisen kysymyksen esitti. No, joku nuoripari oli kuulema taannoin palauttanut kissanpentunsa koska sen väritys ei ollutkaan SOPINUT SOHVAKALUSTON VÄRITYKSEEN.Tämän kaltaisille ehkä sopisi nurkassa kyyhöttävä kissapatsas paremmin.
Kissa jonka saimme mukaamme on osoittautunut todella kauniiksi enkä varmasti olisi valkkaamallakaan löytänyt kauniimpaa. Valkoiset sukat jaloissa ja muultä väritykseltään missimme sopisi Whiskas mainoksiin. Paitsi että paljon kauniimpi meidän Siiri on kuin se mainoksen kissa :)
Hyvää joulua kaiken värisille ja kokoisille kissoille ja heidän passareilleen
A:
http://joon.as/kuvat/0233-Kissa.jpg
B: http://kempele.fi/~skyostil/photography/wappu03/joku kissa.jpg
C: http://www.reisjarvi.fi/yritykset/lomajoutsen/Kuvat/kissa.jpg
D:
http://www.cs.helsinki.fi/u/lkonkola/kissa.jpg
äänestäkää näistä mieluisin mirri ;)
Omat kissani olen ottanut näköön katsomatta. Uusin kissa on valkea ja puolipitkäkarvainen mutta meinasi joutua piikille, koska on 11v ja se oli seikka miksi sille halusin antaa kodin, erikoinen ulkonäkö sattumaa.
Kun päätin hankkia kissan, kuvittelin laittavani upean pitkäkarvaisen, ehkä hopean harmaan tai syvän mustan kaunottaren. Mutta yllätyksekseni ei löytynytkään pitkään aikaan minkäänlaisia kissoja. Lopulta lehdessä oli ilmoitus kissanpennuista ja lähdimme katsomaan. Saavuttuamme perille näimme kaksi pientä ja surkeaa katinrääpälettä, toinen oli oranssi ja toinen kaikki värit sekaisin omaava pieni ja kovaääninen olento. Otin sen rumemman koska ajattelin että ei sitä riepua kukaan muukaan huoli. Iita on ollut meillä nyt 13 v ja ei upeampaa ystävää voi olla olemassakaan.
ihana juttu! itsekin joskus valitsin pesueesta sen pienimmän ja "rumimman" oli ihmeellisen ruskean mustan sekava, ja silmät hassut. nyt kissa on jo edesmennyt, mutta aivan mahtava persoona oli enkä valintaa kadu vaikkei ollut mikään kaunotar!
itelläni on musta-valkea tyttö ja harmaa-valkea poika. tyttö tuli minulle kuin vahingossa kun oli "tappo-uhka"(perheessä ilmennyt allergia)enkä katsonut väriä tai mtn muutakaan. poika tuli kans vähä vahingossa, tuttava kertoi kissansa tehneen yllätys pentuja , joten menin katsomaan... aikaa kului ja pennut olivat luovutus iässä. ajattelin että teen "testin" että tulisiko tyttö ja uusi pentu (pennulla on vaalean harmaa-valk.turkki ja alahuuli on musta, punainen nenä, eli aika huvittavan näköinen) toimeen keskenään ja käytin pentua muutaman tunnin "hoidossa" ja sille tielle se sitten jäi ja hyvin tulevat toimeen... periaatteessa "valitsin" pentueesta oman pennun mustan alahuulen perusteella, en värin.
tiedän, että eläintä ei saa ottaa säälistä mutta itse olen siihen syyllistynyt useasti, oikeastaan lähes kaikkien kissojemme kohdalla. jotenkin aina kissat joita menen katsomaan asuvat huonoissa oloissa tai ovat vain muuten surkeita. en katso silloin väriä tai ulkonäköä. aina sydämeni vie se pienin ja surkein rääpäle. ensimmäisellä kerralla pentue oli aivan pirteä ja kaikinpuolin terve, kunnes silmäni osui pienimpään pentuun, jolla silmät olivat ummessa ja jotenkin limaiset ja rähmäiset. kissojen omistaja sanoi että kissalla on kai silmätulehdus. (ei ollut vaivautunut hoitamaan sitä)omistaja ei ollut uskoa kun halusin juuri sen pennun. "aijaa, me ajateltiin kyllä lopettaa se kun ei kukaan rähmäsilmää halua", omistaja sanoi. mutta minäpä halusin. rahaa upposi kissan silmien hoitoon mutta oli se sen arvoista. toisella kertaa pennuilla oli korvapunkkeja ja ne olivat matoisia. jälleen kerran joku ihme hoivavietti valtasi minut ja valitsin pennuista sen joka mielestäni tarvitsi eniten hoitoa, vaikka minun olisi heti pitänyt kääntyä ovelta kun näin kissat. ja samaa rataa jatkuu. olen kai tyhmä kun mielestäni pelastan pikkuiset mutta mutta...
kriteerinä ehkä on se, että kun on jo yhden mustavalkean kissan omistanut, niin haluaa jotain muuta.. :) Eli ei aivan samaa enää :)
minulla vähän sama...en halua edellisen "kopiota" tuntuisi muuten että yrittäisin jotenkin saada entisen kissan takaisin.
Oikein suututtaa että ihmiset valikoivat värin mukaan kissat.
Itselläni on sellainen mieli että kaikissa kissoissa on se ihana puolensa,kaikissa erilainen.
tuntuu että se "kaikista kurjin tai kurjimmista olosuhteista pois pelastettu kissa on kaikista ihanin.. ja meillä eläinsuojelu ihmisillähän näitä riittää joka lähtöön...