Silittelen joululiinoja. Tuossa on tuo 48 vuotta vanha pieni punainen hapsureunainen ja kynttiläkuvioinen liina, jonka ostin silloin ensimmäisenä yhteisenä jouluna pikku sohvapöydällemme. Olimme olleet naimisissa neljä kuukautta. Pöydälle ostin Turun torilta joulutulppaanipesän. Se oli pieni ohuista koivunoksista sidottu ja siinä oli pieniä joulutulppaaneja ja vähän koristeita.
Joka joulu laitan sen pikkupöydälle ja yritän löytää siihen ne tulppaanit. Kun haistelen niiden tulppaanien tuoksua, sydämeeni saan muiston siitä ensimmäisestä joulustamme. Olin silloin onnellinen. Niin olen nytkin.
Pieni joulumuisto.
Katleija
12
623
Vastaukset
- mirjamarja
Minullakin on jo lapsuudesta asti periytyneitä joulukoristeita. Ne ovat kamalan näköisiä ja kauhtuneita, mutta lapsenikin liikuttuvat niistä joka vuosi:"Ai, sinulla on vieläkin tämä tonttu jäljellä!"
Joulupöydässä on tarjoiluastioita, jotka muun ajan ovat visusti kaapissa. Mutta isoäitini valkoista pöytäliinaa en enää käytä, sillä sen peseminen ja varsinkin mankelointi on nykymaailmassa mahdotonta. Pysyvä joulumuisto 12 vuotiaasta eteenpäin oli, kun joka aatto ensimmäinen askar oli isän haudalle kynttilöiden vieminen.
Siihen aikaan se merkitsi vanhalla hautausmaalla umpihangessa kahlaamista, tarvikkeet suurin piirtein pään päällä. Kehittyi taitolaji saada kynttilät syttymään niissä märissä olosuhteissa. Sen jälkeen kodin lämpöön
Nykyisin on tiet aurattu, ei enää lumessa rämpimistä.
Paikkakuntien valoisat kummut aattoiltana ovat edelleen sykähdyttävä näky. Koko tienoo kylpee pehmeässä valomeressä, joka elää.- Anu.1
Joskohan on ensimmäinen mieleen painuva joulumuisto, kun piti lähteä Joulukirkkoon.
Muistan sen kun oli kova pakkanen ja lunta oli paljon.
Kirkkoreellä tai niin kutsutulla lohnalla mentiin, sain istua fällyissä, kun isä seisoi anturoilla ja ohjasi hevosta.
Mutta oli kaunis jouluaamu kaikki oli valkeaa,
silloin olisi saanut ´laulaa valkeata joulua.
Mutta laulettiin Enkeli taivaan lausui näin, miks hämmästyitte säikähtäin,mä suuren ilon ilmoitan maankansoille nyt tulevan, jne.
Matkaa kirkkoon oli 4 km. Mutta pitkältä se tuntui koko kirkkoreissu. - Katleija
Anu.1 kirjoitti:
Joskohan on ensimmäinen mieleen painuva joulumuisto, kun piti lähteä Joulukirkkoon.
Muistan sen kun oli kova pakkanen ja lunta oli paljon.
Kirkkoreellä tai niin kutsutulla lohnalla mentiin, sain istua fällyissä, kun isä seisoi anturoilla ja ohjasi hevosta.
Mutta oli kaunis jouluaamu kaikki oli valkeaa,
silloin olisi saanut ´laulaa valkeata joulua.
Mutta laulettiin Enkeli taivaan lausui näin, miks hämmästyitte säikähtäin,mä suuren ilon ilmoitan maankansoille nyt tulevan, jne.
Matkaa kirkkoon oli 4 km. Mutta pitkältä se tuntui koko kirkkoreissu.Tuosta muistostasi tuli mieleen eräs joulukirkkoreissuni.
Olimme tuollaisia 13-15 vuotiaita tyttöjä ja poikia (naapureita). Yleensäkin paljon oltiin yhdessä, urheiltiin ja pelattiin pelejä=pidettiin hauskaa.
Joku sai idean, että lähdetään joulukirkkoon kävellen. Matkaa oli 6 kilometriä. Valaisematon maantie. Linja-autot eivät tietenkään kulkeneet, siksi tietäkään ei ollut aurattu. Tienoot olivat hiljaiset, mutta kyllä me saatiin ääntä aikaan.Tien varrella olleisiin taloihin alkoivat valot syttyä.
Oltiin väsyneitä, kun kirkkoon pääsimme. Veljenikin nukahti penkkiin. Muuten kirkonmenot tuntuivat sitten pitkäveteisiltä silloin lapsena. O Takaisin kotiinkin oli sitten taivallettava. Mutta hyväkuntoisina ei se missään tuntunut.
- señora lyyli
hyvin kaunis tuo sinun muisto, olen iloinen puolestasi että sie oot saant pittää syömmes noin kaukaa hyvän muiston.
ihmisten muistoija ko lukkee niin harvoin sykähyttävin ja mieleenpainuvin muisto on mittää suurta ,vaik sellasta oliskin tapahtunnu.
pienet herkät hetket säilyy kauemmin ja on rakkainmat. se on vähä sama ko sanotaa että, hiljasuuessa tapahtuu ne suuret asiat.
mie olen jo virittynyt joulutunnelmaan, kaikki on valmiina. joulu saap tulla jo:)))
oikee hyvvää joulua kaikille
toivoo lyyli- fiiuliN
Hakiessani kaapista pöytäliinaa, sattui käsiini osumaan alakoulun ensimmäisellä luokalla kirjomani liina. Se on vehnäjauho säkille ommeltu kesä-aiheinen tekele. Ommeltu siis vuonna -37/38 kansakoulu käsityönä.
Ihmettelen kuinka äiti sai sen kujetettua sodanjaloista tänne turvaan. Hänellä oli tosin matkalaukku mukanaan , mutta en lapsena oikein ajatellut mitä se sisällään piti.
Poikani, ja hänen kaksoistyttärensä, (13v) eivät uskoneet että olen sen koulun ensiluokalla kirjonut, mutta niin se vain on. Ompelutaito on kai minulle annettu syntymälahjaksi.
Kyllä nuo lapsuudessa syntyneet muistot, tulevat niin selviksi, kun sattuu kohdalle jotain sen aikaisia tapahtumia. - fiiuliin*
fiiuliN kirjoitti:
Hakiessani kaapista pöytäliinaa, sattui käsiini osumaan alakoulun ensimmäisellä luokalla kirjomani liina. Se on vehnäjauho säkille ommeltu kesä-aiheinen tekele. Ommeltu siis vuonna -37/38 kansakoulu käsityönä.
Ihmettelen kuinka äiti sai sen kujetettua sodanjaloista tänne turvaan. Hänellä oli tosin matkalaukku mukanaan , mutta en lapsena oikein ajatellut mitä se sisällään piti.
Poikani, ja hänen kaksoistyttärensä, (13v) eivät uskoneet että olen sen koulun ensiluokalla kirjonut, mutta niin se vain on. Ompelutaito on kai minulle annettu syntymälahjaksi.
Kyllä nuo lapsuudessa syntyneet muistot, tulevat niin selviksi, kun sattuu kohdalle jotain sen aikaisia tapahtumia.Tämäpä on vanha minun laatimani muisto jonka joku on jaksanut tänne taltioida,kiitos siitå
Muistan vieläkin tuon pöytäliinan jonka pari vuotta takaperin aioin heittää roskiin , mutta nuorin tyttäreni omi se itselleen kauhistuen minun ajatustani pois heittämisestä.
Mutta kohta muuttui aika, vuonna 39 ihmettelin jo Joutsassa miksi kavereitani ei löydy kelkkamäestä jossa tavallisesti tapasimme.
Menin kyselemään naapurista , "nythän on jouluaatto" sain vastaukseksi
Olin yksin hämärässä mäessä --ja itketti.
- saara.dma
Ikäänkuin automaatista putkahti mieleeni jälleen jouluaaton aamun muisto.
Lauloin lapsena jouluaattona laulua:
"Aamu vasta hämärtää, illalla on joulu.
Lahjoja ei äiti nää eikä kerro tyttö tää,
ennenkuin on joulu".
Vieläkin aina jouluaaton hämärissä tämä laulu tulee mieleeni ja kun olen kova laulamaan, laulan sen joka vuosi. Äiti-sanan tilalle saattaa tulla tilanteen mukaan joku muu sana.
No niin, menenkin nyt laulamaan sen!
Oikein rauhallista joulua kaikille
toivoo Saara- reija
Hei Saara mulle tuli mieleen just tämä sama joululaulu nyt aamulla kun heräsin .Onnellista Joulua Sinulle tyttö mallia 53
- kuski-38
Meidänkin emännällä se iän'ikuinen kynttelöiden rahtaaminen haudoille, vaikka olisi metri lunta tai -30 asteen pakkanen. Ei yhdelle vaan molemmille hautausmaille.
No sillä toisella hautausmaalla kasvaa järeitä kuusitukkipuita ja suuria koivuja. Kun suurien puiden latvusalueella trampataan, niin puun juuret tulevat näkyviin.
Halusin oikaista jättekuusen runkon ohitse. Vaim'ihminen tietenkin pimeässä ja ilman valoja kompastui pahasti loukaten ittensä. Maa oli silloin sulana.
Vein sen kynttilän yhdelle niistä haudoista ja tulin auttamaan kuusesta tukea ottavaa emäntää autoon parkkipaikalle.
Pilallehan se aattoilta tietenkin meni kun emäntä joutui petipotilaaksi. Sen ukko ittekseen mourusi; tapaorjuudesta ei pitemmän päälle hyvä hyrise. - kuski-38
Nyt vasta hokasin, että nostettu ketjuhan on "ikivanha". Kun Katleia on nykykirjoittajaia, niin päiväystä katsomatta menin halpaan.
- huomioijana
Vanhassa vara parempi, sanotaaan, joskus se voi sattua täälläkin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nyt tajusin mitä haet takaa
En epäile etteikö meillä olisi kivaa missä vaan. Se on iso hyppy henkisellä tasolla sinne syvempään päätyyn, kuten tiedä423394- 361984
Naiselle mieheltä
Huomasin tuossa, että jääkaapissani on eräs sinun ostamasi tuote edelleen avaamattomana. Arvaatko mikä?301729- 161527
- 231508
- 91391
- 241377
- 141227
Ihmetteletkö, mihin sinussa ihastuin?
Pikkuhiljaa huomasin, että olet ainutlaatuinen luonne, plussana tietysti ulkoiset avut. Toista ei taida löytyä koko maai781125- 221102