kiusaaminen teki elämästäni helvetin. mua kiusattiin ala- asteella ja vielä ylä-asteellakin. koulumme suositut tytöt panivat minusta ilkeitä juoruja liikkeelle, antoivat tappouhkauksia, katsoivat minua ilkeästi ja haukkuivat minua päin naamaa ja selän takana. he keksivät että olin MUKA pettänyt poikaystävääni ja hän jätti minut ja meni yhden kiusatun syliin. masennuin totisesti enkä enää kasille mennessäni uskaltanut mennä kouluun. äitini alkoi ihmetellä, joten avauduin hänelle. siinä vaiheessa ei minulla ollut juorujen johdosta enää ainuttakaan ystävää, ja äiti meni puhumaan opettajalle. opettaja piti puhuttelun kiusaajille, ja minä hyväuskoisena luulin kaiken olevan hyvin... mutta sitten kiusaajille vasta riemu repesi!! he kävivät kimppuuni kun näkivät minut illalla yksin ulkona kävelemässä. he sylkivät päin naamaa ja uhkasivat että voivat hoitaa tämän paskiaisen pois tieltä yhdellä iskulla, jos vielä menen kertomaan! se masensi minut täysin eikä mitään enää ollut tehtävissä. kun olin yksin kotona, otin veitsen mutta en uskaltanut viiltää itseeni. mutta pakoon oli päästävä ja turvauduin vaaralliseen yhdistelmään: viinaa ja lääkkeitä. muistan sen erittäin sumuisesti... muistan kun join ja otin pillereitä, jotain särkylääkkeitä ja itkin kamalasti.. sisälläni oli valtava tuska. mutta enempää en muista. joka tapauksessa heräsin sairaalasta pari päivää myöhemmin. olin melkein kuollut ja maannut tajuttomana jonkinlaisessa koomassa pari päivää. äitini piti minua kädestä ja sanoi olevansa vierelläni mitä ikinä tapahtuisi. tieto tapahtuneesta oli kantautunut kouluumme asti. kiusaajat olivat ilmeisesti jotenkin heränneet ja tulivat vaisusti pyytämään anteeksi. osa heistä siirrettiin tarkkailu-luokalle, enkä ole sitemmin jutellut kenellekkään heille. kun pääsin taas jotenkin jaloilleni, kukaan ei kiusannut minua, itseasiassa kukaan ei ollut tekemisissä kanssani, koska he pelkäsivät kiusaajien suuttuvan heille. yritin uudestaan itsemurhaa yksinäisyyteeni, ja äitini ehdotti muuttoa naapuripaikkakunnalle. se auttoi valtavasti ja sain ystäviä sieltä. elän elämäni onnellista aikaa sitten neljään vuoteen! menneisyyteni aaveet kuitenkin kummittelevat yhä. paniikkihäiriö, bulimia ovat tarttuneet kun toivuin masennuksesta.nyt olen kuitenkin ihan hallinnassa. tarkkaa syytä kiusaamiselleni en vieläkään kunnolla, mutta luultavasti koska olin vähän erikoisen näköinen ja jouduin aina noloihin tilanteisiin. vaikka itse nauroin itselleni muut pitivät minua ällön nolona... mutta kaikille kiusatuille: lopettakaa hyvät ihmishirviöt ajoissa! sittenkö vasta tajuatte kun saatte lähes tai kokonaan tapatettua toisen!??
Mun tarina
Femme
6867
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tarkoitit lopussa varmaan että kaikille 'kiusaajille', eikä kaikille "kiusatuille"... mutta sopiihan se noinkin päin, teette helpoista asioista vaikeita ihan itse. Jostain luin että ne lapset jotka ovat pienenä olleet muidenkin lasten kanssa, oppivat elämänisen sosiaalisia taitoja varhaisessa vaiheessa. Päiväkerhot yms toiminnat opettavat. En muista niistä paljoakaan kuin juuri ne ikävimmät jutut! Ne aina muistuttavat mutta ei niitä sen enempiä kannata miettiä. Kun minua kiusattiin kouluaikana, se vahvisti! Opin toimimaan toisin ja tulemaan suosituksi. Käytin kostoon mitä katalampia keinoja saatuani kavereita.. Helppoa se ei ollut alussa ja mutta maineella on tapana kiiriä kauas, nyt minut tunnetaan nuoremmassakin sukupolvessa ja he ottavat esimerkkiä minusta (!) vaikkakin omasta mielestä en ole ollut mikään hyvä sellainen muutama vuosi takaperin.. Elämä on.
tarkoitin tosiaan että kiusaajille. enkä minä mitään asioia suurentele pakko purkaa vain johonkin, ja toiset toisiaan pääsevät yli, toisille jää arvet ei sille mitään voi.
Sanoit:
-mutta sopiihan se noinkin päin, teette helpoista asioista vaikeita ihan itse.
Kiusaamista on todellakin helppo vähätellä..
Tuli tossa mieleeni eräs aikaisenpi kirjoitukseni ja kopsasin sen tähän:
"kiusaajan julmuutta vähätellään, voidaan jopa väittää, että kiusattu ei kestänyt pientä leikkimielistä nälvimistä, minkä kuka tahansa muu olis kestänyt.
Koska kiusaamisen aiheuttamat seuraukset kiusatulle, ovat kuin kivimuuri.
Kivimuuri koostuu lukuisista pienistä kivistä. Sitä on ollut rakentamassa moni rakentaja. Jos kysytään rakentajalta, onko tämä muuri sinun ansiotasi, hän sanoo "ei ole, laitoin siihen vain muutaman kiven". kukaan ei ole lopputuloksesta vastuussa, kaikki ovat laittaneet vain muutaman kiven. Kuitenkin muuri on näiden kivien summa. Ilman jokaista rakentajaa se ei olisi niin korkea.
Samoin kiusaamisessa. Jos kysytään kiusatun elämän pilaamisesta, niin kiusaaja sanoo, että "sanoin vain muutaman ivallisen sanan, tein vain muutaman ilkeän teon, ei sen pitäisi vaikuttaa... ehkä kiusatussa on vika, kun se noin vaikuttaa.." Tämän takia kiusaamiseen suhtaudutaan niin hyväksyvästi tyyliin, "nehän ovat vain muutamia sanoja" Kuitenkin seuraukset ovat näiden pienien sanojen ja tekojen summa, ja seuraukset ovat suuria.
Ymmärsittekö vertauksen, toivottavasti. "
Helppo on sanoa, että teette kärpäsestä härkäsen.
Omalta kohdaltani sanon tämän, että vaikka teot yksittäisten kiusaajien toimesta eivät ole olleet mahdottoman julmia ja niistä toki voi päästä yli, MUTTA
nämä kaikki teot kaikkien kiusaajien toimesta ovat olleet äärimmäisen julmia, eikä niistä pääse helpolla yli.
Jo tarhassa alkoi mun syrjintä. Heti ekana päivänä olivat nyrkit pystössä.
Sellainen kun jatkuu läpi elämän niin tottakai se jättää jälkensä. Toisaalta se voi vahvistaa, mutta se vahvistaa niin, että se samalla tappaa jotain sisältäni, vie tunteet ja laittaa halveksimaan toista ihmistä, tekee välinpitämättömäksi kaiken suhteen.
kuin sen, että tiedät mistä puhut!
Ei olisi tullut edes mieleenkään, että suurentelisit!
Jotkut ihmiset näköjään, kuten tuo "korvatunturin maahan huomenna", vain vääristelevät asioita. Eivät kai pysty myöntämään kokemaansa tappiota... Mielestäni koulukiusattuna oleminen on aina tappio elämässä, mutta siitä pääsee myös yli. Ei pidä sanoa, että huono asia oli hyvä asia, vaan ihan pitäytyä totuudessa. Kaikki eivät siihen ilmeisesti pysty...
Oli tosi ikävä lukea kokemuksistasi, toivottavasti saat ne käsiteltyä ja apua tälläkin hetkellä. Älä jätä asioita sisällesi, ne aiheuttavat vain lisää pahaa mieltä lopulta. Onneksi äitisi on järkevä ihminen!
Mikään ei ole ala-arvoisempaa ja epäreilumpaa kuin porukalla hyökätä yhden kimppuun. Se ei ole koskaan kiusatun vika, aina kiusaajilla itsellään on suurempia ongelmia, joita he eivät osaa käsitellä ja vain siirtävät muihin. Joskus he joutuvat kuitenkin maksamaan virheistään; tarkkis ei avaa ovia lukioon ja yliopistoon, saatikka järkeviin töihin. Viimeistään aikuisena he tajuavat, miten täysillä tuli mokattua.
Jaksamisia sinulle ja toivottavasti voit jo paremmin ja olet saanut oikeita ystäviä. Hyvää joulua!