Olen 16-vuotias tyttö, enkä ole ikinä seurustellut eikä minulla oikeastaan juuri ole poikia kavereinakaan. Ennen en ole tuntenut mitään kiinnostusta poikia kohtaan, mutta noin puoli vuotta sitten rakastuin yhtäkkiä täysin yhteen poikaan. Olisin periaatteessa halukas aloittamaan seurustelusuhteen, mutta toisaalta ajatus ahdistaa. Ahdistusta lisää se, että tämä poika tuntuu niin täydelliseltä minulle - jos suhteen aloittaisi jo nyt(ei tietenkään heti niin vakavaa), voisiko se kestää pidempään? Tai no ihan tyhmä kysymys, eihän sellaiseen voi vastata.. Mutta kun kuitenkin on vielä niin nuori, eikä sitä tiedä minne tiet johtavat.
Eli mitä mieltä olette? Olisiko vielä parempi odottaa? Toisaalta voin silloinkin menettää pojan jollekin toiselle, mutta kun luulen että en ole valmis seurusteluunkaan. En tiedä yhtään mitään näistä asioista..
Onko kellään kokemusta suhteesta, joka olisi kestänyt nuoruusvuosista pidempään?
Kiitos tuhannesti, jos joku viitsii vastata!!
Eli mitä mieltä olette? Olisiko vielä parempi odottaa? Toisaalta voin silloinkin menettää pojan jollekin toiselle, mutta kun luulen että en ole valmis seurusteluunkaan. En tiedä yhtään mitään näistä asioista..
Onko kellään kokemusta suhteesta, joka olisi kestänyt nuoruusvuosista pidempään?
Kiitos tuhannesti, jos joku viitsii vastata!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
se on ihan normaalia, että ennen kuin ei ole seurustellut kenenkään kanssa, saattaa koko ajatus tuntua jotenkin ahdistavalta. mutta se on ihan normaalia. eikä sillä kokemuksella (että on jonkun kanssa) mitään voi menettääkään. jos se ei sitten lopulta toimi (kaikista löytyy niitä vikoja kuitenkin, oli sitten kuinka täydellinen vaan...), niin ainakin on kokeillut. ja on ollut sen tyypin kanssa, joka ainakin oli erityisen ihana.
tsemppiä, ja kannustan sua tekemään asian eteen jotakin. :) [pitäis itsekin yrittää ohimennen tehdä vaikutusta myöskin yhteen täydelliseen tyyppiin... joka on niin ihana... ;) ]
hyvää joulun odotusta
nii sellanen juttu että tosiaankaa kukaan ei ole täydellinen. Oma suhteeni loppui siihe että poikakaverini piti mua täydellisenä ja en tietenkää ollu sitä. Oli vaa nii vaikeeta vastata sen odotuksia ettei se pettyis muhun ja tuntui ettei se ikinä oo tyytyväinen, ettei sille riitä mikään. Ja jokainen mun virhe heijastui heti sen suhtautumisesssa muhun.
Älä siis vaadi siltä liikaa.Se on nimittäin oikeesti turhauttavaa ku yrittää tehä kaiken että välit olisi kunnossa mutta mikää ei riitä. Älä ajattele että se on täydellinen. JOudut kuitenki pettymää ja hänen tulee olee vaikeeta olemaan sitä mitä se ei ole.
Äitini on seurustellut 14-vuotiaasta lähtien saman miehen kanssa. Ovat yhä edelleekin pari!
niitä löytyy.
Tätini on seurustellut jostain 15-16 vuotiaasta asti saman miehen kans ja edelleen heillä menee hyvin.
Tätini on nyt siis kuusikymppinen.
olen 16-vuotias poika, en ole koskaan seurustellut ja olen ihastunut täydelliseen tyttöön. minä en ole toistaiseksi pystynyt kertomaan hänelle tunteistani, mutta yritän kovasti.
älä sinä todellakaan emmi! suhteen kesto ei ole kiinni sen aloitusajankohdasta vaan siitä, miten homma toimii. väitteeni todistavat tämän viestin vastaukset ja esimerkiksi omat vanhempani. kyllä se siitä lähtee, jos on lähteäkseen.
nimimerkki vaa antoi hyvän vihjeen. yritän itsekin muistaa tuon.
onnea! :)