Eli siis en pääse exästäni yli. Erosta on jo yli kuukaus aikaa ja en vieläkää pysty unohtamaa sitä. Ekat pari viikkoa eron jälkeen en nähny sitä kertaakaa eikä tullu ikävä sitä. Sitten törmäiltiin baarissa ja moikattiin ja hymyiltiin toisillemme ja jatkettiin iltaa sitten omissa porukoissa. Oli kiva nähä mutta ei enempää. Aattelin et mulla ei oo enää tunteita sitä kohti ja kaikki on hyvin. Sitten seuraavat pari viikkoa nähtiin melkein joka päivä (sattumalta kyllä) ja juteltiin välillä ihan mukavasti. Mutta siinä vaiheessa huomasin että mulla oli ikävä sitä ja halusin nähdä sen. No sitten se hävisi eikä sitä näkyny enää missää.
En nähny sitä 3viikkoon ja ajattelin että jos en näe sitä pitkää aikaa nii unohdan ja pääsen yli. Mutta eilen näin sen sattumalta toisen tytön kanssa ja sattui niin paljon, etten vähää aikaa pystyny edes sanomaan mitää. Kädet alkoi tärisemää ja itketti ihan mielettömästi. Yritän edetä omassa elämässä ajattelematta sitä mutta ei onnistu. Se on pysyvästi mun mielessä vaikka en näkisi sitä. Ja nyt ku näin sen nii oloni on vielä pahempi.
Tiedän joo, uutta suolaa vanhan tilalle, mutta tuntuu etten haluis ketää muuta ja sitte sekin että en oikeesti uskalla lähteä kotoa ku kuitenki törmään siihen exääni niiku eilen kävi. Palaan aina muistoihin ku nään sen ja sitte koko ilta onkin pielessä ku ajattelen vaan sitä enkä edes kato muita.
Aika auttaa,niinkö? Mutta pystynkö koskaan katsomaa sitä silmiin ilman että alkais itkettää? Käydää samoissa paikoissa ja kyllä tullaan näkemään toisiamme usein, kuulen 'meidän' biisejä ihan joka paikassa ja muutenki ihan kaikki muistuttaa siitä. Nii miten mä kestän tän? En halua jättää välii kaikki illanvietot sen takia. Enkä halua sitä miestä takaisin, en todellakaa. En haluisi enää tuntea mitää sitä kohti. Nii mitä sitten teen omille tunteille? Tai siis mitä teen ettei niitä tunteita olisi?
Mulla on kyllä sellanen mieskaveri joka olisi kiinnostunu seurustelemaa mun kanssa ja ehkä olisin itseki kiinnostunu siitä jos tää exä ei vaa pyöris mielessä. Nii miten unohtaa?
En nähny sitä 3viikkoon ja ajattelin että jos en näe sitä pitkää aikaa nii unohdan ja pääsen yli. Mutta eilen näin sen sattumalta toisen tytön kanssa ja sattui niin paljon, etten vähää aikaa pystyny edes sanomaan mitää. Kädet alkoi tärisemää ja itketti ihan mielettömästi. Yritän edetä omassa elämässä ajattelematta sitä mutta ei onnistu. Se on pysyvästi mun mielessä vaikka en näkisi sitä. Ja nyt ku näin sen nii oloni on vielä pahempi.
Tiedän joo, uutta suolaa vanhan tilalle, mutta tuntuu etten haluis ketää muuta ja sitte sekin että en oikeesti uskalla lähteä kotoa ku kuitenki törmään siihen exääni niiku eilen kävi. Palaan aina muistoihin ku nään sen ja sitte koko ilta onkin pielessä ku ajattelen vaan sitä enkä edes kato muita.
Aika auttaa,niinkö? Mutta pystynkö koskaan katsomaa sitä silmiin ilman että alkais itkettää? Käydää samoissa paikoissa ja kyllä tullaan näkemään toisiamme usein, kuulen 'meidän' biisejä ihan joka paikassa ja muutenki ihan kaikki muistuttaa siitä. Nii miten mä kestän tän? En halua jättää välii kaikki illanvietot sen takia. Enkä halua sitä miestä takaisin, en todellakaa. En haluisi enää tuntea mitää sitä kohti. Nii mitä sitten teen omille tunteille? Tai siis mitä teen ettei niitä tunteita olisi?
Mulla on kyllä sellanen mieskaveri joka olisi kiinnostunu seurustelemaa mun kanssa ja ehkä olisin itseki kiinnostunu siitä jos tää exä ei vaa pyöris mielessä. Nii miten unohtaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mullaki on tällä hetkellä hyvin samanlainen tilanne. Siitä on vaikee päästä yli, oon todellaki huomannu. Pitää yrittää vaan etsiä jotain muuta ajateltavaa ja vakuuttaa itelleen, et ei vanhoja niin kannata murehtia.
Tsemppiä sulle tosi paljon ja hyvää joulua! :)
Täst on aikaa, mutta silti...
Vuos sitten meni poikki exän kanssa. Surin sitä jonkun aikaa...Sitten luulin päässeeni yli erosta, mut ihmettelin, miksen kiinnostunut muista. Noh syy oli tietenkin se, et tunteita oli edelleen exää kohtaan. Mä olin jo valmis taisteleen siitä jätkästä, mut sit mietin asiat päästä päähän ja päädyin siihen lopputulokseen, et mä en sitä takas ota, koska mä en haluis samoi ongelmia ja saan paremman. Sit ne tunteet rupes vaan häviimään kun ajattelin noin et meistä ei ikinä enään vois mitään olla ja asia ei muutu , tekisin sit mitä vaan. Ja sun täytyy vaikka väkisin rupee hengailemaan sen jätkän kanssa niin ettet enää ajattele entistä vaan sitä!!! =) Ja erostanne ei kyllä paljon aikaa ole, joten ei toi oo ihmeellistä..Kyllä ne ohi menee kun rohkeesti yrität toisten kanssa. :)
Onnea sulle!
"Aika auttaa,niinkö? Mutta pystynkö koskaan katsomaa sitä silmiin ilman että alkais itkettää?"
Voin kertoa: Pystyt. Aika auttaa todellakin, puhun kokemuksen hyvin syvällä ja möreällä rintaäänellä :)
Minulla oli samanlainen tilanne, niin kauan kuin en exää nähnyt/hänestä kuullut, ei ollut ikävä. Sitten näkemisen myötä se iski, ja sellaisella voimalla että luulin maan pettävän alta ja ainoa mistä voisi pitää kiinni oli tämä ihminen. Hiljaa itsekseni suunnittelin tapoja saada hänet takaisin, vaikka tiesin että meidän juttumme oli tuhoon tuomittu jo ajat sitten. Olin valmis ummistamaan silmäni sille kaikelle, jos vain saisin hänet takaisin. Pöytälaatikot ovat täynnä lukemattomia hänelle kirjoitettuja kirjeitä joita en koskaan lähettänyt. Onneksi.
En edes tiedä kuinka ja missä vaiheessa se helpotti. Ensin kului päiviä, sitten viikkoja, kuukausia, etten ajatellut häntä enkä kirjoitellut kirjeitä. Välillä otin takapakkia ja itkin hänen peräänsä. Sitten vain eräänä päivänä tajusin, ettei minulla ole enää mitään tunteita häntä kohtaan. En mistään hinnasta ottaisi häntä takaisin.
Lähes puolitoista vuotta siihen meni, mutta oli se sen arvoistakin. Enää ei tarvitse itkeä kenenkään perään, eikä olla katkera siitä ettei toinen ollut onnellinen kanssani, voin nauttia siitä että minulla on uusi ihminen jonka kanssa toivon tulevaisuuden olevan parempi kuin tuolloin. Mutta silti tulen aina lämmöllä muistelemaan niitä hyviä hetkiä mitä meillä oli. Ja tämänkin voin tehdä katkeroitumatta tai tuntematta ikävää.
Ainoa neuvo mitä tilanteeseen voi antaa, on vanha klisee "anna ajan tehdä tehdä tehtävänsä". Se todella tekee sen, vaikka välillä usko meinaisikin pettää.
Äläkä aloita uutta suhdetta ennenkuin olet päässyt vanhasta yli. Se olisi vähän sama asia kuin ottaa uusi koiranpentu kuolleen vanhan ja rakkaan tilalle. Korvike. Alitajuisesti etsisit uudesta miehestä exääsi, ja pettyisit kun et sitä hänestä voi löytää.
oli joskus vuosi sitten.. en mä päässyt yli asioista ennen kuin opin uudestaan luottaa ja rakastuu ihmisiin.. mulla se oli ainut konsti millä pääsin asiasta irti.. toisaalta kyllä siihen sillon menikin melkein vuosi.. nykyisin nään tyttöä päivittäin koulussa eikä se enää ole ongelma:) joskus ollaan juteltukkin. toisaalta taas se on vähän vaikeampaa kun ei omaa tyttöystävää ole niin jotenkin tulee kateelliseksi sille.. mutta kun jaksaa tallustella elämässä eteenpäin niin yleensä ne murheet unohtuu, ja jollekkin on hyvä kertoa asioista..:)