Onko täällä muita vastavirtaan kulkijoita siinä mielessä, että pitäisivät selkeistä taloista, joissa on erilliset huoneet. Nykytrendihän on tehdä mahdollisimman yhtenäistä, avaraa tilaa, jossa ainakin oleskelutilat ovat yhtä ja samaa tilaa, jossa ei välttämättä näe, missä keittiö loppuu, olohuone alkaa, eteisenä jatkuu. Itse ainakin olen kovin viehättynyt vanhanaikaisista asunnoista/taloista, joissa on selkeä eteinen, josta oven läpi mennään eri huoneisiin (ei välttämättä kaikkiin eteisen kautta). Huoneista toiseen saattaa lisäksi olla oviyhteys, mutta tarvittaessa minkä tahansa huoneen voi sulkea erilliseksi tilaksi. Eri huoneilla on eri käyttötarkoitus, ja niissä voi ihan oikeasti asua ja metelöidä ilman että koko talo häiriintyy. Keittiöön voi mennä kolistelemaan astioita, samaan aikaan olohuoneessa voi lukea, kirjastossa kuunnella musiikkia, lastenhuoneessa hakata Kimbleä, eikä kenelläkään mene hermot, niinkuin eräässäkin asunnossa, jossa asuimme. Koko asunto makuuhuoneita lukuunottamatta oli yhtä suurta ameebamaisesti vaihtuvaa tilaa. Keittiössä huusi tiskikoneen lisäksi pyykkikone, ja televisiota ei voinut kuunnella iltaisin normaalivolyymilla, jottei perheen aikaisin nukkumaan menevä aikuinen häiriintynyt. Haluavatko ihmiset oikeasti näitä "laajennettuja yksiöitä" vai olenko vain äänille yliherkkä?
Kuka oikeasti pitää kaikukammioista?
Korvatulpat
51283
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä ei ole varaa erilliseen keittiöhenkilökuntaan. Jos joku paukuttelee keittiössä kattiloita, hän on närkästynyt kun toinen lukee kirjaa eikä osallistu kotitöihin. Pienissä tiloissa on kätevää, kun ruokailutilaa voi tilapäisesti jatkaa olohuoneeseen. TV:n katselun olemme ratkaisseet niin, että sitä varten on oma ikkunaton huone. Kirjastoon meillä ei myöskään ole varaa. Kirjahylly on sijoitettu tv-huoneen takaseinälle. Se toimii edullisena rakovaimentimena parantaen tilan akustiikkaa. Astianpesukoneen yksi tärkeimmistä valintakriteereistä oli ääni.
Eipä nuo yhtenäiset oleskelutilat vielä mitään. Käypä katsomassa miten Corbu on ratkaissut tilan virtaamisen ajatuksen VIlla Savoyssa. Siellä ei ole turhaan ovea edes kylppäriin tai makuuhuoneen vessaan.
Itse olen tulkinnut, että nimenomaan nykyään on vallalla jopa turha kopittaminen, jossa kenkien jalkaanlaitto ja nauhojen sitominen pitää suorittaa eri tilassa. Iso perhe luonnollisesti tarvitsee toisistaan äänieristettyä tilaa, mutta varsinkin kerrostaloasunnoissa, joissa asuu 1-2 ihmistä, on kopitus jotenkin enemmän ahtautta luova kuin käyttömukavuutta lisäävä tekijä.
Olen asunut perheineni sekä koppikokoelmissa että toisenlaisissa ratkaisuissa. Omien toiveiden ja tarpeiden mukaisesti rakennetussa talossa yhtenäistä ovilla rajoittamatonta tilaa on hieman alle 100m2. Emme tunne asuvamme missään kaikukammiossa, vaikka neljästä lapsestä lahtee ääntäkin.
Yhtenäiset tilat eivät ole uusi ratkaisu, vaan niitä vastasivat mm. pirtit Suomessa ja atriumit muinaisessa Roomassa.
Nykytrendiin vaikuttaa se, että pieniin neliöihin pitää sulloa viisitoista huonetta ja kuusi vessaa. Ei onnistu muutenkuin poistamalla väliseinät ja "avaruutta" tehdään nostamalla katto viiteen metriin. Ei kiitos minulle.
neljä makuuhuonetta ilman yhtään aulatilaa. Yhdessä makuuhuoneessa katsotaan tv:tä, kahdessa nukutaan ja yksi on vierashuone/harrastetilana.
Alakerta on melko yhtenäistä tilaa: avokeittiö, ruokailutila ja olohuone yhtenäistä tilaa. Olohuone on suosituin tila, vaikka etukäteen kuvittelin että viihtyisin kirjastossa. (Kirjasto on ovilla erotettu olohuoneesta). On toiminut mielestäni meidän kolmihenkisellä perheellä hyvin. Tilaa talossa on noin 200 neliötä.