kertokaas mulle..

Hei! Mun kohdalla homma oli sellanen että mä lähinnä odotin että se ripari vaan menis, tulis konffis päivä ja saisin rahat käteen... Olin ennen riparia aikamoinen "kristittyjen vihaaja." Leirin puoli välissä olin kasvanut jo kuitenkin sen verran, että annoin mieleni olla avoin ja ihan mielenkiinnosta sitten kuuntelinkin erilaisia "käännytyspuheita." Ja Opettajat sitten siinä onnistuivatkin..:D, minusta siis tuli ihan täysipäiväinen "seurakuntanuori" Ja olen totta puhuen todella ylpeä siitä... Tietää että vierellä on aina joku... Sulle ehottaisin että jos nää uskonasiat mietityttää sua kovinkin paljon, niin älä siedä manipulointia... Koskan eihän siitä kukaan pidä..., minut ainakin vakuutettiin ihan oikeilla todisteilla. Esimerkiksi, kun opettaja sanoi, että jumala on luonut maailman, mä kyselin niin paljon lisäinformaatiota asiaan että sain muodostettua siitä järkevän ajatuksen päähäni. Ja kas kummaa, sitten asiat tuntukin heti paljon selvimmiltä ja todellisimmilta. Siis muista, älä anna itseäsi manipuloitavan mutta ole kuitenkin avoimin mielin näissä asioissa mukana, kyllä se sydän sitten sut lopulta oikeeseen "tilaan" johdattaa :)

Ja sitten noihin muihin kysymyksiin sen verran että, mun ripari oli tosi mukava, siellä kasvo henkisesti tosi paljon... rupes ajattelemaan asioita eri tavalla, se asenne on aika isossa roolissa leirin onnistumisessa! Mä sain oikeestaan kaikista riparilaisista, isosista sekä opettajista itelleni ystäviä, joita nään jopa päivittäin, monet on muuttunu tosi tärkeiks ystäviks. Toivottavasti sun riparista tulee mukava kokemus, hyvin harvoin ne huonoja on :) Siunausta elämään, toivottelee ylpeä seurakuntanuori Lahdesta!

Hei,

takana on jo n. 20 riparia, joista tietty yksi on se oma ja ensimmäinen (loput isosina / opettajana). Ensimmäisillä kerroilla oli tosi mahtavaa olla osa sellaista erityista porukkaa "meidän riparia". Yhteishenki, uusien ystävien löytäminen (jopa vanhoista koulukavereista!) jne. oli tosi mieleenpainuva kokemus. Ja tietty se kaikki hassuttelu: pelit, leikit, sketsit.. Siis se, että sai ihan oikeasti nauraa ja olla joskus vähän lapsellinenkin (kun kaikki leirin aikuisia myöten konttas joka tapauksessa pitkin lattioita.. ;)).

Myöhemmin on löytynyt uusiakin ulottuvuuksia. Yhteiset hartaudet (isosten vetämät) on ihan käsittämättömän hieno elämys, yksinkertaiset yhteiset rukoushetket samoin. Luokassa on ihan mahtava fiilis silloin, kun ihmiset oikeasti alkaa pohtia asioita (ja tietty väittää vastaan sen minkä ehtii). Siis se riparin prosessi, jossa ollaan yhdessä, ehkä vähän kasvetaan ja puhutaan elämän tärkeistä asioista. Ja hihitetään välillä kaikille oudoille insidejutuille.

Tässäpä näitä päällimmäisiä. Hyvää riparia!