Huostaanotossa on usein elämästä kysymys. Jos poliisi tutkisi rikoksia samallatavoin kuin sosiaalitoimi huostaanottoa päättäessä, niin paljonko meillä olisi syyttömiä vankiloissa. Huostaanotot on kuin noitaoikeuden käyntejä ilman täydellisiä faktoja.
Ajatelkaapa
%&/()
4559
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaikka itse en olekaan asiasta täysin samaa mieltä!
Sitä ei tiedäkään niitä ihmisiä olevan olemassakaan ennenkuin tutustuu huostaanottoasiakirjoihin. Lapseni luokkalaisen äiti oli soittanut sosiaalitoimeen ja kertonut huolensa lapsestani joka kuulema oli puhunut itsemurhasta. Lapseni tutkittiin ja terve löydös. Lapselleni tuli kaksi kuukautta poissaoloa koulusta.
Ilmoittajan, joka on diakonissa seurakunnan palveluksessa omalla vanhemmalla pojalla oli masennus ja lapseni ikäinen tyttö on hyvin erikoinen, isäänsä edelleen sairaalloisen kiintynyt nykyisin jo nuori nainen. Kun lastensuojeluilmoitus tulee, vaatikaa heti ilmoittajan nimi julkiseksi. Voitte itse ottaa selville ilmoittajan elämäntilanteet ja ne voivat saada avun kuka sitä todella tarvitsee.
Olen alkanut seurailemaan diakonissan perhettä, mitähän jännää sieltä vielä paljastuukaan. Akka tietää että pidän silmällä, koska soitin hänelle työpaikalleen ja kerroin tietäväni asiasta.
... nimeä ei anneta ne on salassapidon alaisia asioita kuka ilmoittaa....
tulee selville, kun pyytää tiedot asiakirjoista, jotka ovat sosiaalitoimistossa (henkilörekisterit, joista henkilöt tunnistettavissa nimen ja sotu -tunnuksen perusteella).
Kaikki tiedot, mitä eri henkilörekistereissä on sinun nimelläsi, on pyynnöstäsi annettava käyttöösi kopioina.
Jos lastensuojeluilmoitus on tehty ilmoituksen tekijän nimellä, nimi näkyy papereissasi,
Teidänkin kunnassa on kampanjoitu "bongaa riskiperheet ajoissa" viranoamisporukalla;
eri viranomaiset ovat "silmät auki" ja heti kun jotain epäilyttävää ilmenee, tehdään lastensuojeluilmoitus.
Mutta siinäpä jutun juoni onkin, että kenen viranomaisenkaan perheen "kasvatuspesä" on niin puhdas, että voi "hyvällä omallatunnolla" leimata toisen lapsiperheen ja laittaa sosiaalitoimiston tongittavsksi perheen kasvatusasiat leimalla "epäilyttävää".
Tässä kohden taitaa kyllä kukkia edelleen tämä vanha suomalainen perinne:
"meidän lapset ja naapurin kakarat".
Jokaisella perheellähän on kuitenkin omat tapansa ja tyylinsä.
Se elämäntapa mikä sopii yhdelle perheelle ei välttämättä sovikaan toiselle lapsiperheelle.
Onneksi jokainen meistä ihmisistä; pienistä ja suurista on ihan oma yksilönsä!