Näkyipä eräässä maalaiskunnan paikallislehdessä nimen saaneiden joukossa muuan Mico Väinö ... .
Kai siinä on yritetty olla hienoa c-kirjaimen kera nimellä, joka espanjassa tarkoittaa häntäapinaa.
c-herrastelu kieltämättä huvittaa..
Kai siinä on yritetty olla hienoa c-kirjaimen kera nimellä, joka espanjassa tarkoittaa häntäapinaa.
c-herrastelu kieltämättä huvittaa..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ensin teeskennellään etunimen kanssa niiiin hienoa ja kansainvälistä, että! Sitten annetaan toiseksi nimeksi ikivanha suomalainen junttinimi!
No, kukin taaplaa tyylillään....
Väinö on todella kaunis perinteinen suomalainen nimi. Mico taas jotain aivan hirveetä!
tässä meidän "hirmuesimerkki" Desiré Räsänen:)
Kerro oma nimesi niin päästään haukkuun juntiksi suakin.
Fiiniyteen pyrkivän sukunimikin voisi vastaavasti olla kirjoitettuna vaikkapa Coiccalainen.
...että joku Coicclainen oli ihan käypänen sukunimi 1700-luvulla, kun ruotsinkieliset papit yritivät selviytyä suomenkielisista sukunimistä kirkonkirjoihin.
Ikonen oli Iggoin. Määttänen oli Mäthäin.
Etunimet tänäkin päivänä tosi hienoja: Coecilia, Catharina, Gustavus, Påhl.
Silloin kirjoitustapa johtui siitä, että muuta ei osattu. Nykyisin halutaisiin hienostella ja kirjoittaa nimet ulkomaalaisittain ikään kuin se olisi jotenkin eksoottisempaa ja fiinimpää.
Pitäisi kuitenkin muistaa, että suomenkieltä käyttää maailmassa viitisen mijoonaa ihmistä, kun koko ihmiskunnan määrä on n. 6 miljardia henkeä.
Omat nimemme ovat muualla maailmassa tosi eksoottisia, outoja ja mielenkiintoisia.