Huurrekukkia #4

Ginny heräsi jouluaattona. Hän oli nukkunut selällään, paksu kirjä pään alla. Suu oli kuiva, takaraivoa jomotti... Sitäpaitsi hän oli nukkunut paksuissa ulkovaatteissaan. Noh, eihän peitto ollut hänen päällään, mutta silti oli kuuma! Onneksi Ginny oli sentään ainut tyttö, joka oli omasta ikäryhmästään jäänyt Tylypahkaan. Kukaan ei siis nähnyt hänen kömmähdystään... Ginny nousi istumaan jäsenet (ja varsinkin takaraivo) jomottaen, ja suuntasi katseensa sängyn jalkopäässä olevaan lahjakasaan. Hän nousi lattialle seisomaan, venytteli hartaasti ja istu sivuttain sängylle. Ensimmäinen paketti oli hänen äidiltään, ja koska se oli pehmeä siellä oli varmasti villapaita. Ginny repi paperin pois, otti päältään viimevuotisen villapaidan ja puki tilalle uuden. Se oli mrtsänvihreä, jä siine oli punainen 'G'. Vihreä väri oikein korosti Ginnyn tulenpunaisia hiuksia. Seuraavassa paketissa oli taikaolentoja käsittelevä kirja, näköjään aivan vasta ilmestynyt. Eli toisinsanoen, Ginny ei vielä ollut lukenut sitä. Paketi oli Harrylta, ja kortti sai Ginnyn korvat punehtumaan. Siis, eihän siinä mitään henkilökohtaista ollut, mutta silti...

Ginny laski kirjan hellästi yöpöydälleen. Sitten seuraavien pakettien kimppuun! Ron oli näköjään antanut SUKKIA... Varmaan sellaisia, joita oli itse saanut lahjaksi, koska ne olivat aivan liian isoja ja kastanjanruskeita. Jee... Fred ja George olivat antaneet ison läjän pinnauspurtavia. Näille tulisi käyttöä ensi lukukaudella...
Hrmionelta hän oli saanut pullon tulenpunaista ja pullon metsänvihreää mustetta sekä mustan kotkansulkakynän. Siinä taisikin olla kaikki. Ei, lahjapaperien alla oli vielä yksi, hopeiseen paperiin paketoitu paketti. Siellä oli pieni lasinen rasia, jossa oli hopeinen ketju. Siinä oli riipus, joka näytti...se näytti...