Löydänkö koskaan ketään?

olet? Ties vaikka täältä löytäisit sen bilekaverin :)

tuttua, minäkään en halunnut olla miesten kanssa koetin jätin sikseen ja olin yksin. Edelleenkin lähiympäristö (suurin osa)luulee että olen hetero ja se oikea vaan löytynyt, eikä todellakaan hyväksy(isi) minua lesbona, mutta olen vaan minä ja asiaoilla tapana vaan selvitä tavalla ja toisella.

Olen menettänyt monta ihmistä ja tapaa elää mutta siltikin elän niinkuin sydämeni sanoo, joskus niin äärettömän yksin vailla turvaa ja tukea.

Minullekin on jotakin taas elämällä tarjolla kenties, näin Joulun alla ehkäpä olen tavannut ihmisen joka kenties voisi olla jotakin minulle ja minä hänelle. Joulun aika on ihmeitä täynnä, usko pois sinäkin kyllä jossain on jotakin sinullekin. =)kunhan vaan uskoo ja jaksaa uskoa itseensä ja oman sydämen ääneen.
Ei en minä bileissä ole tavannut vaan muuta kautta,omalla tavallaan yllättäen.Vaikka kuljinkin niissäkin muutaman kerran, pahoittaen enemmän mieleni kuin löytäen.

Hyvää Joulua

Hei

Kuulostat sen verran mielenkiintoiselta, että on pakko kirjoittaa pari riviä.

Minun lähipiirini on myös antanut ymmärtää, että homot jalesbot on ok, kunhan ei hyvä ystävä ole sellainen :( mitäköhän tuostakin pitäisi ajatella. Vain pari kaveriani ehkä aavistavat suuntautumiseni, enpä ole heillekkään kertonut suoraan. Setan bileissä en ole käynyt, ehkä johtuu siitä etten keksi ketä pyytäisin sinne bilekaveriksi (ja toisaalta ne bileet ehtii aina mennä, ennenkuin huomaan että sellaiset on):)

Missäpäin sinä asut ja kuinka vanha olet?

Voisin pyytää sinut vaikka kahvittelemaan johonkin kahvilaan...lähtisitkö?

Kuten jo sanottu, pakko vastata tähän kun kuvailit oman tilanteeni alusta loppuun. Mun paras kaveri tietää, että pidän naisista, mutta perheelleni en ole lähtenyt kertomaan. Tiedän heidän mielipiteensä. Heidän mielestään homous ja lesbous on hieno asia, kunhan minä menen naimisiin mukavan pojan kanssa ja synnytän kaksi lasta. Mulla on jo kauan ollut tyttöystävä haussa. Baareihin tai kahviloihin en kehtaa yksin mennä. Kerran menin Hehkuun yksin, mutta kontaktin tekeminen tuntuu lähes mahdottomalta, koska kaikki liikuu niin isoissa ryhmissä. En edes ole ujo enkä pahan näköinen, mutta menisitkö itse viiden hengen seurueen luokse pyytämään yhtä tytöistä tanssimaan tai juttelemaan kanssasi? Jää ainakin multa tekemättä. Tarvitsen siis itsekkin ihan oikeasti kaverin, jonka kanssa mennä näihin paikkoihin. Jospa vaikka löytäisimme yhdessä ne unelmien naiset tuolta jostain.

Pari asiaa tuli mieleeni kuin luin juttusi. Ensinnäkin et voi ajatella ensimmäiseksi muita, sun pitää ajatella itseäsi ensisijaisesti.Jos sä tahot löytää tyttöystävän niin ota se haasteeksi. Voit kertoilla sitten joskus kavereilles ja perheelles kun siltä tuntuu. Vaikka ihmiset aluksi olisivatkin kauhuisaan ajatuksesta et oot lepakko, niin asia yleensä muuttuu ajan kanssa. Jos ihmiset sun ympärillä huomaavat et sä oot onnellinen ja sulattelevat rauhassa asiaa niin yleensä asia kevenee myöhemmin. Ihmiset pelkäävät sitä mitä ei tunne, eli onko sulla nyt kaveripiirissä esim. lepakoita?
Mun henkillökohtainen mielipide on se että jos kaverit ei hyväksy niin voivoi. Mun kulta on kuitenkin se kenen kanssa suunnittelen yhteistä elämää. Toki ykskään ihminen ei oo mulle tullu mitään negatiivista sanomaan asian tiimoilta...
Eli tsemppiä. Ei sun frendit voi elää sun elämääs vaan sä ite päätät millasen elämän rakennat.
nii ja mä tapasin mun kultani netissä... ;)

Turus on setan pileet ainakin lauantaina 28.1 et sinne vaan.Ei siä yksinään varmaankaan tarvii olla =)

Veit jalat suusta.. Ihan kuin olisin itse kirjoittanut. Mistä päin oot?

Lue tää! Täällä on apua sun tilanteeseen...Muista että et ole ainoa joka on samassa tilanteessa joten voimia! :)

http://mbnet.fi/b00gie/flash-animaatiot/youare.swf