Tänään sen löysin, Nilsjohanin Kicka-tölkinavaaja, burköppnare. Hinta vajaa 5€ (n.35Smk). Tämä oli Anttilassa ja muitakin versioita on markkinoilla. Kyllä on raskasta tämä seriffin työ. Pitää hankkia purkinavaaja ja ommella Frederiikalle tanssihame kretongista ja selvittää ties mitä. Onneksi tämä virka on hyvin palkattu ja mitäpä minä en teidän hyväksenne tekisi - ilmaiseksikin.
Vempele=tölkinavaaja
Ruuneperi
121513
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kyllähän minä itsekin olisin Anna-Maijan ohjeilla sen vempeleen löytänyt. Mutta varmasti on helpompaa nyt, kun tietää nimen "Nilsjohanin Kicka - sitä tarvitsee flicka kuin flicka". Hiukan kyllä jo fundeerasin, että mitenkähän Anna-Maijan ohjeita uskaltaisi yksinkertaistaa kohdassa "se on n. 20cm kokoinen, toisesta päästä levenee, saa suuremmankin purkin kannen auki, ihan pienenkin, siinä on monta niin sanottua lokosta eli kerroksittain, toinen pää on kahvoilla varustettu ihan kuin tonget"... Eikä sitä voi enää kukaan tarkemmin ja paremmin selittää. Kyllä me tytöt ollaan hyviä, eikö ollakin Anna-Maija! (*:*) - Niin ja seriffille voin kertoa salaisuutena, että Frederiikalla on kyllä monta sievää tanssimekkoa - pitkää ja lyhyttä, kukikasta ja yksiväristä, tummaa ja vaaleaa, kirkasta ja himmeää. Ongelmana oli vain, että mikä niistä? Voi, voi Ruuneperi, kyllä Sinulla on monenlaista hommaa tällä foorumilla, mutta koeta nyt ottaa vähän kevyemmin ainakin meidän tyttöjen kanssa. Katsos filosofit ovat pähkäilleet iät ja ajat naisen sielunelämää Sigmund Freudin tavoin, joka totesi: "Olen tutkinut 30 vuotta naisen sielua enkä ole löytänyt vastausta kysymykseen "Mitä nainen haluaa". Ei tainnut olla kovin viisas mies, kun meidän Ruuneperi selvittä asian parissa päivässä.
pittää täs hätäsest vastata,kissojen pyydystämisen lomassa,kolme puuttuu vielä.
minnuu niin nauratti tuo sinun kirjotus,vaik ei kai siin mittää nauramist ole,totista totta.
sie frederiikka ossaat niin hyvin vastata jopa tuolle ruuneperille,se on niin napakkaa ,mikkään ei jää epäselväks ja viel joka lausees on semmonen lempee huumori.
mite oppis tuon kaik sisältävän kirjotus tavan.
tekis mieli vastailla muuallakkii, hommii on vaan taas tälle päivälle kassaantunut ,joten pittää hoitaa ne.
mitähän nuo merkit meinas,tiiän vain netti hymyn ja allapäin.
merkillä? Se on Frederiikan oma kuva ( = suu supussa ja silmät tarkkana kuvaruutua tarkastelee ). Ehkä se on vähän paranneltu: silmäripset eivät taida olla ihan noin pitkät. Nettimerkeistä en ymmärrä mitään: mikä on nettihymy ja allapäin? Käytän itse merkkejä "tuo-vaikuttaa-mukavalta"-tyyliin. Onko niillä joku merkitys? Kertokaahan minullekin.
Vai että vielä on kolme kissanpoikaa kateissa. Kuinkahan monta niitä oikein onkaan? Mirrilleni ehdotin jo, että josko otettaisiin yksi perheenjäsen lisää. Mutta tämä Lady käveli arvokkaasti taas näppäimistöni yli - merkki mielenosoituksesta, johon aina reagoin MRRRRRR.. Tulkitsen tämän ylikävelyn mirrikielellä tarkoittavan, ettei Oloneuvoksettaren kissanpäiviä enää saa pennunkasvatuksella häiritä. Ja minä kun vielä olisin yhden kissanpennun halunnut kasvattaa - eihän se ole kuin reilut 10 vuotta ihmisen elämästä. Jännittyneenä odotan pentukuulumisia: mitenkä väijytys onnistui? Miten pentujen käy?
Tulen aina niin hyvälle mielelle, kun ilmestyt kirjoituksinesi ruutuun. Ymmärrän kyllä kiireesi, mutta jos edes pari lausetta...
Minulla on jonkinlainen flunssa: lämpöä, nuhaa, päänsärkyä, nukuttaa. Disperini tuntuu auttavan. En muista, koska viimeksi olin flunssassa. Onneksi tuntuu olevan lievää. Onkohan tämä nyt sitä tietokoneviiruksen aiheuttamaa laatua? (*:*)
Tulipa siitä mieleen oma purkinavaajani vai pitäisikö sanoa tölkinavaaja. Frederika kuvasi sen juuri sellaiseksi, kuin minullakin on eli kierukat pienee tai suurenee tälkin koon mukaan.
Ilahduin aikanaan kovasti kun sen ostin, että nytpä Muorin tölkki-painajainen loppui, mutta..mutta...
Ilo oli ennnenaikainen. Kun innokkaasti asetin vempeleen punajuuritölkin kanteen niin siinäpä kävikin hassusti. Kätöseni eivät enää yltäneet kahvoihin niin että olisin pystynyt niillä jotain kiertämäänkin.
Siinä oli todellinen sunnittelun kukkanen - ei tainnut olla Suomalainen.
Se oli täysin turha ostos ja luulenkin että se oli jo alunperin pelkkä bisneshoukutin.
Taisi olla raavaan miehen suunnittelema jolla on lapion kokoiset kämmenet. Näin se valitettavan usein on.
Meneepä mielenkiintoiseksi tämä vempelekeskustelu. Taidankin ottaa "vanhanaikaiseni" käyttöön, kun huomenna yritän Anttilaan mennä Ruuneperin jäljittämää Kickaa hankkimaan. Säilykepurkki mukaan taas ja sanon myyjälle: "Ostan tämän, jos näytät, miten se toimii". Kiitos oivalluksesta, Muori! Olenkin jo kaivannut sinua. Taitaa muuten näitä vempelekukkasia löytyä enemmänkin. Tuota kananmunankeitintä en ymmärrä - ei minulla sitä kyllä olekaan, enkä aio hankkia. Yksi vekkuli vempele löytyy, jota voisin mainostaakin. On vaan taas niin hassusti, etten tiedä sen nimeä. Sillä vempeleellä tehdään sananmukaisesti "kukkasia": keitetystä kananmunasta, kurkusta, tomaatista jne. Monet ihastuneet kommentit olen saanut, kun leikkele- ja vihannesvateja olen näillä kukkasilla koristellut. Koristelu ja kattaukset ovat mielipuuhaani! Englantilaista valmistusta näkyy olevan ( A WILLOWS REED PRODUCT SKEONESS ) ja kai sitä leikkuriksi voi nimittää. Jostain tavaratalon esittelystä sen olen vuosia sitten hankkinut. Kun pysähtyy miettimään, mitä kaikkea kodin pienkonetta ja vempainta on vuosien varrella kaappiin kertynyt ja mitä käyttää, huomaa, että kyllä on paljon joutavaa kaapeissa hyllyjen täytteenä. Leipäkonetta käytän aika paljon taikinan tekemiseen: sopivan kokoinen yhden hemgen huushollissa. Yleiskonetta käytän eniten kakkujen tekemisessä. Molemmat ovat helposti saatavilla. Monet koneet ja vempaimet jäävät pois käytöstä siksi, ettei niitä jaksa aina kaivaa esiin kaappien kätköistä. Viimeinen hankintani on vohvelirauta: sillä saa sydämenmuotoisia vohveleita kätevästi ja kauniisti aikaan. Maistuvat hyvin lapsille ja nuorille hillon, marjojen ja kermavaahdon kanssa. Leivänpaahdinta tulee myös käytettyä paljon. Täytyy tunnustaa, etten edes muista mitä kaikkea vempainta kaappien kätköissä on. Tämä vempain-vekotinkeskustelu on oikein mukavaa ja hyödyllistäkin. Ja ainakin Ruuneperin se sai hyvälle tuulelle kuten minutkin. Ehkäpä on perää sanonnassa: "Naisella on uskomaton vaisto oikeasta ja väärästä, mutta vain vähäinen oikeasta ja vasemmasta". Pätee ainakin minun teknisiin taitoihini ja käyttämiini vempeleisiin. Onneksi en viime aikoina ole sentään työntänyt öljyä ruohonleikkurin bensatankkiin. Ja täytyy sanoa, että suojelusenkelilläni on kyllä kanssani täystyöllisyys...
Frediikan kirjoituksesta tuli mieleen yks juttu. Katson usein matkaohjelmia tai documentteja kaukomaista. TV:sta tuli (todennäköisesti uusintana) keväällä ruotsalaisten safarimatkasta ohjelmasarja. Siinä ne henkilöt kerran kuumassa afrikkalaisessa iltayössä nuotiolla miettivät sitä, mitä kodinkonetta tai laitetta ilman ei tulisi toimeen. Eräs nuorehko nainen sanoi, että ILMAN PERUNANKUORIMAKONETTA EI TULE TOIMEEN. Minua silloin vähän huvitti se, sillä itse en ole koskaan nähnyt tai käyttänyt yksityiskotiin tarkoitettua perunankuorimakonetta. Jälkeenpäin ajatellen se oli ihan järkevää jos ajattelee niin, että sillointulee syötyä perunoita. Nehän ovat hyviä ja terveellistä ruokaa. Nyt olen kerran kesällä sellaista väännettävää perunankuorimakonetta käyttänyt ja ihan tuli melko puhdasta ja kevyesti.
Kotonani on myös melkoinen määrä vempeleitä, säännöllisesti tulee käytettyä vain kahvinkeitintä ja leivänpaahdinta. Yksinasuessa ei edes yleiskonetta tule otettua esille useinkaan, vaan käytän pientä vatkainta.
Pitäisiköhän viedä kirppikselle turha tavara, mutta ei - luulee juuri huomenna sitä tarvitsevansa, jos laittaa pois.
Mitenkähän minusta tuntuu, että vanhat laitteet on tehty paremmin kuin uudet. Kahvinkeitin on minulla 12 vuotta vanha ja toimii kuin uusi aamuin illoin. Tekisi mieleni tuon Krups-vanhuksen tilalle hankkia jo vähän nykyaikaisempi malli, mutta eihän sitä voi hyljätä, kun se toimii vielä. Mikroaaltouuni on 15 vuotta vanha ja käytössä joka päivä: ja toimii, toimii. TV:tä katson aika vähän ja siksi kai sekin toimii vielä 15 vuotiaana. Ystävät ihmettelevät, kun minulla ei ole teksti-TV:tä. Ei taida monella enää noin vanhaa TV:tä ollakaan. Vanha pakastin kesti yli 10 vuotta: uusi hajosi viiden vuoden jälkeen. Vanha pesukoneeni kesti 17 vuotta, uusi seitsemän. Millaisia kokemuksia teillä muilla on?
Kyllähän ne kaikki hyviä ovat ja suurtaloudessa varsinkin, mutta kun talous kutistuu yhteen henkilöön - kuten minulla - olen huomannut että tuonne jäävät koneet kaappien täytteeksi.
Minun tärkein ja käytetyin "keittiökoneeni" on käteen istuva, hyvä talousveitsi. Kas sillä mainiosti kuorii, silppuaa, viipaloi ja kaapii vaikka levylle tirskahtaneen keitoksen ynnä paljon muuta. Se on oikea jokapaikanhöylä ja auta armias jos se jostain syystä on kadoksissa.
On minulla sitten purkinavaaja. Se ei toimi sähköllä kuten Lyylin hieno Saksan tuote, vaan sitä vempautetaan sievästi pienestä kammesta. Se on ollut minulla 25 vuotta ja tullut taloon palkintona onkikilpailusta!!! (Olin itse valitsemassa kilpailun palkintoja)
Mitä kodin koneiden kestoon tulee, niin minulla ainakin on ollut huono tuuri viimeisen jääkaapin kanssa. Alta kymmenen vuoden kaapista on jo kaksi kertaa (600:-/kerta) vaihdettu termostaatti. Vanha jääkaappi toimi parikymmentä vuotta eikä termostaattia vaihdettu kertaakaan. Voi aikoja näitä.
vanhat keittiökoneet - pakastin ja jääkaappi etunenässä kuulemma. Oletteko huomanneet sähkölaskujen pienenevän uusinnan yhteydessä?
säilyke tölkit on ollu joskus minulle ihan mahottomia avata,vaik ei niit paljoo oo tullu ostettua ja varoinkin hankkimasta just avauksen takkii.
kerran ko valittelin miten vaikeeta on peltipurkin avaus,eläkeläisten palaveris niin yks tuttu sano et hää mennee saksaa ja tuop sinulle vempeleen, ettei niit huolii ennää oo.
hää toi sähköl toimivan telineen.se on seinäs ja töpseli pannaa verkkoo,purkki telineeseen,ja nappi alas,siin sit vaan kattelen miten helposti homma käy.kaupas käyves otti aina tavaraa purkis jos mahollista et sai avata,niin mielenkiintoista se oli alussa.
kyl saksalaiset ossaa tehhä taloutee helpottavvii kojeita.niil on vaik mitä.
oisin saanu munankeittimenkin ,sähköllä toimivan,mut ne mie keitän tavallisella tavalla,sillo harvoin kun syön niitä,minust se on turhaa,vaik koneitten päälle oonkin.
hintakaa ei ollu avaajalla kuin 15o suomen markkaa.
voiphan niit olla suomeskii jo ostin tän 90 luvun alussa.
älä sie valita ruuneperi:) kretotonki hommista,siehän tykkäät niin kovast nojaillakkii niihin.et mukavaa homaa se sinul on.
totta puhuen,
kyl sie oot ollu hyväks avuks täällä, miekin niin edullisella netillä nykyää,kiitos viellä kerran tiedoista.
konneeni oli liikkeessä tarkastuksessa ja rassailtavana viikon melkee,ukkosen jälilt.ko siin meni mukistikin.
aattelin et on parempi et hää pannee kunnolla kuntoo paikas mis on kaik vara osat saatavilla,tääl kotona korjates on hankalampi.
sanoin et kone saap olla vaik koko elokuun kohan tulee riima kuntoon, ja nyt tuntuu olevan.
hei taas voippas hyvin,auttele tyttöjä kute tähänkin asti,kyl myö ollaa kiitollissii,kaikest tiedost.
Tänään päätin sen vihdoinkin ostaa. Sormenpää meni eilen taas rikki "vanhanaikaisella" Mirrin ruokapurkkia avatessa. Päättäväisesti pukeuduin sota-asuun: meikkasin, puin kukkakretongin päälle, lierihatun päähän ja sujautin korkokengät jalkaan. Kertasin vielä varmuuden vuoksi kaikki Teiltä saamani ohjeet.
Suuntasin Anttilan tavaratalon kodintavaraosastolle. Sieltä löytyi parikymmentä metriä erilaisia vempaimia. Ei löytynyt Nilsjohanin Kickaa. Päätin hakea myyjän apuun. Löysin aikuiselta, ystävälliseltäkin näyttävän, jolle esitin asiani. Minkähän vuoksi minusta alkoi tuntua, että myyjän ilme muuttui asteen verran epävarmemmaksi? Yhdessä tutkimme uudelleen hyllyt. Kickaa ei löytynyt. Myyjä valitteli, että heillä on aika vähän näitä kotivempaimia ( n.20 m )! Löysimme italialaisen ( n.7 euroa) ja sveitsiläisen ( 12,95 euroa ) tölkinavaajan. Kysyin käyttöopastusta. Ei osannut. Valitteli päätään puistellen vaikeiksi. Italialaisen hylkäsin, kun en italiaa osaa eikä suomea näkynyt. Sveitsiläisessä oli sentään selostus neljällä kielellä, joista jotenkin selvitän kaksi. Ei näkynyt suomea siinäkään. Takuukin on kaksi vuotta. Päätin ostaa sveitsiläisen hinnasta huolimatta.
Kotona luin sitten ohjeet kahta kieltä vertaillen. Ja yllätys, yllätys: Mirrin sardiinipurkki avautui hupsista vaan! Eikä sormiin koskenut tippaakaan.
Nyt Mirri syö tyytyväisenä sardiinejaan ja minä katson ansainneeni kylmän lonkeron. SKOOL!!!
Kiitos kaikista saamistani ohjeista!
( Tämän merkki on ZYLISS/Switzerland, se on valkoinen, siinä on ikään kuin tongit, ja oikealla puolella sellainen kampi... Kyllä ainakin Anna-Maija ymmärtää... )
Juu Frederiikka kyllä minä ymmärrän. Kiva että lopultakin löysit, pitihän siinä tietty vaivaa nähdä, mutta kun hyvin perusteellisesti selvitin , johan lykästi sinuakin ja Ruunepri osasi nimetä sen oikealla nimelläkin , kyllä meitin kelpaa kun mies neuvomassa Hyvä että kissakin saa hyvin ansaitun ateriansa ,ettei tarvii kauan odotella sun nyhertelyä niillä vanhoilla vempaimilla *nauraa* terveisin Anna-Maija toivottaen samalla hyvää viikonloppua