Mikä on vikana kun en päästä lähelleni(henkisesti) ketään ihmisiä? Pari kertaa olen tosissano kilahtanut johonkin tyttöön, tunne on ollut molemmin puolinen, pitänyt niistä ihan mielettömästi mutta kun tulee aika olla "lähemmin" niin sit iskee paniikki ja lähden karkuun!!!! Haluaisin vielä joskus saada oman kullan joten mitä ois tehtävä... en halua että enää häivyn kenekkkään luonta!!!! Ei kivaa itselle eikä myöskään ihastukselle...
Olenko vajaa...?
boy84
8459
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tuota, kuulostaa varmaan hassulta mutta mulla on suhteelisen sama ongelma. se tosin käsittää kaikki kaveripiiristä lähtien. mä en osaa puhua niille asioistani tai ongelmistani.
ne on loukkaantunu mulle monesti kun olen jättänyt kaiken kertomatta ja paljastanu asiat sitten vuosia myöhemmin.
mutta vähän aikaa sitten keksin kirjoittamisen. se oli ainoa keino. annoin ystävien lukea tekstejäni. no, se jossain määrin helpotti...
vaikee vaan nyt vastata sulle mitään järkevämpää, kun en oikein tarkkaan tiedä tilannettasi. no, onnea kuitenkin.
enpä ole itsekkään pystynyt kavereille ketomaan mitään mitä ei tarvitse... mut eniten ottaa päähän ne eräät...
Ehkä on samaa vikaa...
Inhottaa...kun joutuu jonkun kanssa läheiseen kontaktiin..niin heti iskee paniikki juu..
Mutta oon niin kohtelias..etten pysty siitä valitettavasti kieltäytyy..vaikka tekis mieli juoska karkuun suoraan sanoen..=(
että jos vaikkapa minä pyytäisin sua treffeille, niin suostuisitko?
Ainahan mä voin tulla..
mutta.......
mutta mitä?
mäkin oon samanlainen.en päästä ketään tietoiseksi tunteistani.oli mul kerran ystävä jolle kerroin mut se ei ollut mun oikea ystävä eikä ottanut mua tosissaan.
oon joskus miettinyt et se johtuu siitä etten halua tulla satutetuksi ja haluan olla hyväksytty.toi jälkimmäinen voi kuulostaa hieman oudolta mutta niin vaan oon päätellyt.
aina kun mun oikeest pitäis kohdata ihastukseni niin rohkeus pettää. käsittämätöntä mutta totta ja en ees muutenoo mikään ujo ihmisten keskuudessa. vaan ne jätkät joilla on vaikutusta minuun saavat mut panikoimaan.hassua!
Mun poikaystävällä on sama ongelma... Meillä meni puoli vuotta ennen kuin edes pystyttiin sanomaan toisillemme, että pidämme toisistamme...
Mä oon itse avoin ja rehellinen eikä mulla oo vaikeuksia puhua kenenkään kanssa, mut poikaystäväni on hiljainen, hän ei juurikaan osannut puhua tunteistaan.
Kuitenkin sain hänet avautumaan puhumalla hänelle omista tunteistani... Hänkin uskaltautui tunnustuksieni jälkeen paljastamaan jotain itsestään.
Ehkä poikaystävääni auttoi se, että pyrin olemaan mahdollisimman avoin hänelle ja hän tunsi olonsa turvalliseksi ja sen takia hänelle ei syntynyt paniikkia suhteestamme...
Mä en tiedä auttaako tämä yhtään, mut uskon et säkin pystyisit avautumaan, jos vaan tunnet olos turvalliseks sen sun kumppanin kanssa..
Good Luck!!!