Marko otti pitkän kulauksen kiljupöntöstä ja mä tiesin että tänä iltana meille tulisi taas riita. Musiikki soi liian kovalla pienessä kämpässä keskellä keskustaa. Mun puhelin soi ja siirryin keittiöön puhumaan. "Moi", Kuului Karon ääni toisessa päässä. "Missäs oot? Aattelin et voitas nähä ku oon ite aika kännissä ja haluaisin jutella sun kans." Karo sanoi. "Juu mä oon kämpillä, mut tuu tohon pihaan. Mä jätän Janin ja Markon juomaan kahestaan hetkex." mä sanoin ja sulin puhelimen. Mä kävelin Markon luokse ja suutelin tätä poskelle ja sanoin:" Mä meen tohon pihaan, ku Karo tulee siihen kohta, sil on jotain asiaa." Marko antoi pitkän suukon ja sanoi:" Joo mee vaan, mut älä pyydä sitä tänne äläkä itekkään lähe minnekkään." Marko ei tykännyt Karosta koska he olivat joskus olleet pari, tai ei aivan. Karo ja Marko olivat pettäneet Artoa ->Markon pikku veljeä eli siis Karon poikakaveria joskus vuosi sitten.
Mä luikkin ovesta pihalle, tuuli puhalsi mukavan viileästi ja toi syksyn tuoksun mukanaan. Mä sytyttin tupakan Karoa odotellessaan. Viimen Karo saapui pihaan Arton kyydillä. Karo horjui ulos autosta ja oli selvästi kännissä. "Moi!" Karo kiljui ja juoksi mua kohti. Me halattiin ja vaihettiin kuulumiset. Kuten tavallista Karolla ei ollut mitään asiaa hän vain halusi päästä hetkeksi eroon mustasukkaisesta poikaystävästään. Arto kaarisi pihaan renkaat vinkuen ja käski Karon nousta kyytiin. Moikkasin Karolle ja raahustin kämpän ovea kohti. Pääsin sisälle ja rojahdin patjalle. Pojat kuuntelivat musiikkia vieläkin liian kovalla, musiikki otti korviin. Kello oli jotain Puoli yksi. Sitten Marko nosti päänsä ajatuksistaan ja katsoi Mua hetken. Sitten hän sanoi sen:" Kuule Anna, mitä jos erottas kuukaudex ja katottas sitten uudestaan?" Mä järkytyin suunnattomasti, kahmin kamat mukaani, pidättelin itkua ja juoksin ulos ovesta. Kun pääsin ulos itku alkoi. Mä itkin ja itkin. Miten Marko pystyi tekemään tämän minulle? Miten se saatto ehottaa tollasta? Koputin oveen ja yritin pidättää itkua josta ei kumminkaan tullut mitään. Marko avasi oven ja katto mua surullisesti kun huomasi mun itkevän. "Anna mulle tulitikut et mä saan tulta tupakkaan, mä lähen sit menee." Mä itkin oven suussa. "Anna, anna anteex en mä tienny että sä oikeesti mua rakastit ja että se sattus suhun noin paljon." Marko sanoi ja halas mua. Mä istuin itkien portaille ja pistin pään polvien väliin. Hetken päästä kylmillä kiviaskelmilla saattoi nähdä pienen lätäkön jotka olivat tulleet kyynelistäni. Marko halasi minua taas ja pyyteli anteeksi. "Mä en vaan uskonu et sä musta oikeesti välität, mä luulin että tää on vaan joku hetken juttu." "Minkä vitun takia mä tässä olisin ja itkisin näin vitusti jos mä en susta pätkääkään välittäs. Sä oot ekaa ketä mä oon todella rakstanu. Vittu miten sä voit luulla että mä oon sun kans vaan huvikseni? Mä oon rakastanu sua kaikki päivät tämän puolen vuoden aikana mitä me ollaan oltu yhessä." mä huusin värisevällä äänellä. "Sä saat itelles paljon parempia jätkiäki, kuvittele viikon päästä sä et ees enää muista mua ja sä oot jonku muun kainalossa. Anna sä oot hyvän näkönen, sä saisit kenet vaan. Mix sä mut haluut?" Marko kysyi. " Mä en haluu ketään muuta, mä haluun sut!" Mä huusin. "Etkä halua sä et vaan tiiä paremmasta ku sä oot ollu vaan mun kanssa sä löydät varmasti jonku ketä sä rakastat vielä enemmän." Marko väitti kiven kovaa. "KOITA NYT TAJUTA, MÄ EN HALUU KETÄÄN MUUTA. MÄ RAKASTAN SUA AIVAN LIIKAA ENKÄ OSAA KUVITELLA ELÄMÄÄ ILMAN SUA!"Mä huusin todella kovaan ääneen. "Mähän sanoin että mä muutan sinne Tampereelle, mä oon nyt ihan tosissani. Mun oli pakko tehä tää, sillä se ois tullu eteen ennemmin tai myöhemmin. Ku mä muutan nii mä en todellakaan tuu takas tänne. Tai no ehkä kerran kuussa, ei me nähä melkeen koskaan. Ellet sä tuu mun mukaan sinne." Marko sanoi ja katsoi mua anelevasti. "Mut mitä tollasta ees ehottamaan, ei sun porukkas päästä sua kumminkaan." " Mutsi kokoajan kyselee et millon me muutetaan yhteen ja se ettii meille jo huonekaluja meidän kämppään, nii mitä luulet päästääkö? Mut vaik me kerran nyt erotaan nii voinko mä ees tulla tohon kämpille yöx, mä lähen sit aamulla." Mä sanoin melkeen kuiskaten. "No tottakai tuu vaan." Mä menin patjalle kylelleni ja Marko tuli mun viereen ja puristi kovaa mutta ei väkivaltaisesti. Marko nukahti tai pikemminkin sammui ja mä en saanut unta. Kello oli jotain puol kax ja mä sain unen vasta kuuden aikaan. Sitten Marko herätti mut kahdeksalta. Tai ei tahallaan herättäny. Hän halasi minua niin hellästi että siihen oli aivan pakko herättä. Hän suuteli minua ja ei näyttänyt muistavan mitään viime illasta. Niin kyllä olikin tai ainakin Marko kertoi että ei muista mitään. Ite olin todella hiljaa enkä kommentoinut hänen puheisiinsa, sitten Marko kysyi sen lauseen:"Ootko sä suuttunu jostain?"
(Kannattaako jatkaa?)
Mä luikkin ovesta pihalle, tuuli puhalsi mukavan viileästi ja toi syksyn tuoksun mukanaan. Mä sytyttin tupakan Karoa odotellessaan. Viimen Karo saapui pihaan Arton kyydillä. Karo horjui ulos autosta ja oli selvästi kännissä. "Moi!" Karo kiljui ja juoksi mua kohti. Me halattiin ja vaihettiin kuulumiset. Kuten tavallista Karolla ei ollut mitään asiaa hän vain halusi päästä hetkeksi eroon mustasukkaisesta poikaystävästään. Arto kaarisi pihaan renkaat vinkuen ja käski Karon nousta kyytiin. Moikkasin Karolle ja raahustin kämpän ovea kohti. Pääsin sisälle ja rojahdin patjalle. Pojat kuuntelivat musiikkia vieläkin liian kovalla, musiikki otti korviin. Kello oli jotain Puoli yksi. Sitten Marko nosti päänsä ajatuksistaan ja katsoi Mua hetken. Sitten hän sanoi sen:" Kuule Anna, mitä jos erottas kuukaudex ja katottas sitten uudestaan?" Mä järkytyin suunnattomasti, kahmin kamat mukaani, pidättelin itkua ja juoksin ulos ovesta. Kun pääsin ulos itku alkoi. Mä itkin ja itkin. Miten Marko pystyi tekemään tämän minulle? Miten se saatto ehottaa tollasta? Koputin oveen ja yritin pidättää itkua josta ei kumminkaan tullut mitään. Marko avasi oven ja katto mua surullisesti kun huomasi mun itkevän. "Anna mulle tulitikut et mä saan tulta tupakkaan, mä lähen sit menee." Mä itkin oven suussa. "Anna, anna anteex en mä tienny että sä oikeesti mua rakastit ja että se sattus suhun noin paljon." Marko sanoi ja halas mua. Mä istuin itkien portaille ja pistin pään polvien väliin. Hetken päästä kylmillä kiviaskelmilla saattoi nähdä pienen lätäkön jotka olivat tulleet kyynelistäni. Marko halasi minua taas ja pyyteli anteeksi. "Mä en vaan uskonu et sä musta oikeesti välität, mä luulin että tää on vaan joku hetken juttu." "Minkä vitun takia mä tässä olisin ja itkisin näin vitusti jos mä en susta pätkääkään välittäs. Sä oot ekaa ketä mä oon todella rakstanu. Vittu miten sä voit luulla että mä oon sun kans vaan huvikseni? Mä oon rakastanu sua kaikki päivät tämän puolen vuoden aikana mitä me ollaan oltu yhessä." mä huusin värisevällä äänellä. "Sä saat itelles paljon parempia jätkiäki, kuvittele viikon päästä sä et ees enää muista mua ja sä oot jonku muun kainalossa. Anna sä oot hyvän näkönen, sä saisit kenet vaan. Mix sä mut haluut?" Marko kysyi. " Mä en haluu ketään muuta, mä haluun sut!" Mä huusin. "Etkä halua sä et vaan tiiä paremmasta ku sä oot ollu vaan mun kanssa sä löydät varmasti jonku ketä sä rakastat vielä enemmän." Marko väitti kiven kovaa. "KOITA NYT TAJUTA, MÄ EN HALUU KETÄÄN MUUTA. MÄ RAKASTAN SUA AIVAN LIIKAA ENKÄ OSAA KUVITELLA ELÄMÄÄ ILMAN SUA!"Mä huusin todella kovaan ääneen. "Mähän sanoin että mä muutan sinne Tampereelle, mä oon nyt ihan tosissani. Mun oli pakko tehä tää, sillä se ois tullu eteen ennemmin tai myöhemmin. Ku mä muutan nii mä en todellakaan tuu takas tänne. Tai no ehkä kerran kuussa, ei me nähä melkeen koskaan. Ellet sä tuu mun mukaan sinne." Marko sanoi ja katsoi mua anelevasti. "Mut mitä tollasta ees ehottamaan, ei sun porukkas päästä sua kumminkaan." " Mutsi kokoajan kyselee et millon me muutetaan yhteen ja se ettii meille jo huonekaluja meidän kämppään, nii mitä luulet päästääkö? Mut vaik me kerran nyt erotaan nii voinko mä ees tulla tohon kämpille yöx, mä lähen sit aamulla." Mä sanoin melkeen kuiskaten. "No tottakai tuu vaan." Mä menin patjalle kylelleni ja Marko tuli mun viereen ja puristi kovaa mutta ei väkivaltaisesti. Marko nukahti tai pikemminkin sammui ja mä en saanut unta. Kello oli jotain puol kax ja mä sain unen vasta kuuden aikaan. Sitten Marko herätti mut kahdeksalta. Tai ei tahallaan herättäny. Hän halasi minua niin hellästi että siihen oli aivan pakko herättä. Hän suuteli minua ja ei näyttänyt muistavan mitään viime illasta. Niin kyllä olikin tai ainakin Marko kertoi että ei muista mitään. Ite olin todella hiljaa enkä kommentoinut hänen puheisiinsa, sitten Marko kysyi sen lauseen:"Ootko sä suuttunu jostain?"
(Kannattaako jatkaa?)
Vastaukset 9
Vanhimmat
ihmeessä, ja nopeesti kans.. hirvee jännitys jäi, et mitä seuraavaks tapahtuu!=) Kiva että täällä on taas näitä kunnon novellejakin, mun täälläoloaikana on ollut vaan muutama.. sääli:(
...Mä rupesin itkemään, kun eilis ilta muistui mieleen. "Mikä sulla on? Ootko sä kunnossa?" Marko kysyi. "Joo oon ihan OK. Ei mul mikään oo." Mä sanoin itkun seasta ja lopetin sen sitten, vaikka kurkussa oli vieläkin suuri pala. Marko halasi mua ja pyyteli anteeksi, jos oli tehnyt jotain pahaa minulle. "Lähetäänkö mutsin luo nukkumaan? Siel vois olla limsaa ja särkylääkettä, ku on aika kauhee krapula." Marko kysyi." Katoin Markoa ja nyökkäsin:"Joo mennään vaan." Lähdimme valumaan kolmikerroksista kerrostaloa kohti ja poltimme tupakan puokkiin. Pääsimme Markon äitin ovelle ja Marko aukaisi oven avaimella joka oli jätetty oven yläreunan päälle. Siirryimme sisään, missä Karo poti krapulaa ja Arto yritti vielä nukkua. Rojahdin sohvalle makaamaan ja suljin silmäni. Hetken päästä Marko tunki viereeni ja suuteli poskelle, se tuntui mukavalta ja kutitti vähän. "Anna, lähex mun mukaan tupakalle? Mul on asiaa." Karo sanoi ja viittoi parveketta kohti. Nousin sohvalta ja hiivin parvekkeelle Karon perässä. Karo kyseli mitä viime iltana oli tapahtunut. "Joo Marko sano et ois hyvä jos erottas kuukaudex ja katottas sitte uudestaan. Sit mä itkin ja se oli aina luullu et mä oon sen kans vaan huvikseni et mä en oikeesti rakasta sitä ja nyt se ei muista eilisestä yhtään mitään, tai se ainaki sanoo et se ei muista." Mä selitin. Kyyneleet rupesivat valumaan poskilleni ja pyysin Karoa tarjoamaan tupakan. Karo viskasi mulle röökin ja kysyi:" Ootteko te sit enää yhessä?" "Joo kai me ollaan ku se mut tännekki raahas." Mä sanoin ja yritin vääntää kasvoilleni hymyn, joka näytti ennemmin irvistykseltä. Siirryimme sisälle ja menin Markon viereen. Marko tarrasi lujasti kiinni ja suuteli minua kaulaan. Nukuimme hetken ja kun heräsimme Karo ja Arto olivat jo lähteneet. Laitoin videon "Riiviöt" pyörimään ja menin takaisin Markon viereen. Marko halasi mua ja sanoi:" Tänään saat kaiken mitä haluat, mä lupaan." Mä mietin hetken ja tokaisin:" Mä haluun pitää sut itelläni koko mun elämäni ajan." Marko katsoi mua hellyyttävästi ja sanoi:" Sovittu, jos toi on kerran sun toivees nii saamas pitää, varmaan ainut minkä mä pystyn toteuttamaan." Halasin Markoa ja otin paitani pois. Marko hyväili rintojani ja suuteli kaulaani ja hapuili alushousujani pois. Teimme sen mikä seurasi Markon hyväilyä ja lähdimme sitten kylälle ajamaan. Marko heitti minut kotiin ja lupasi soittaa illalla. Kello oli kymmenen illalla kun Marko soitti. "Lähetkö kämpille yöx jos mä tuun hakee?" Marko kysyi. "Joo mä tuun." Mä sanoin ja menin laittamaan kenkiä jalkaan. Pihalla sytytin tupakan ja lähdin kävelemään tien viereen mistä Marko ottaisi minut kyytiin. Hetken päästä Marko kaahasti viereeni ja noukki minut kyytiin. Annoin Markolle jämät ja olin hiljaa loppumatkan kämpille. Kun tulimme pihaan, pistin auton oven lukkoon ja avasin kämpän oven. Pistävä tupakan tuoksu pisti nenääni. Heittäydyin patjalle joka oli kämpän nurkassa ja pistin telkkarin päälle. Marko tuli viereeni ja sanoi:" Mitä mieltä oisit jos... tästälähin kun ryypätään nii ryypättäs joko kahestaan tai eri porukoissa nii noita eroamis ja riita kohtauksia ei tulis, ku mä en todellakaan haluis et me tapellaan!?" "Joo nii voi olla parempi." Mä sanoin ja kaivauduin syvälle Markon syleilyyn.
vaikka ¤angela¤ tahto et sä jatkat,mä en tajunnu ekasta jutusta yhtään mitään!!siis kuka on Karo?hei toi oli kyllä aika outo novelli!!!!!!mutta tää oli mun mielipide,joten älä ota hetrzii tästä!!!se on vaan parasta jos sä teet niinkuin ite haluut!älä anna mun tulla pilaaman sun alkavaa kirjailijan uraa! =)
muksaa,hubaa ja fantsuu syksyy!!!
taisi olla siinä:) Loistava kokoonpano ja taitavasti kirjoitettu! Olisi muuten kiva kuulla annasta ja markosta myöhemminkin..:P
Tää "novelli" on kirjotettu mun omasta elämästä, paitsi nimet on vaan vaihettu. Mä oon Anna ja Marko on Marko mun rakkaani.
mä haluan kuulla susta ja sun rakkaasta.. mutta toivon että saan kuulla vaan onnellisia tarinoita:) Onnea teille!
Rakkaudella: angela
mä haluan kuulla susta ja sun rakkaasta.. mutta toivon että saan kuulla vaan onnellisia tarinoita:) Onnea teille!
Rakkaudella: angela
mä myös haluun kuulla lisää tästä novellista kuukaudeks se4 oli mukaansa tempaiseva tarina
Tää on ihan sairaan hyvä tarina jatka ihmeessä sussa on kirjailija ainesta...