Taas pakkanen kaupunkiin saapuu,
huurteeseen metsän peittää.
Sadepisara räyställä,
päälleen saa kuoren kovan,
jäisen,
kylmän ja sinisen.
Sen kauneus häikäisee,
kuin kristalli loistaa,
auringon säteen yksinäisen osuessa siihen.
Kosketuksesi on kuin yksinäinen auringon säde,
se sulattaa mieleni,
se avaa ajatukseni.
Sinä inspiroit mun elämää,
annat arvon päivälle,
tärkeyden yön tunneille,
teet elämästäni elämiseen arvoisen,
näytät minulle sen kauneuden.
huurteeseen metsän peittää.
Sadepisara räyställä,
päälleen saa kuoren kovan,
jäisen,
kylmän ja sinisen.
Sen kauneus häikäisee,
kuin kristalli loistaa,
auringon säteen yksinäisen osuessa siihen.
Kosketuksesi on kuin yksinäinen auringon säde,
se sulattaa mieleni,
se avaa ajatukseni.
Sinä inspiroit mun elämää,
annat arvon päivälle,
tärkeyden yön tunneille,
teet elämästäni elämiseen arvoisen,
näytät minulle sen kauneuden.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Taas aamuun kun herään,
päälimmäisenä ajatuksena olet sinä.
Missä kuljet, minne meet,
milloin luokseni taas matkan teet?
Kuiskaan korvaasi rakkauden,
hellän sanan ja kaipauksen.
Tuuli sen sinulle tuo,
hymyn kasvoillesi suo.
kirjoittelet runoja sadepisara, hyvää sateilua Sinulle...
mukavan viestin laitoit,
mieltäni piristi. Kiitos sinulle sanoistasi