Armas on pankin johtaja, ei nyt aivan pääjohtaja mutta kumminkin tämän keskikokoisen kantahämäläisen kaupungin konttorin johtaja. Hän ajoi naamallaan tyytyväinen ilme, olihan hän odottanut tätä päivää jo kauan. Kotona pitäis vaimolle valkoisin valhein selitellä jostain neuvonpidosta töissä illalla; eli että voi mennä pidempään. Kartanovolvon keula osoitti kaupungin ehkä keskeisintä risteystä.
- Voi pahus toi rekka on varmaan pitkään jumissa kun ei aurat ehtineet aamuruuhkaan lunta poistamaan ja keli on todella liukas vieläkin, ajatteli Armas.
Hän ehti kuin ehtikin vielä peruuttamaan takaisin poikkikadulle jolta oli tullut ja siellä käännettyä auton vaihtoehtoiselle reitille.
Kotona vaimo jo odottikin. Luokan opettajana hänellä oli juuri tänään alkanut joululoma.
- Terve, sinähän ajoissa tulet, sanoi vaimo hämmästynyt ilme kasvoillaan.
- Juu, tässä vaiheessa uraa saa jo ottaa vähän omaakin lomaa, Armas vastaili naamallaan poikamainen virne.
- No herra pankinjohtaja, menemmekö illastamaan johonkin ravintolaan?
- Tuota noin.. kun mulla on illalla kokous..
- Jaahas, no ei kait sitten voi mitään, mumisi vaimo hieman pettyneenä.
- Niin ei voi ei, vastasi Armas hieman säikähtäen äänessään olevaa innokkuutta.
Vaimo tuumaili mielessään.
- No jos kerta herralla on kokous niin kait minä voin mennä lissun kanssa sinne kinky-baarin yhdistettyihin naamiais ja pikkujoulu-juhliin...
Jaana oli viimeisimmillään raskaana. Keho ja sisällä kasvava nuorempi keho olivat hetki sitten antaneet selkeän vihjeen että kohta olisi liki 9 kuukauden kestänyt kantamisvaihe ohitse. Mies ajoi rauhallisesti. Välillä yrittäen muka rauhallisesti vilkaista vaimokettaan että onko kaikki hyvin, siinä täysin onnistumatta. Takana istui heidän esikoisensa, neljän vanha Iida. Iida oli edellisenä jouluna ostoskeskuksessa joulupukin sylissä ollessaan toivonut pukilta joululahjaksi pikkuveljeä tai siskoa.
- Ai hemmetti! Miks mä ees täältä lähdin ajamaan, tuollahan on rekka poikittain, mies vauhkosi.
- No tää on meille vielä suht uus kaupunki ja tosi outo, tämmöinen hevosenkenkämäinen asemakaava, mut mee nyt tosta oikealle ja kierretään vaikka aseman kautta, vaimo sanoi yllättävän rauhallisesti.
Ville ja Niina olivat juuri tulossa ammattikoulun joulujuhlasta. Puhe oli näytelmässä jonka oppilaslautakunta vai mikä lieneekään, oli pistänyt pystyyn. Sen juoni oli ollut lyhykäisyydessään: Pukki oli ulkoistanut pukinpajan kiinaan ja oli joulun alla viimeiseltä tarkistuskäynniltään takaisin tullessa eksynyt petteri punakuonon kanssa Moskovaan ja tavannut sattumalta paikallisen joulupukin, pakkasukon. Ville toisti repliikkiä jossa pukki oli vinoillut pakkasukolle että mikäs sä oisit alkoholisoituneena, no pakkasnesteukko tietty.
- Siitä repliikistä tuli kyllä yks Joonas mieleen, Ville sanoi.
- Ai kuka Joonas?
- Entinen bändikaveri, paha kaveri suustaan.
- Ahaa, katsos tuollon joku rekka jumissa, kait siit kävellen pääsee ohi.
- Juu pääsee mut tules tänne. Ville sanoi ja ohjasi Niinansa porttikongiin.
- Muistatkos kun tavattiin ekan kerran? Ville jatkoi.
- Juu muistan, sanoi Niina hymyillen.
Tapaamisesta oli tasan vuosi, koulut olivat silloinkin juuri päättyneet keskitalven ja joulun kunniaksi. Ville oli kiskonut pari litraa kotiviiniä. Oli huomannut tämän naisen jota mielessään oli kutsunut lumivalkeaksi, hiusten hämmästyttävän valkoisuuden takia. Hän oli mennyt lumivalkean luo ja sanonut " Hei, shä oot ihan vidun magheen nhäkönen dooris, ja hei, mä khelaan näin myös shelvänä, ei vhaan oo pokkaa tulla shanomaan shitä." No Niina oli mennyt hämilleen, painanut leukaansa poolopaidan kauluksen alle ja naureskellut. Mutta juuri ennen uuttavuotta hänen kaverinsa olivat pakottaneet hänen soittamaan Villelle joka oli toki hämmästynyt puhelusta, mutta siitä lähtien he olivat kimpassa liikkuneet.
Ville kaivoi tumman pienen rasian taskustaan ja sulki sen nyrkkiinsä.
- Ajattelin täs että ei neitiä kiinostais ottaa harkintaan halua maata meitin sukuhaudassa?
- Ai oot taas katellu Pekkoja nauhalta. Eiku mitä sä tarkotat?
- No tätä, sanoi Ville samalla avaten sormuksen rasiaa. Niina meni sanattomaksi, hetkeksi.
- Kyllähän sitä voitaisiin maatua yhdessä, sai Niina lopulta sanottua.
- Voi pahus toi rekka on varmaan pitkään jumissa kun ei aurat ehtineet aamuruuhkaan lunta poistamaan ja keli on todella liukas vieläkin, ajatteli Armas.
Hän ehti kuin ehtikin vielä peruuttamaan takaisin poikkikadulle jolta oli tullut ja siellä käännettyä auton vaihtoehtoiselle reitille.
Kotona vaimo jo odottikin. Luokan opettajana hänellä oli juuri tänään alkanut joululoma.
- Terve, sinähän ajoissa tulet, sanoi vaimo hämmästynyt ilme kasvoillaan.
- Juu, tässä vaiheessa uraa saa jo ottaa vähän omaakin lomaa, Armas vastaili naamallaan poikamainen virne.
- No herra pankinjohtaja, menemmekö illastamaan johonkin ravintolaan?
- Tuota noin.. kun mulla on illalla kokous..
- Jaahas, no ei kait sitten voi mitään, mumisi vaimo hieman pettyneenä.
- Niin ei voi ei, vastasi Armas hieman säikähtäen äänessään olevaa innokkuutta.
Vaimo tuumaili mielessään.
- No jos kerta herralla on kokous niin kait minä voin mennä lissun kanssa sinne kinky-baarin yhdistettyihin naamiais ja pikkujoulu-juhliin...
Jaana oli viimeisimmillään raskaana. Keho ja sisällä kasvava nuorempi keho olivat hetki sitten antaneet selkeän vihjeen että kohta olisi liki 9 kuukauden kestänyt kantamisvaihe ohitse. Mies ajoi rauhallisesti. Välillä yrittäen muka rauhallisesti vilkaista vaimokettaan että onko kaikki hyvin, siinä täysin onnistumatta. Takana istui heidän esikoisensa, neljän vanha Iida. Iida oli edellisenä jouluna ostoskeskuksessa joulupukin sylissä ollessaan toivonut pukilta joululahjaksi pikkuveljeä tai siskoa.
- Ai hemmetti! Miks mä ees täältä lähdin ajamaan, tuollahan on rekka poikittain, mies vauhkosi.
- No tää on meille vielä suht uus kaupunki ja tosi outo, tämmöinen hevosenkenkämäinen asemakaava, mut mee nyt tosta oikealle ja kierretään vaikka aseman kautta, vaimo sanoi yllättävän rauhallisesti.
Ville ja Niina olivat juuri tulossa ammattikoulun joulujuhlasta. Puhe oli näytelmässä jonka oppilaslautakunta vai mikä lieneekään, oli pistänyt pystyyn. Sen juoni oli ollut lyhykäisyydessään: Pukki oli ulkoistanut pukinpajan kiinaan ja oli joulun alla viimeiseltä tarkistuskäynniltään takaisin tullessa eksynyt petteri punakuonon kanssa Moskovaan ja tavannut sattumalta paikallisen joulupukin, pakkasukon. Ville toisti repliikkiä jossa pukki oli vinoillut pakkasukolle että mikäs sä oisit alkoholisoituneena, no pakkasnesteukko tietty.
- Siitä repliikistä tuli kyllä yks Joonas mieleen, Ville sanoi.
- Ai kuka Joonas?
- Entinen bändikaveri, paha kaveri suustaan.
- Ahaa, katsos tuollon joku rekka jumissa, kait siit kävellen pääsee ohi.
- Juu pääsee mut tules tänne. Ville sanoi ja ohjasi Niinansa porttikongiin.
- Muistatkos kun tavattiin ekan kerran? Ville jatkoi.
- Juu muistan, sanoi Niina hymyillen.
Tapaamisesta oli tasan vuosi, koulut olivat silloinkin juuri päättyneet keskitalven ja joulun kunniaksi. Ville oli kiskonut pari litraa kotiviiniä. Oli huomannut tämän naisen jota mielessään oli kutsunut lumivalkeaksi, hiusten hämmästyttävän valkoisuuden takia. Hän oli mennyt lumivalkean luo ja sanonut " Hei, shä oot ihan vidun magheen nhäkönen dooris, ja hei, mä khelaan näin myös shelvänä, ei vhaan oo pokkaa tulla shanomaan shitä." No Niina oli mennyt hämilleen, painanut leukaansa poolopaidan kauluksen alle ja naureskellut. Mutta juuri ennen uuttavuotta hänen kaverinsa olivat pakottaneet hänen soittamaan Villelle joka oli toki hämmästynyt puhelusta, mutta siitä lähtien he olivat kimpassa liikkuneet.
Ville kaivoi tumman pienen rasian taskustaan ja sulki sen nyrkkiinsä.
- Ajattelin täs että ei neitiä kiinostais ottaa harkintaan halua maata meitin sukuhaudassa?
- Ai oot taas katellu Pekkoja nauhalta. Eiku mitä sä tarkotat?
- No tätä, sanoi Ville samalla avaten sormuksen rasiaa. Niina meni sanattomaksi, hetkeksi.
- Kyllähän sitä voitaisiin maatua yhdessä, sai Niina lopulta sanottua.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.