Istuin sohvalla glögiä hörppien, terästettyä glogiä glogiä. Olin juuri saanut siivottua olohuoneen lahjapapereista ja -nauhoista, laittanut lapset nukkumaan, sekä tarkastanut mieheni sijainnin ulkomailla. Minua harmitti, hän olisi voinut kiireisestä työstään huolimatta pakottanyt pomonsa antamaan hänelle lomaa edes joulun ajaksi, olihan nuorin lapsemmekin vasta yksivuotias. Olisin halunnut koko perheen olevan koolla.
Televisiostakaan ei tullut juuri mitään. Surffailin kanavalta kanavalle, vaihdoin asentoa, tunsin oloni yksinäiseksi. Ajattelin miestäni. Olin nähnyt hänet viimeksi viikko sitten, kun olimme yhdessä ostamassa joululahjoja. Hipaisin huuliani, joille hän oli lähtiessään painanut pehmeän suudelman. Siitä oli aikaa kun meillä viimeksi oli ollut aikaa toisillemme, rakastin pieniä lapsiani jotka veivät kaiken aikamme. Näin sieluni silmin komean lentäjämieheni uniformussaan, kuinka hän suoraryhtisenä seisoi lentokentällä huiskuttaen minulle. Kaipasin hänen vahvaa kehoaan ja suuria kämmeniään, jotka liian harvoin ennättivät hyväilemään minua. Vaihdoin kanavaa. Silloin ovikello soi. Katsoin hämmästyneenä kelloani, puoli 12. Kuka on liikkeellä tähän aikaan?
Hipsin villasukissani eteiseen, tuulikaappiin. Oviverhon takaa erotin punaisen värin. Hymähdin, tontut varmaankin etsivät yösijaa.
Isokokoinen mies työntyi sisälle, kopisteli jalkansa ja katsahti minuun.
-Tiina?
Tollotin joulupukkia hämmästyneenä.
-Kuka kysyy? Ja miksi ihmeessä tunkeudutte tänne tähän aikaan? Pukki naurahti vaivalloisesti.
-Joulupukki. Vai oletko nähnyt tällaista partaa ennen?
Pukki hieroi jäistä partaansa.
-Petteri hyytyi, pukki virnisteli.
-Ulkona on pirun kylmä. Ajattelin, että rouvalla olisi tarjota minulle kuppi kuumaa.
Kuulostelin pukin ääntä ja tarkastelin hänen kasvojaan. Tuuheiden, valkeiden kulmakarvojen alta erotin suuret, syvänsiniset ja hyvin... Kauniit ja puoleensavetävät silmät. Ne eivät kuuluneet vanhalle pukki-paralle, vaan parikymppiselle pojanklopille.
-Saanko tulla sisään?
Pukki potki kenkänsä tuulikaappiin ja käveli suurena ja hiukan pelottavanakin perässäni keittiöön. Kaadoin kuumentamaani glögiä suureen mukiin ja viitoin pukin istumaan olohuoneen sohvalle. Joulupukki istahti syvään huokaisten punaiselle sohvalleni, otti lokoisan asennon ja hörppäsi glögiä. Istuin empien nojatuoliin häntä vastapäätä ja katsoin tuota kummallista näkyä; pitkä, komea, nuori joulupukki juomassa glögiä olohuoneeni sohvalla keskiyöllä.
-Oletko yksin? Pukki rikkoi hiljaisuuden ja katsoi minuun lempeillä silmillään.
-E-hen, vastasin, kaksi lastani nukkuvat makuuhuoneessa. Heillä oli rankka ilta.
-Ymmärrän, ymmärrän. Kyllä tässä ottaa koville vähän itse kutakin, pukki naurahti ja virutteli makeasti haukotellen.
-Tämä on kyllä vähän huvittavaa, hymähdin kelloa vilkaisten. Samantien kaduin sanojani, kun pukki taas katsoi minuun. Hänen viiksiensä alta pilkottivat kauniisti kaartuvat nuoren miehen huulet. Ne kääntyivät leikkisästi alaspäin.
-Vanha pukkiparka oli vilustua, autosta loppui löpö ja talsin tänne kiristyvässä pakkasessa. Onneksi näin talonne ja valon ikkunassa, ja täältä löytyi ymmärtäväinen, viehättävä pikkurouva.
Pukki iski minulle silmää. Voi luoja... Kaikeksi kauhukseni huomasin tuijottavani joulupukin huulia, kauniita silmiä, ihanan suuria käsiä jotka hieroivat glögimukia lämmitelläkseen hieman.
-Tule tänne minun polvelle istumaan, rouva hyvä. Ei pukkia kannata pelätä.
Istahdin arastellen pukin vierelle. Hän kääntyi minuun päin hymyillen lempeää hymyään.
-Saanen riisua partani? hän kysyi.
Laittakaa kommenttia, palan HALUSTA jatkaa tätä tarinaa..;)
Televisiostakaan ei tullut juuri mitään. Surffailin kanavalta kanavalle, vaihdoin asentoa, tunsin oloni yksinäiseksi. Ajattelin miestäni. Olin nähnyt hänet viimeksi viikko sitten, kun olimme yhdessä ostamassa joululahjoja. Hipaisin huuliani, joille hän oli lähtiessään painanut pehmeän suudelman. Siitä oli aikaa kun meillä viimeksi oli ollut aikaa toisillemme, rakastin pieniä lapsiani jotka veivät kaiken aikamme. Näin sieluni silmin komean lentäjämieheni uniformussaan, kuinka hän suoraryhtisenä seisoi lentokentällä huiskuttaen minulle. Kaipasin hänen vahvaa kehoaan ja suuria kämmeniään, jotka liian harvoin ennättivät hyväilemään minua. Vaihdoin kanavaa. Silloin ovikello soi. Katsoin hämmästyneenä kelloani, puoli 12. Kuka on liikkeellä tähän aikaan?
Hipsin villasukissani eteiseen, tuulikaappiin. Oviverhon takaa erotin punaisen värin. Hymähdin, tontut varmaankin etsivät yösijaa.
Isokokoinen mies työntyi sisälle, kopisteli jalkansa ja katsahti minuun.
-Tiina?
Tollotin joulupukkia hämmästyneenä.
-Kuka kysyy? Ja miksi ihmeessä tunkeudutte tänne tähän aikaan? Pukki naurahti vaivalloisesti.
-Joulupukki. Vai oletko nähnyt tällaista partaa ennen?
Pukki hieroi jäistä partaansa.
-Petteri hyytyi, pukki virnisteli.
-Ulkona on pirun kylmä. Ajattelin, että rouvalla olisi tarjota minulle kuppi kuumaa.
Kuulostelin pukin ääntä ja tarkastelin hänen kasvojaan. Tuuheiden, valkeiden kulmakarvojen alta erotin suuret, syvänsiniset ja hyvin... Kauniit ja puoleensavetävät silmät. Ne eivät kuuluneet vanhalle pukki-paralle, vaan parikymppiselle pojanklopille.
-Saanko tulla sisään?
Pukki potki kenkänsä tuulikaappiin ja käveli suurena ja hiukan pelottavanakin perässäni keittiöön. Kaadoin kuumentamaani glögiä suureen mukiin ja viitoin pukin istumaan olohuoneen sohvalle. Joulupukki istahti syvään huokaisten punaiselle sohvalleni, otti lokoisan asennon ja hörppäsi glögiä. Istuin empien nojatuoliin häntä vastapäätä ja katsoin tuota kummallista näkyä; pitkä, komea, nuori joulupukki juomassa glögiä olohuoneeni sohvalla keskiyöllä.
-Oletko yksin? Pukki rikkoi hiljaisuuden ja katsoi minuun lempeillä silmillään.
-E-hen, vastasin, kaksi lastani nukkuvat makuuhuoneessa. Heillä oli rankka ilta.
-Ymmärrän, ymmärrän. Kyllä tässä ottaa koville vähän itse kutakin, pukki naurahti ja virutteli makeasti haukotellen.
-Tämä on kyllä vähän huvittavaa, hymähdin kelloa vilkaisten. Samantien kaduin sanojani, kun pukki taas katsoi minuun. Hänen viiksiensä alta pilkottivat kauniisti kaartuvat nuoren miehen huulet. Ne kääntyivät leikkisästi alaspäin.
-Vanha pukkiparka oli vilustua, autosta loppui löpö ja talsin tänne kiristyvässä pakkasessa. Onneksi näin talonne ja valon ikkunassa, ja täältä löytyi ymmärtäväinen, viehättävä pikkurouva.
Pukki iski minulle silmää. Voi luoja... Kaikeksi kauhukseni huomasin tuijottavani joulupukin huulia, kauniita silmiä, ihanan suuria käsiä jotka hieroivat glögimukia lämmitelläkseen hieman.
-Tule tänne minun polvelle istumaan, rouva hyvä. Ei pukkia kannata pelätä.
Istahdin arastellen pukin vierelle. Hän kääntyi minuun päin hymyillen lempeää hymyään.
-Saanen riisua partani? hän kysyi.
Laittakaa kommenttia, palan HALUSTA jatkaa tätä tarinaa..;)
Vastaukset 8
Vanhimmat
PALA halusta niin et pääse jatkamaan
no jopas oli kova vastaus.. phah.
Ilman muuta jatkat =).
Sinua kaivattiin täällä joku aika sitten.
kyllä olen edelleen se sama vanha.. pidin vain taukoa näiden juttujen kanssa.
kuka kaipaili?
Kuinka olet ennättänyt naimisiin vuoden sisällä ja vielä 2 lasta.
Vuosi sitten olit 16-v.
mukavalta kuulosti tähä asti. anna jatkua vaan.
juttua jo...se on hyvä!!