Katson tytärtäni
jota enää tunnista en omakseni.
Suustaan päästää hän
"Helvetti, Saatanaa"
ei myöskään unohda
"jumalautaa"...
On mustat hiukset,
kasvot lävistyksiä täynnä,
on mustat vaatteet
ja nahkatakki.
Niin on aika tytärtäni muuttanut,
niin on aika välejämme runnonut.
Kuka otti minulta poissa sen
entisen kiltin rakastavan tyttären?
Vain 15 talvea tyttäreni on nähnyt,
viisi niistä kironnut.
Ei auta halailu,
ei huutokaan,
ei lahjominen,
ei hymyily.
Tyttäreni,
miksi teit tämän kaiken?
Miksi peität kasvosi alle meikin mustan?
Peitteletkö totuutta?
Vai kenties itsetuntoasi?
Miksi et enää voi puhua?
On niin paljon asioita...
On niin paljon asioita joista haluat vaieta...
Miksi et enää kutsu minua äidiksi?
Sanot minua ämmäksi
ja nimeäni käytät monesti...
Joskus olen vain huora...
Tyttäreni,
sinua on vaikea tunnistaa enää omakseni...
Vaikka muutos on tapahtunut hitaasti,
silti se on tapahtunut huomattavasti.
Voi tyttäreni,
minä kaipaan niitä lapsuusaikojasi...
Kaipaatko sinäkin?
Silloin et tehnyt kaikesta ongelmaa,
et kiroillutkaan...
Silti tyttäreni,
vaikka sinulle karjun, pauhaan,
sinua kuitenkin rakastan.
Ei äidinrakkautta kuitenkaan
peitä tuo musta olemuskaan.
jota enää tunnista en omakseni.
Suustaan päästää hän
"Helvetti, Saatanaa"
ei myöskään unohda
"jumalautaa"...
On mustat hiukset,
kasvot lävistyksiä täynnä,
on mustat vaatteet
ja nahkatakki.
Niin on aika tytärtäni muuttanut,
niin on aika välejämme runnonut.
Kuka otti minulta poissa sen
entisen kiltin rakastavan tyttären?
Vain 15 talvea tyttäreni on nähnyt,
viisi niistä kironnut.
Ei auta halailu,
ei huutokaan,
ei lahjominen,
ei hymyily.
Tyttäreni,
miksi teit tämän kaiken?
Miksi peität kasvosi alle meikin mustan?
Peitteletkö totuutta?
Vai kenties itsetuntoasi?
Miksi et enää voi puhua?
On niin paljon asioita...
On niin paljon asioita joista haluat vaieta...
Miksi et enää kutsu minua äidiksi?
Sanot minua ämmäksi
ja nimeäni käytät monesti...
Joskus olen vain huora...
Tyttäreni,
sinua on vaikea tunnistaa enää omakseni...
Vaikka muutos on tapahtunut hitaasti,
silti se on tapahtunut huomattavasti.
Voi tyttäreni,
minä kaipaan niitä lapsuusaikojasi...
Kaipaatko sinäkin?
Silloin et tehnyt kaikesta ongelmaa,
et kiroillutkaan...
Silti tyttäreni,
vaikka sinulle karjun, pauhaan,
sinua kuitenkin rakastan.
Ei äidinrakkautta kuitenkaan
peitä tuo musta olemuskaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tu runo. se oli kiva.
eikä oikeastaan vain kiva, vaan syvällinen ja kertoo oikeasti mitä haluat sanoa. Äiti on tyttärelle tärkein hahmo. Teet mitä teet, mutta älä luovuta.
Ei itsesääli auta. Jumalauta!
Toimintaa. Tyttö kuriin. Nuoriso kuriin.
Ainaisen ymmärryksen ja silittelyn aika on ohi. Nuoriso kuriin!