Dobermannien "mitat"...

saavuttavat täyden massansa vasta kolmen ikävuoden paikkeilla. Meidän lempidobberi (pitkäikäisin, ihanin ja tärkein, kun oli ensimmäinen) uros oli 43-46kg ja säkä 72. Tuo mainitsemasi säkäkorkeus on toivottavasti hieman "ylimitattu", koska se on hiukan liian paljon, jos ajattelee rotumääritelmää, eli "ihannetta". Silloin ennen maailmassa suurin sallittu korkeus olikin vain 70cm, nyttemmin sitä on nostettu kaksi senttiä.

Toinen dobberini (narttu) oli 68cm ja 36kg. Kolmas (uros) vajaa 70cm ja 47 kiloa. Sen lempinimi olikin "Tankki"... Tämä uusin ja tämänhetkinen (narttu) on vasta 5kk: senttejä 57 ja painoa 25kg. Tosin ei olla punnittu varmaan viikkoon; salaa annettu joulukinkku todennäköisesti jo näkyy vaakassa, vaikkakaan ei vatsalinjassa...

Rotumääritelmässähän on ideaali mitta, ja maiden välillä on eroja. Jenkeissä pikku-doobet, Pohjoismaissa ja ylipäätään FCI-maissa suuremmat ja Brittilässä siltä välillä. Briteissä sukupuolileima ja kokoero on hurja!

Blacky oli aikuisiällä aika tasan 68-senttinen (uros), eli ihannemitassa tai ehkä hiukan alla. Itse tykkään isoista dobbereista, mutta kokoa tärkeämpi ulkonäkötekijä on kyllä ehdottomasti massa. Blackykin painoi yli 40 kiloa eikä ollut tippaakaan lihava. 15km hiihto-pyörä- ja metsälenkit pitivät sen kunnossa. Eturintakin oli leveämpi kuin nartturotikalla! Pahan näköistä, jos on korkea ja kapea dobberi, lihasta saa ja pitää olla.

Heissan!

Oma dobberiuroksemme oli (mittauksesta ja mittaajasta riippuen) 76-77 cm korkea ja painoi parhaimmillaan nuorena poikana 56 kg. Eli mussukkamme oli dobberin normaalimittoihin verrattuna tosi jättiläinen! Ja kaikkein parasta oli ettei hänessä ollut grammaakaan läskiä; pelkkää lihasta totesi eläinlääkärikin kerran ja jatkoi ettei koskaan olut nähnyt noin vahvaa kaulaakaan.

No, tyttödobberimme on vähän kuten edesmennyt veljensä - iso nartuksi. Samoin mittaustavasta ja mittaajasta 68-69 cm. Painoa kesällä 35 ja nyt talvella 36,5 kiloa.

Uroksemme oli aina se pentueen isoin, narttu oli pienin, mutta siitä kuitenkin tuli suurin...

Rotumääritelmissä on kirjattuna ne rodun ihannemitat, mutta eiköhän se kuitenkin ole niin että oma koira on aina se maailman paras - olipa koko mikä tahansa. Itse kuitenkin pidän ehdottomasti isoista. Tärkeintä on kuitenkin se, että omat hauvelit ovat, ja saavat olla, terveitä.

Edellinen dobberimme kasvoi ensin vain korkeutta, joka päättyi 78 cm:iin ja painoa oli aluksi 39 kg, mutta vuosien varrella se nousi n. 50 kiloon. Kuollessaan reilu 6 v. eikä tippaakaan läskiä ollut eikä mitään muitakaan vaivoja.

Nykyinen on 1 v 5 kk ja korkeutta 74 cm ja painoa 46 kg. On muuten syönyt Acanaa koko ikänsä ja painoi 42 kg jo 9 kk:n iässä. Ei myöskään ole ollut mitään vaivoja.