Pitäiskö suomeen kehittää kirjallisuus passi. Vaatimus että on lukenut esimerkiksi 100 suomalaista ja 100 ulkolaista kirjaa. Ajattelin kun suomessa on paljon ihmisiä kun ei ole koulun jälkeen koskaan avannut mitään kirjaa.
Mitäs mieltä
olette
271849
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Mielestäni voisi hyvin aloittaa vähemmälläkin määrällä. Eikö joissakin kouluissa/kirjastoissa tarjota lukupassia nuorille? Jospa lukuinto syttyy jo kymmenestä kirjasta?
Jokaisen pitäisi oppia jo peruskoulussa että Suomi on erisnimi. Kirjallisuuspassi on yhdyssana, sekin opetetaan peruskoulussa. Puhutaan sitten vasta kirjallisuudesta, kun opetellaan ensin välttävä kirjoitustaito. Lause on passiivissa, koska en halua kohdistaa sitä nimimerkille mollaustarkoituksessa.
Aina löytyy kirjallisuuden TVH:n edustsjia. Ne oikovat mutkia peittävät kuoppia, mutta perilli pääsemisessä niistä ei ole mitään hyötyä.
Miksiköhän täällä on niin usein ihmisiä, jotka tulevat arvostelemaan ja ns.sivistämään muita kirjoittajia?
Tärkein on varmasti kirjoittajan asia, eikä se, miten se ilmaistaan. Ei tänne enää kohta viitsi tavallinen ihminen kirjoittaa, jos viestiä seuraa opettajatarmainen korjailu. Menkääs itseenne, muiden arvostelijat, ja keksikää parempaa tekemistä kuin pilkunnussiminen.
Kirjoittaminen on kirjallisuuden väline, sen olennaisin osa. Sisältöä ei voi tuoda esiin ilman kunnossa olevia työkaluja.
Mitä itse sanoisit kampaajalle, joka ei perinteisesti pesisi ja leikkaisi hiuksiasi, sitten föönaisi niitä kuiviksi, vaan kaataisi likaiseen tukkaasi jotakin mönjää, sotkisi käsin ja laskuttaisi silti 100 euroa?
Varmasti sanoisin kampaajalle, että pese.
Täällä on eri asiasta kyse. Tänne kirjoittavat eivät ole ammattilaisia, vaan eri tavoin koulutettuja tai kouluttamattomia, tavallisia mielipiteensä ilmaisevia ihmisiä.
Muiden tehtävä ei ole ryhtyä kielipoliisiksi muille. Jos muiden virheellinen kirjoitustapa kiusaa, voi siirtyä tasoisilleen palstoille, eikä nostaa itseään muita paremmaksi.
Sellainen vain kiukuttaa ja ehkä karkoittaa palstalta arempia kirjoista kiinnostuneita.
Kiitos että nuhtelit minua julkisesti ylimielisyydestä.
Kerro vielä, mä mistä löytäisin sen tasoiseni palstan...
Toivottavasti ei kipeästi.
Sinun fiksuudellasi löytää vaikka Taivasten valtakunnan avaimet.
Sä olet nyt viisastellut ihan tarpeeksi mitä olet mieltä itse asiasta.
Kirjallisuus kiinnostaa sitäkin enemmän. Ja pistä sitten laittaen linkkejä... no no hopi hopi.
"Puhutaan sitten vasta kirjallisuudesta, kun opetellaan ensin välttävä kirjoitustaito." Tuohon on pakko ottaa kantaa, sillä Suomi24:n Yleistä kirjallisuudesta, aivan kuten kaikki muutkin palstat, ovat tarkoitettuja kaikille, jotka haluavat mielipiteensä ilmaista ja käydä asiallista ja rakentavaa keskustelua.
Toki siisti kirjoitusasu pilkkuineen ja pisteineen on mukavaa lukea, mutta tuskin se asiasisältöön kovinkaan paljon vaikuttaa, jos saa mielipiteensä muuten esilletuotua.
En usko, että kovinkaan moni palstalaisista on täydellinen äidinkielensä kirjoituksessa, eikä sellaista pidä vaatiakaan. Mielipiteitä voi silti muodostaa. Myös mahdolliset luki- ja kirjoitushäiriöt on otettava huomioon. Joten vaikka olisi kuinka huono päivä tahansa, tai mahdollinen luettu kirjoitus aiheuttaisi minkä tahansa negatiivisen reaktion lukijassa, ei siihen ole aina pakko kommentoida. Kyseisen topicin voi myös aina ohittaa, jollei sitä kykene rakentavasti käsittelemään.
Peräänkuulutan hitusen suvaitsevaisuutta, niin mielipiteissä kuin kirjoituksissakin. Pidetään palsta yhdessä viihtyisänä paikkana, niin kaikilla on tännekin hauskempi kirjoittaa.
nuhtelet ja arvostelet täällä julkisesti muita. Se ei kiittämistä ansaitse.
Pitäisi oppia välttämään pilkunnussintaa, Lause on passiivissa, koska en halua kohdistaa sitä nimimerkille mollaustarkoituksessa.
Ja vielä: Lause
"Puhutaan sitten vasta kirjallisuudesta, kun opetellaan ensin välttävä kirjoitustaito."
pitäisi tietenkin olla muodossa
"Puhutaan sitten vasta kirjallisuudesta, kun on opeteltu ensin välttävä kirjoitustaito."
Puhutaan sitten vasta kirjallisuudesta.
vaan itsellesi kun heilut yöllä kännissä ja jätät jätöksesi joka keskusteluun. Tiedoksesi, että jo peruskoulussa opetetaan lopettamaan lause pisteeseen eikä pilkkuun. Kaikki Suomen kansalaiset ovat tarponeet peruskoulun läpi, tiemmä.
Vai että ihan nikitön? He he hee...
tulet neuvomaan tänne ketään, Aloita vaikka siitä, mikä on "lause" ja mikä "virke".
Äläpä yleistä. Meitä vanhan kansakoulun käyneitä on hengissä vielä muutama, ihan kiusalla. Loppu onkin sitten sitä elämänkoulua.
mutta miksi ihmeessä sinut on valittu tämän palstan sheriffiksi? Luepa kirjoituksesi uudelleen. Siinä ei ehkä ole kirjoitusvirheitä, mutta se on täynnä alkeellisia kielellisiä epäloogisuuksia.
Olen jonkin aikaa seurannut tätä palstaa, ja on todettava, että kirjallisuuden tuntemuksesi on myös korkeintaan auttava. Mutta ehkä tämän palstan tarkoitus ei olekaan kirjallisuuden tuntemuksen lisääminen tai lukemisharrastuksen edistäminen. Todelliset lukutoukat ja kirjallisuuden harrastajat löytyvät esim. Kiiltomadon sivuilta, jossa taso on ihan toista luokkaa.
Tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassa ja pitää kysyä jos jotain ei tajua, joten ei ole oleellista pyytää anteeksi tuota.
Mikäli topicin vastausketjun lukeminen on hankalaa, voi muuttaa tapaa, jolla viestit näkyvät näytöllä. Siitä ohjeistusta seuraavan linkin takana:
http://keskustelu.suomi24.fi/ohje/#luku
Liitän mukaan myös Suomi24:n määritelmää ja opastusta palstakeskusteluseriffin vaatimuksista ja hakemisesta sellaiseksi.
http://keskustelu.suomi24.fi/sheriffi/hakemus.chtml
Sitten muutama sana toiminnasta palstan seriffinä. Minun ei ole tarkoitus olla täällä suomenkielen asiantuntijana ja opettajana, kaikkitietävä kirjallisuudesta tai/ja kirjailijoista, vaan minun toimintaani kuuluu palstan moderointi. Minä en opiskele kirjallisuutta saatika suomenkieltä, vaan mainontaa, markkinointia ja lakia. Tämä on harrastus, jota tehdään oman perheen, työn, opiskelun ja muiden harrastusten välissä. Palstan seriffin ei tarvitse olla sivustakatsoja vaan hakemuksen yhtenä vaatimuksena onkin aktiivinen osallistuminen palstakirjoitteluun. Koska pidän tästä harrastuksesta ja kirjallisuudesta sekä runoudesta, osallistun keskusteluun mielelläni sen minkä tiedän ja osaan. Toisinaan postaan linkkejä, joiden toivon olevan topicin aloittajalle hyödyllisiä. Tämä on mielekäs opettavainen harrastus.
Minä uskon, ja tiedän, että palstalle kirjoittavat monenlaiset ihmiset ja henkilökohtaisesti pidän sitä palstan rikkautena. Niin tekee moni muukin.
Turhat nälvimiset toisen osaamattomuudesta, oli kyse sitten oikeinkirjoituksesta tai luetun sisäistämisestä, pätemättömyydestä tai koulutustasosta, persoonasta, henkilöstä tai muusta vastaavasta ei kuitenkaan kuulu palstalle, jossa soisin sääntöjen ja otsikon mukaan keskusteltavan kirjallisuudesta, josta tuskin kukaan tietää aivan kaiken. Tai jos sellainen ihminen löytyy, niin hän lienee sitten se poikkeus joka vahvistaa säännön.
Palstan seriffin toiminnan arvostelu on toki sallittua, muutoin en osaisi parantaa omaa toimintaani tai hälventää mahdollista epätietoisuutta asioista, mutta muutoin pidetään palsta yhdessä mukavana paikkana KAIKILLE kirjoittaa. Pientä suvaitsevaisuutta niin kaikilla on paljon paljon hauskempaa.
Ellu
Nyt tekisi mieli sanoa jotain hyvin rumaa, mutta enpä taida viitsiä...
Itse luen paljon ja kirjoitan työkseni. Työssä tuottamieni tekstien osalta saan viilata pilkkuja, pisteitä ja kirjaimia aivan riittämiin. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa viilata niitä yhdelläkään keskustelupalstalla tai vielä vähemmän sättimaassa. Se ei tietääkseni tee minusta sen huonompaa tai tyhmempää ihmistä...
Surullista, että jonkun maailma voi kaatua toisen ihmisen tekemiin kirjoitusvirheisiin jollain keskustelupalstalla...
Kun äidinkielen opettajat ovat opetteleet täsmälisen ja virheettömän lauseen, ja niillä kirjoitamisen, niin mielestäni näiden menestyneiden kieliopintojen tunnustuksena ja tulevia kirjallisia töitä odotellessa, vois jo etukäteen myöntää joonkiinlaisen palkinnon, vaikka pikku Nobelin.
ja niille korkeastti oppineille komentaatoreille ja tutkioille palkanlisää , jotka onnistuva selittämään koko asiansa pelkillä niinkun ja totanoin sanoilla.
Lukeminen on nautinto, jonka löytäminen on usein vaikeaa. Peruskoulussa lapsilla luetutetaan sangen tylsiä ja/tai raskaslukuisia kirjoja, jotka eivät innosta jatkamaan lukuharrastusta. Pakon sijasta toimisi paremmin kannustaminen. Tässä suhteessa sana "vaatimus" kalskahtaa pahalle.
Lukea voi mielestäni vaikka sarjakuvia tai maitopurkin takakansia, kunhan jostain löytää sen kimmokkeen, joka toimii myöhemmin kannustimena jatkamaan vaativamman kirjallisuuden parissa.
100 suomalaista ja 100 ulkomaista, vuodessa vai koko elinaikana?
Kari Hotakaisen Klassikossa oli eräs keskeinen hahmo "ansiosidonnainen mölyturpa", joka oli peruskoulun jälkeen lukenut vain Teemu Selänteen elämänkerran. Ja mites siinä kävikään, kun se pääsi penkomaan kirjailijan keskeneräisiä töitä... Sellaisia on kyllä olemassa paljonkin, mutta mitä niitä kiinnostaisi tuollainen passi?
Eikö se riitä passiksi, että viitsii hankkia kirjastokortin, sehän on sentään vielä ilmainen?
mitä sillä kirjalisuus pasilla sitten tehtäs kai kaiki saa ja voi lukee mitä vaan millon vaan missä vaan ei siihen mitää paassia tarvita vai voiks sillä sittte leveillä Ruotsalaisille mäkin oon lukenu maitopurkin kylkee joka aamu elmässäin ja viisaaxz oon tullu kute huamaatte kirjailiat
Omalla kohdallani en toki ole tarvinnut passia lukemisen aloittamiseksi, mutta voisihan se joillekin toimia jonkinlaisena porkkanana.
Tässä yksi esimerkki:
LUKUPASSI INNOSTAA LUKEMAAN
http://www.ruovesi.fi/kirjasto/lukupassi/passi.htm
ja onhan Google-jumala muitakin tarjoamassa.
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=lukupassi&btnG=Google-haku&meta=
Kirja kuluu tietyn tyyppisten ihmisten käsissä. Nyt on viihdettä niin paljon, että kirja "välineenä" on kyllä jäämässä massojen käytöstä pois. Onhan helpompi katsoa telkkarista kuin lukea itse.
Minä itse olin lukenut tarun sormusten herrasta kai 6-7 kertaa ennenkuin näin sen valkokankaalla. Ja edelleenkin pidän kirja-versiosta enemmän, siinä jää aikaa mielikuvitukselle.
Harmi vain, että kerran elokuvana nähtyäsi kirjaa lukiessa ei mielikuvituksesi pääsekään vapaaksi vaan muistelet elokuvasta kyseistä kohtausta. Eli aina kannattaisi ensin lukea kirja ja katsoa vasta sitten elokuvana.
Tehdään uuden vuoden lupaus, jossa lupaamme vähintään kahdelle kummille, serkulle tms. antaa merkkipäivälahjaksi kirjan.
Totta turiset.. mutta kirjat ovat suhteellisen kalliita ostaa...
Ainakin näin tällaisen opiskelijan budjettiin, ei oikein tahdo sopia kirjojen ostaminen ei itselle eikä lahjaksi muille... Kirjastoa käytän kyllä erittäin ahkerasti...