Kuusen latvassa olevan enkelin siivet olivat valkoiset ja jouluna satoi kaunista valkoista lunta. "Enkelit ravistelee pölyä siivistään" toteaa nuori poikalapsi. "Musta imee valoa itseensä itsekkäästi ja valkoinen heijastaa sen takaisin antaen kaikkensa."
"Minä kirjoitan itseni sisälle tarinaan viime aikaisissa elokuvissa olleena äärettömän empatiakyvyttömänä pahuuhuuten." Lapsi kirjoittaa 12 vuotiaalle tytölle kirjan tapaista kirjettä. "En minä ole sellainen, mitä kirjoitan, älä säihähdä sitä." "Katso tyttö pieniä peuroja juoksee meidän peltomme poikki ja vilja kuultaa valkeana järven rannassa. Äiti itkee rannassa kylmän ruumiin äärellä. Isä on mennyt pois. Minä pelottelin isää voimakkailla uskon asioilla ja hän pelkäsi saavansa Jumalan vihat niskaansa ja juokse järven rantaan. Pää osui kiviin kuolettavasti. Se oli vain vahinko, hän sanoi minulle kaaduttuaan. "Sinä kirottu lapsi älä koske minuun" äitini itkee rannassa. Sydämeni sulaa ja itken katkerasti. Äiti anna minun herättää isä eloon takaisin. "Jumala sinun väärintekojesi tähden joutui lunnon geneettinen olemus hukkaan" poika rukoilee kädet ylös kohotettuna. "Katso meihin pienoisiin taivaasta, aivan kuten minä katson muurahaisten leikkejä. Ohjaa nosta ja kanna."
Tuulen vire heiluttaa viljapeltoa. Isä herää tainnoksistaan. Hän katselee hymyillen äidin itkuisia kasvoja. "Sinä olet aina kovin hysteerinen" taputtelee isä nuorta äitiä takamuksille. "Olin kovin iloinen, kun tajusin lapseni olevan nero ja juoksin rantaan iloisena kertomaan siitä myös järven takana asuville naapureille." "Isä minä näen paljon isoja asioita, mutta en ymmärrä paljoa sen enempää todellisuudesta, kun sinäkään, huijari!" Lapsi puhelee isälleen rakkaudellisesti. "Olen vain sidottuna omaan näkökenttääni"
Lunta sataa kauniisti alas maahan. "Kirjoita minulle takaisin, jos et ymmärrä kaikkea, mitä sanoin." Lapsi lopettaa kirjeensä.
"Minä kirjoitan itseni sisälle tarinaan viime aikaisissa elokuvissa olleena äärettömän empatiakyvyttömänä pahuuhuuten." Lapsi kirjoittaa 12 vuotiaalle tytölle kirjan tapaista kirjettä. "En minä ole sellainen, mitä kirjoitan, älä säihähdä sitä." "Katso tyttö pieniä peuroja juoksee meidän peltomme poikki ja vilja kuultaa valkeana järven rannassa. Äiti itkee rannassa kylmän ruumiin äärellä. Isä on mennyt pois. Minä pelottelin isää voimakkailla uskon asioilla ja hän pelkäsi saavansa Jumalan vihat niskaansa ja juokse järven rantaan. Pää osui kiviin kuolettavasti. Se oli vain vahinko, hän sanoi minulle kaaduttuaan. "Sinä kirottu lapsi älä koske minuun" äitini itkee rannassa. Sydämeni sulaa ja itken katkerasti. Äiti anna minun herättää isä eloon takaisin. "Jumala sinun väärintekojesi tähden joutui lunnon geneettinen olemus hukkaan" poika rukoilee kädet ylös kohotettuna. "Katso meihin pienoisiin taivaasta, aivan kuten minä katson muurahaisten leikkejä. Ohjaa nosta ja kanna."
Tuulen vire heiluttaa viljapeltoa. Isä herää tainnoksistaan. Hän katselee hymyillen äidin itkuisia kasvoja. "Sinä olet aina kovin hysteerinen" taputtelee isä nuorta äitiä takamuksille. "Olin kovin iloinen, kun tajusin lapseni olevan nero ja juoksin rantaan iloisena kertomaan siitä myös järven takana asuville naapureille." "Isä minä näen paljon isoja asioita, mutta en ymmärrä paljoa sen enempää todellisuudesta, kun sinäkään, huijari!" Lapsi puhelee isälleen rakkaudellisesti. "Olen vain sidottuna omaan näkökenttääni"
Lunta sataa kauniisti alas maahan. "Kirjoita minulle takaisin, jos et ymmärrä kaikkea, mitä sanoin." Lapsi lopettaa kirjeensä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.