Kerran kaukana Pohjoisnavalla asui perhe,johon kuului isä,äiti ja Gunt-esikoululaispoika. Eräänä päivänä äiti ja isä lähettivät Guntin lähimpään kylään ostamaan perunoita ja kahvia. Ulkona pyrytti todella kovasti,ja tuulikin. Pakkasta oli lähellä viittäkymmentä astetta,mutta Gunt lähti epäröimättä matkaan. Guntilla oli ikioma koira,mustaharmaavalkoinen todella kookas Alaskanmalamuutti nimeltään Yanma. Gunt oli kohdellut nuoresta iästään huolimatta Yanmaa kuin kokenut aikuinen. Yanma rakasti tätä perhettä,etenkin Guntia ja suojasi häntä kaikelta. Tie,jota kautta mentiin kylään,oli vaarallinen. Tielle tuli usein lumivyöryjä,ja siinä lähellä oli jääkarhujen pesiä. Ja oikein kunnon lumipyryssä,jonka läpi ei hyvin nähnyt,saattoi nähdä edessä olevan metsän muuttavan paikkaa,jolloin metsään eksyi,eikä koskaan päässyt pois. Gunt oli ollut matkalla jo päivän,koska Gunt lähti aamulla ja oli jo ilta. Yanma alkoi huolestua. Oli nukkumaanmenoaika,mutta Guntia ei näkynyt. Isä ja äiti naputtivat pöytään sormiaan keittiössä,ja tuijottivat tyhjää kahvikuppia. Yanma makasi levottomana oven edustalla,jos poika tulisi kotiin. Yö meni hitaasti. Guntia ei näkynyt vieläkään. Koira lupasi itselleen,että jos Guntia ei näy tunnin kuluessa,hän lähtee etsimään,ja etsii niin kauan kunnes löytää tämän. Koira ei luovuttaisi,vaan etsisi loppuun saakka. Tunti vierähti.Guntia ei näkynyt.Koira piti lupauksensa,ja hyppäsi ikkunasta. Ulkona oli taas viidessäkymmenessä asteessa pakkasta,mutta koira ei välittänyt.Se lähti vaeltamaan,ilman ruokaa tai juomaa,ilman lämmikkeitä. Niin se vaelsi,vaelsi ja vaelsi,läpi metsien ja lumikasojen,yli viidensadan kilometrin päähän,syömättä,juomatta. Yanma oli kulkenut pidempiäkin matkoja nuoruudessaan,joten tämä ei ollut sille mitään. Guntia ei näkynyt. Koira kääntyi,ja oli lähtemässä toiseen suuntaan,kunnes näki puussa -löydetty- lapun. Siinä oli pojan kuva,ja teksti,että on löydetty poika joka oli matkalla kauppaan. Osoitetta siinä ei lukenut. Yanma riemastui,sillä tuo poika oli aivan Guntin näköinen! Yanma koitti saada hajua lapusta,ja saikin. Se seurasi hajua,kunnes tuli kylään. Kylän katulamput olivat täynnä -löydetty- lappuja. Yanma lähti riemuissaan juoksemaan seuraten lappuja. Sitten laput loppuivat,eikä Guntia näkynyt missään. Koira masentui ja oli juuri kääntymässä,kunnes...
-Yanma!
Koira kääntyi,ja näki Guntin. Se katsoi itku silmässä Yanmaa ruskean puutalon ikkunasta.
Yanma oli itkeä,ja juoksi niin lujaa kuin pääsi ja hyppäsi ikkúnasta sisään ja nuoli pojan kasvot läpimäriksi. Guntin löytänyt mies tuli haulikko kädessä ampuakseen sisään hypänneen suden näköisen eläimen,mutta Gunt huusi -EIIII!!
Mutta mies oli ehtinyt jo ampua Yanmaa kylkeen. Kivusta ja tuskasta huolimatta se nousi pystyyn ja murisi kuin susi,ja hyppäsi miehen päälle ja repi tältä korvat,yhden sormen,ja kasvot verille. Koira murisi ja näytti verisiä hampaitaan,ja sitten se hyppäsi ikkunasta vaikka se oli tuskallista. Gunt tuli perässä ja he lähtivät juoksuun,kylmässä. Koira juoksi,vaikka luoti oli mennyt kyljen läpi ja tullut toiselta puolelta pois. Veri valui mutta koira ei välittänyt,sillä Guntin henki oli tärkeämpi kuin omansa. He juoksivat viivyttelemättä kotiin. Kotona Gunt hyppäsi äitinsä syliin ja rutisti tätä. Koira tuli verisenä mutta hymyillen sisään,asettui maate eteisen lattialle,ja nukkui pois. Koira oli saanut hyvän elämän Guntin kanssa,ja sai lähteä onnellisena ja tietäen,että Gunt on nyt turvallisesti kotona. -Hyvästi Gunt.
-Yanma!
Koira kääntyi,ja näki Guntin. Se katsoi itku silmässä Yanmaa ruskean puutalon ikkunasta.
Yanma oli itkeä,ja juoksi niin lujaa kuin pääsi ja hyppäsi ikkúnasta sisään ja nuoli pojan kasvot läpimäriksi. Guntin löytänyt mies tuli haulikko kädessä ampuakseen sisään hypänneen suden näköisen eläimen,mutta Gunt huusi -EIIII!!
Mutta mies oli ehtinyt jo ampua Yanmaa kylkeen. Kivusta ja tuskasta huolimatta se nousi pystyyn ja murisi kuin susi,ja hyppäsi miehen päälle ja repi tältä korvat,yhden sormen,ja kasvot verille. Koira murisi ja näytti verisiä hampaitaan,ja sitten se hyppäsi ikkunasta vaikka se oli tuskallista. Gunt tuli perässä ja he lähtivät juoksuun,kylmässä. Koira juoksi,vaikka luoti oli mennyt kyljen läpi ja tullut toiselta puolelta pois. Veri valui mutta koira ei välittänyt,sillä Guntin henki oli tärkeämpi kuin omansa. He juoksivat viivyttelemättä kotiin. Kotona Gunt hyppäsi äitinsä syliin ja rutisti tätä. Koira tuli verisenä mutta hymyillen sisään,asettui maate eteisen lattialle,ja nukkui pois. Koira oli saanut hyvän elämän Guntin kanssa,ja sai lähteä onnellisena ja tietäen,että Gunt on nyt turvallisesti kotona. -Hyvästi Gunt.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan hyvä tarina, mutta pakko kiinnittää muutamiin juttuihin huomiota: 1. Koira vaelsi 500km(!!) ilman ruokaa ym, mielestäni aika mahdotonta.. 2. Miksi ihmeessä koira hyökkäs miehen kimppuun?! Ymmärrän, sitä ammuttiin, mutta ei sen silti tarvia korvia ym repiä irti :o
Ja tiedän, pelkkä tarina, ja hieno sellainen, mutta voisit kiinnittää huomiota tuohono realistisuuteen :) Hyvää uutta vuotta, ja kirjottele tarinoitasi jatkossakin, mukavaa luettavaa! =)
Kiitos. Koira hyökkäs sen miehen päälle siks,kun se ampu sitä ja siks kun se oli pitäny sitä poikaa siellä... Ja tarinahan se vain on niinkuin sanoitkin.
Tarina ja hieno sellainen :)
näille noveleillesi olisi kirja ja kirjoituspalstat.
Täällä pitäisi käsitellä koira juttuja totuuspohjalta eikä keksittyjen juttujen. Tuolta muualta saisit oikeampia vastauksia ja vinkkejä sekä rakentavaa arvostelua kirjoituksillesi.