Vaikka ilta jotuukin,
rakkaani,
älä valoa sytytä.
Sä näethän,
miten lempeää
on illan hämärä.
Nyt otetaan tähdistä valoa
ja hohteesta hankien.
Sä näetkö,
hämärä pehmentää
piirteet mun kasvojen,
ja hellästi hiuksiini silittää
valokajon kultaisen.
Älä vielä valoa sytytä.
Ollaan hiljaa ja kuunnellaan
sitä kieltä,
mitä vain hiljaisuudessa
opitaan kuuntelemaan.
rakkaani,
älä valoa sytytä.
Sä näethän,
miten lempeää
on illan hämärä.
Nyt otetaan tähdistä valoa
ja hohteesta hankien.
Sä näetkö,
hämärä pehmentää
piirteet mun kasvojen,
ja hellästi hiuksiini silittää
valokajon kultaisen.
Älä vielä valoa sytytä.
Ollaan hiljaa ja kuunnellaan
sitä kieltä,
mitä vain hiljaisuudessa
opitaan kuuntelemaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
..voi hiljaisuudesta kauneutta tavoittaa..
..ja ajallaan jokainen kauneuden nähdä saa..
. näin hiljaisuudesta rakkaus meitä opettaa..
.. viell ikuisuuden se voi,ja haluaa,
jokaista sielua odottaa..
.. jostain sieltä..hiljaa..
runosi minua koskettaa....
hiljaa ollen voi kuulla sisintään ja rakkaansa ajatukset. Kaunista Anna..
Runon sinkauttaminen ruudulle on aina "jännittävää". Onhan se osa kirjoittajaa itseään. Kiitos lempeistä kommenteistanne.