Ei tosin ihan Venäjältä, mutta kuten aiemmin on jo todettu, on tuo Ukrainan palsta melko kuollut. Pitäisköhän ehdottaa uutta palstaa esim. Neuvostoliiton nimellä?
Järjestimme perinteisen pääsiäismatkan viime pääsiäisenä Kiovaan. Tuo Ukrainan pääkaupunkihan on varsin viihtyisä ja keskustassa on todella siistiä, jopa siistimpää kuin Pietarissa. Ihmiset vaikuttivat jotenkin ystävällisemmiltä kuin venäläiset. Miliisitkin suhtautuivat meihin positiivisesti, kun kyselimme neuvoa ja jopa hymyilivät. Se perusankea yrmy ilme puuttui lähes kaikkien palveluammatissa toimivien naamalta.
Kiovan ehkä mahtipontisin nähtävyys on Äiti maan patsas (rodina mat), joka seistä jököttää Dnepr-joen rannalla. Miekkaa ja kilpeä käsissään pitelevän muorin korkeus lähentelee varmaan sataa metriä, ja se kuuluu olevan valmistettu edullisesta titaanista. Patsaan alla on pienehkö museo, jossa kerrotaan sankarikaupungin tarinaa ja mainitaan myös ohimennen edellisestä sodasta. Patsaan jalkojen juuressa on pieni soppi, jossa lueteltu kaikkien Neuvostoliiton sankarien nimet.
Metro on edullinen verrattuna muihin itämaihin. Pilettinä on samanlainen poletti kuin Lenskissäkin, mutta se on tehty muovista ja maksoi ½ hryvnaa eli puolikaan markan. Joen ali mennään todella syvällä, noin kahden Pietarin rullaportaan syvyydessä.
Järjestettynä ohjelmanumerona meillä oli vierailu läheiseen jo toimintansa lopettaneeseen atomivoimalaitokseen. Päivän matka Tsornobyliin alkoi aamulla varhain Gasellin kyydissä. Kuski vaikutti olleen varma, ettei ketään tule vastaan kapeilla maanteillä (kuten ei tullutkaan, ihme kyllä) sen verran lujaa matka joutui. Parin KPP:n jälkeen nautimme maittavan kolmen ruokalajin lounaan Tsornobylin keskustassa sijaitsevassa Tsernobylinterinformin konttuurissa (josta muuten voitte tiedustella retkeilymahdollisuuksia). Lounaan jälkeen opas astui kyytiin ja kiertelimme kaikki maininnan arvoiset paikat. Ehkä veikeintä oli Pripjatin kaupungissa, joka oli jäänyt niille sijoilleen possauksen jälkeen. Tyhjässä kaupungissa oli jänskä kävellä. Aikanaan sinne oli päässyt muuttamaan vain ne puolueen jäsenet, jotka katsottiin sen arvoiseksi. Talot olivat vieläkin 19 vuoden jälkeen siistimmässä kunnossa kuin normaalit lähiöboksit muissa kaupungeissa. Ilmeisen tasokas paikka on varmaan loistonsa päivinä ollut. Oli muuten ainoa kaupunki Neuvostoliiton puolella, jossa olen törmännyt sähköhelloihin kerrostaloissa. Ilmeiseti omalta kylältä oli edullista energiaa saatavana, joten kaasuputkiin ei suotta investoitu.
Kuski paineli kyllä koko matkan sen verran reippaasti, ja kun vielä vaadimme päästä kuppilaan (joita oli vain yksi) nauttimaan sovetskojeta "varttitunniksi", niin päätimme palkita hänet avokätisillä juomarahoilla. Juomiin hän ne sitten olikin sijoittanut, koska tuli seuraavana päivänä vastaan Kiovassa auton takapenkillä. Torvet soivat ja kyllä kaveri tuntui meidät muistavan!
Järjestimme perinteisen pääsiäismatkan viime pääsiäisenä Kiovaan. Tuo Ukrainan pääkaupunkihan on varsin viihtyisä ja keskustassa on todella siistiä, jopa siistimpää kuin Pietarissa. Ihmiset vaikuttivat jotenkin ystävällisemmiltä kuin venäläiset. Miliisitkin suhtautuivat meihin positiivisesti, kun kyselimme neuvoa ja jopa hymyilivät. Se perusankea yrmy ilme puuttui lähes kaikkien palveluammatissa toimivien naamalta.
Kiovan ehkä mahtipontisin nähtävyys on Äiti maan patsas (rodina mat), joka seistä jököttää Dnepr-joen rannalla. Miekkaa ja kilpeä käsissään pitelevän muorin korkeus lähentelee varmaan sataa metriä, ja se kuuluu olevan valmistettu edullisesta titaanista. Patsaan alla on pienehkö museo, jossa kerrotaan sankarikaupungin tarinaa ja mainitaan myös ohimennen edellisestä sodasta. Patsaan jalkojen juuressa on pieni soppi, jossa lueteltu kaikkien Neuvostoliiton sankarien nimet.
Metro on edullinen verrattuna muihin itämaihin. Pilettinä on samanlainen poletti kuin Lenskissäkin, mutta se on tehty muovista ja maksoi ½ hryvnaa eli puolikaan markan. Joen ali mennään todella syvällä, noin kahden Pietarin rullaportaan syvyydessä.
Järjestettynä ohjelmanumerona meillä oli vierailu läheiseen jo toimintansa lopettaneeseen atomivoimalaitokseen. Päivän matka Tsornobyliin alkoi aamulla varhain Gasellin kyydissä. Kuski vaikutti olleen varma, ettei ketään tule vastaan kapeilla maanteillä (kuten ei tullutkaan, ihme kyllä) sen verran lujaa matka joutui. Parin KPP:n jälkeen nautimme maittavan kolmen ruokalajin lounaan Tsornobylin keskustassa sijaitsevassa Tsernobylinterinformin konttuurissa (josta muuten voitte tiedustella retkeilymahdollisuuksia). Lounaan jälkeen opas astui kyytiin ja kiertelimme kaikki maininnan arvoiset paikat. Ehkä veikeintä oli Pripjatin kaupungissa, joka oli jäänyt niille sijoilleen possauksen jälkeen. Tyhjässä kaupungissa oli jänskä kävellä. Aikanaan sinne oli päässyt muuttamaan vain ne puolueen jäsenet, jotka katsottiin sen arvoiseksi. Talot olivat vieläkin 19 vuoden jälkeen siistimmässä kunnossa kuin normaalit lähiöboksit muissa kaupungeissa. Ilmeisen tasokas paikka on varmaan loistonsa päivinä ollut. Oli muuten ainoa kaupunki Neuvostoliiton puolella, jossa olen törmännyt sähköhelloihin kerrostaloissa. Ilmeiseti omalta kylältä oli edullista energiaa saatavana, joten kaasuputkiin ei suotta investoitu.
Kuski paineli kyllä koko matkan sen verran reippaasti, ja kun vielä vaadimme päästä kuppilaan (joita oli vain yksi) nauttimaan sovetskojeta "varttitunniksi", niin päätimme palkita hänet avokätisillä juomarahoilla. Juomiin hän ne sitten olikin sijoittanut, koska tuli seuraavana päivänä vastaan Kiovassa auton takapenkillä. Torvet soivat ja kyllä kaveri tuntui meidät muistavan!
Vastaukset 8
Vanhimmat
mikä valuutta, tosian, se markka ja kriivi taitaa mennä yks yhteen. Ja kellokin meillä taitaa mennä samaa aikaa.
Ja kohta ollaan samassa EUvostoliitossa. Viisumithan sinne poistui vappuna.
jotain uutta oppii, EUvostoliitto....
kokenut Venäjän-matkaaja saa enemmän irti. Sitä paitsi matkailuteknisesti maa huomattavasti helpompi. Hotelleihin (joitain nimellisesti jonkin armeijan/laivoston tms lääviä lukuun ottamatta, joissa vielä neuvostomentaliteetti, yhteen tällaiseen törmäsin Odessassa kerran) ei tarvita mitään eri propuskoja, kukaan ei niuhota rekisteröitymisestä, ylimääräisiä lippusia ja lappusia ei tarvitse esitellä liikaa ja useimmat hotellit suorastaan kohtuuhintaisia Kiovaa lukuun ottamatta (100 UAH riittää majoitukseen lähes joka puolella maata ja välillä sillä saa jopa oivantasoisen huoneen). Lisäksi maa on inhimillisen kokoinen että esim parissa viikossa ehtii jo paljon olennaista kaluamaan jos ei halua pitkäksi aikaa pysähdellä. Venäjälläkin pärjää, mutta Ukrainaa on varsinkin lännessä hyvä osata edes parin kohteliaisuuden verran. Ravintolaruoka on Venäjää edullisempaa ja keskimäärin parempaa. Ihmiset usein jos mahdollista vieläkin ystävällisempiä ja vieraanvaraisempia.
Viisumia ei kysellä ja rajoilla ollaan melko joviaaleja, vaikka Venäjän-Ukrainan autorajasta kuullut juoruja. Puolan vastaisella rajalla homma toimii, samoin Venäjän rajalla kun junalla liikkuu. Myös Kiovan lentokenttä OK.
...kavereita Kiovassa.
Mielestäni ainakin osa matkojen viehätyksestä piilee just niissä propuskoissa ja probleemeissa. Ei varmaan ihan terve ajatusmaailma kyllä ole tämä.
Ennen vappua, kun viisumi vielä piti olla, niin lentokentällä piti täyttää immigration kartti, jossa oli melkein samat kysymykset kuin Venäjän lapussakin. Erona oli se, että lappu oli hemmetin paljon pienempi ja ruudut noin 3x3 mm. Kun kyniäkin oli vain pari koko koneellista varten, niin hetken aikaa kesti.
Kozatsky-hotelli ei ilmeisesti ole kovin tasokkaan yömajan maineessa. Rajaukkelit vaan hymyilivät meiän porukalle, kun kuulivat, missä asutaan.
Minälaisia liikenneyhteyksiä on vaikka Helsingistä Kiovaan.
Junallako, vaiko lentäen. Entä Balttian kautta ilman viisumia?
pitaakin olla mukana, meinaan siella voi vahan olla kylma... Kaasua, persedentti Luuserinko
Ei sinne viisumia tartte, jos ei välille sattuviin maihin. Helsingistäkin lentää joku ukrainalainen pulju, mutta se todettiin tyyriiksi.
Varsovasta päässee junalla, luultavasti. Sinne pääsee busalla edullisesti Tallinnasta, jos perse kestää.
Junia voi tiedustella taikalaatikon sivulta:
http://reiseauskunft.bahn.de/bin/query.exe/en?newrequest=yes&protocol=http:&
Jos linkki ei toimi, se löytyy myös vr:n sivujen kautta: Junalla Euroopassa -> aikataulut
Tuosta linkistä selviää myös Venäjän sisäisten kaukojunien aikataulut. Ainakin junan 49 ajat pitivät veturin hajoamista lukuunottamatta kutinsa.