olen ollut nyt 2 vuotta yhdessä yhden miehen kanssa.olemme puhuneet kihloista.kun kysyin tässä jokin aika sitten että haluaisiko mennä kanssani kihloihin,hän vastasi kyllä.sovimme että jouluna menemme.no sitten olimme yksi vkl:pu juomassa ja meille tuli riita.sanoin että onkohan kihlat sittenkään hyvä idea,jos siirrettäisiin(vaikka nyt harmittaa että sanoin)niin mieheni tokaisi että ei ole halunnutkaan mennä kihliohin kanssani.miksi hän sitten vastasi kyllä?eikö oikeasti halua,koska tommoisia ajatuksia mielessä?halusiko vain olla pahoittamatta mieltäni vastaamalla kyllä?kertokaa miten te näette tämän asian...sanoin hänelle siitä seuraava päivänä,pyysi anteeksi,mutta kihloista ei puhunut...jos hän haluaisi niin eikö hän itse ottaisi asian puheeksi?mietin kulutanko turhaan elämääni semmoiseen joka ei ole pysyvää.....
mielivaihtui
minä
102681
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voi herran duudelit sentään!
Mä oon sen verran vanhanaikainen, etttä en kyllä ite menis ehdottaan poikaystävälleni kihloihin menemistä. Musta on tosi typerää sellainen, että nainen kinuaa joka ikinen päivä "mennään jo kihloihin, milloin mennään kihloihin, kultaa kultaa mennään jo plää plää plää". Minusta se on hienompaa, kun mies itse ehdottaa kihloihin menemistä. Ja että kihlat tulee yllätyksenä. Kihloihin meno tarkoittaa mulle lupausta avioliitosta!
Odota nyt herranen aika maltillisena. Älä missään nimessä ala kinuamaan niitä kihloja. Miten elämä on erilaisempaa onko sulla rinkula sormessa vai ei? Kyllä se mies sua kosii sitten kun on siihen valmis. Mut jos jankutat asiasta niin varmaan eroatte.
Odota. Hiljaa hyvä tulee. Ja eikö oliskin mukavaa kun sun mies sitten jonain päivänä polvistuu sun eteen ja on käynyt ostamassa ihanat sormukset ja kosii sinua.......
sentään, jos tuo kaveri olisi Sinua jollain tavalla arvostanut tai rakastanut, ei kihloihin meno olisi ollut noin iso ongelma!
Kun toista rakastaa muistuu mieleen ehdoton rakkaus,mukaanlukien yhteinen tulevaisuus ja suunnitelmat sen eteen!
kunhan pelleilee, ette tuskin yhdessä ole enää parin vuoden kuluttua.Kiristämällä ja uhkailemalla kylläkin.
en aijo painostaa.ja samaa olen ajatellut itsekkin että emme me kauaa ole yhdessä...kiitos..
Olet ajatellut ettette kauan ole yhdessä, mutta kihloihin olisi joulun kunniaksi pitänyt päästä.. Ja häitä olisi sitten tanssittu vapun kunniaksi ja eron juhlat olisi edessä uutena vuotena..?? Kihlat on lupaus avioliiton solmimisesta kuolemaan asti, hyvässä lykyssä 80 vuodeksi jos oikein kauan elää. Edessä vaihdevuosien, vaikeiden sairauksien ja eturauhasvaivojen selätys yhdessä :)Ei kai sellaiseen nyt ryhdytä kevyin perustein.. eihän?
keveät perusteet saa jäädä kun kihloihin mennään. Mutta millä vakuuttaa vanhemmat että on tosissaan ja tietää mitä tekee ja mitä haluaa, ja osoittaa että on jo iso kykenevä ihminen!? Olen menossa kihlattuni kanssa naimisiin ensi kesänä ja ikää minulla on 18vuotta, mutta äitini pitää minua liian pienen -.-'
Vanhemmat vakuuttaa sillä, että on aikuinen vastuunsa kantava ihminen eikä vanhempien vaikutuksen alainen; kihlautuu ja menee naimisiin. Miten se sitten tapahtuu, se lähtee jokaisesta itsestään. Ei pidä myöskään väheksyä sitä, että äidit ovat hyvin usein oikeassa ja tuntevat lapsensa läpikotaisin; on nimittäin olemassa 18- vuotiaita lapsia ja 18- vuotiaita aikuisia, tuo ikä kun ei kerro kantajansa sielun tilasta mitään..
Oma äitini ei pitänyt meitä liian nuorina (itse saatoin pitääkin) mutta ei ihan tosissaan ottanut tulevia häitäkään.. Syykin selvisi myöhemmin, hän oli väsynyt muusta ja pienet häämme aiheuttivat hänellekin stressiä.
Ehkä olisi keskustelun paikka. Siis sinun ja tämän miehen kesken. Sillä se voisi selvitä.
Ja puhuitteko vain kihloista vai naimisiin menemisestä (kihlaus tarkoittaa useille meistä avioliittolupausta). Ja olitteko aiemmin puhuneet kihloista? Jos ette niin ehkä siitä voisi puhua vähän enemmän? Kuin vaan pelkästään, "haluatko mennä kanssani kihloihin", "kyllä" ja että mennään jouluna.
Ehkä miehesi sanoi vain suutuspäissään, ettei halunnut mennä kanssasi kihloihin ja ei tarkoittanut sitä. Tai sitten hän yllättyi kysymyksestäsi ja vastasi kyllä enempiä miettimättä. Tai halusi miellyttää sinua. Ihmiset käyttäytyvät joskus kummasti...
Selkeästi miehesi halusi olla sulle mieliksi ja välttää ehkä odotettavissa olevaa riitää, siksi hän vastasi myöntävästi. Samanlaisen vastauksen olsit ehkä myöhemmin saanut kysymykseen "mennäänkö naimisiin" tai "hankitaanko lapsi". Sisimmässään mies ei kuitenkaan ole näihin kypsä, sen luen rivien välistä. Vähitellen mies olisi ajautunut tilanteeseen jossa hänellä on sisäisesti paha olla ja hän alkaisi hakea eroa; usean yhteisen vuoden ja parin lapsen jälkeen. Oma neuvoni on: ÄLKÄÄ KIHLAUTUKO kun ette molemmat sitä aidosti halua. Sinä ehkä haluat mutta miehesi ei, ehkä hän kokee kihlautuessaan jäävänsä elämässä vielä jostain paitsi. Hänelle on hyvä elää vielä muutama vuosi joko sinkkuna tai pelkässä seurustelusuhteessa, jopa niinkin ettei hän asuisi vuoteen, pariin edes yhdessä. Saisipa käydä kaveredensa kanssa tuopilla ja lätkämatseissa eikä myöhemmin kokisi jääneensä näistä osattomaksi!
Mun "miehenvaistoni" kertoo ettei teidän suhde kestä kovin pitkään -sorry vain- saattaa jopa olla että kesällä kuljette jo omia teitänne.
-tässä sulle miesnäkökulmaa
olemme asuneet n.vuoden yhdessä.minä olen hänen toinen naisystävä...(oli todella ujo kun rupesimme seurustelemaan.ihastuin hänen ujouteen,sain hänet.silloin puhui koko ajan että on katsonut minua vuosia,tunsimme toisemme muutaman vuoden takaa.samat kaverit,piirit...)hänelle on nyttemmin kasvanut itsetunto huomattavasti kun aloimme...puhui silloin ettei ikinä uskonut että minä haluaisin hänet.hänen kaverinsakkin ovat sitä sanoneet.paljon halusi,kehui ulkonäköäni,koko minua...olenko jotenkin "laskenut hänen silmissään"?ei enää ole kuin ennen,tiedän eihän mikään suhde ole kuin alkuaikoina kun aika kuluu yhdessä.kaikki menee "arkisemmaksi"...mutta jotenkin tunnen että hän ei näe minua kuin ennen,halua,arvosta,kunnioita....ja minulle kihlat tarkoittaa naimisiin menoa tulevaisuudessa.sen kasvatuksen olen saanut.mutta onko näin että hän ei ole valmis vielä?olenko painostanut häntä tällä asialla?siksi muuttunut varovaisemmaksi,hiukan kylmemmäksi...ei ole tarkoitus painostaa..annan asian olla koska en tiedä mitä tehdä...MIEHET:sanokaa te miten koette tän.olenko mielestänne painostanut?siksikö hän on ruvennut kokoamaan kinaa/riitaa pienistä asioista?hän kokee itsensä jotenkin painostuksen alla?mitä voin tehdä että hän ei ajattele asiaa ja ole vaivautunut?kiitos kaikille...
Täältä kyselet neuvoja,et mitä meinaa ja mitä tarkoittaa???
Mikä kiire sullon kihloihin,ei ne sormukset mitään muuta.
Sain itse vasta kihlasormuksen ja vaikka olin monta vuotta varma että tämä on aivan ihanaa...nyt tuntuu että olikohan sittenkään???
Elä pidä kiirettä,muista!