Olen luuseri.... olen melkein kolmekymppinen, ikuinen opiskelija; minulla ei ole hajuakaan mitä haluaisin tehdä. En ole ollut töissäkään kuin joskus kesätöissä ja edellisestäkin on aikaa, ja tuntuu että aika on ajanut ohitseni, game over.
En tiedä mitä tehdä. Minulla ei ole kunnianhimoa ja lapsuuteni takia sosiaaliset taitoni ovat huonot; olen kuitenkin tyypiltäni "älykkö" eli mikään duunariammatti ei sovi. Yliopistossa taas pitkästyn (olen kirjoilla). En vaikuta saavan mitään aikaiseksi; ja mikäs minulla on ollessa kun miehelläni on hyvä palkka ja pitää siitä että olen kotona. Haluaisin kuitenkin myös osallistua yhteiseen kassaan (vaikka meillä nyt on työnjako: minä teen kotityöt, hän ansiotyön).
Mutta olenko liian vanha? Ottaako kukaan minut enää ikinä töihin, kun valmistun (jos valmistun...) yli kolmekymppisenä? Mitä voin tehdä? Mitä pitäisi opiskella; olen kielellisesti lahjakas mutta esim. ranskalainen filologia mitä nyt luen on tylsää, sillä vaikka kieli on kivaa, niin kielitiede ei.... eikä niillä opinnoillakaan varmasti saa edes töitä? Valitettavasti en ole luonnontieteissä hyvä (paitsi että olen lukenut ympäristönsuojelutiedettä josta pidän, mutten pääse pääaineopiskelijaksi koska siellä on samat pääsykokeet biologian kanssa eikä siis mitään mahiksia...). Auttakaa joku! Kommentoikaa! Kiitos.
En tiedä mitä tehdä. Minulla ei ole kunnianhimoa ja lapsuuteni takia sosiaaliset taitoni ovat huonot; olen kuitenkin tyypiltäni "älykkö" eli mikään duunariammatti ei sovi. Yliopistossa taas pitkästyn (olen kirjoilla). En vaikuta saavan mitään aikaiseksi; ja mikäs minulla on ollessa kun miehelläni on hyvä palkka ja pitää siitä että olen kotona. Haluaisin kuitenkin myös osallistua yhteiseen kassaan (vaikka meillä nyt on työnjako: minä teen kotityöt, hän ansiotyön).
Mutta olenko liian vanha? Ottaako kukaan minut enää ikinä töihin, kun valmistun (jos valmistun...) yli kolmekymppisenä? Mitä voin tehdä? Mitä pitäisi opiskella; olen kielellisesti lahjakas mutta esim. ranskalainen filologia mitä nyt luen on tylsää, sillä vaikka kieli on kivaa, niin kielitiede ei.... eikä niillä opinnoillakaan varmasti saa edes töitä? Valitettavasti en ole luonnontieteissä hyvä (paitsi että olen lukenut ympäristönsuojelutiedettä josta pidän, mutten pääse pääaineopiskelijaksi koska siellä on samat pääsykokeet biologian kanssa eikä siis mitään mahiksia...). Auttakaa joku! Kommentoikaa! Kiitos.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hakeudu ammattikorkeakouluun. Opinnot ovat käytännönläheisempiä kuin yliopistossa, ja monenlaisia ilta-/monimuoto-opiskelumahdollisuuksia on paljon.
Alavaihtoehtoja on pilvin pimein, joten varmasti löytyy sopiva, josta ei ns. duunarihommiin päädy. Opiskelijaksi voi hakea iästä riippumatta, ja varsinkin iltaopinnot ovat suosittuja juuri sinun ikäistesi keskuudessa.
Et todellakaan ole liian vanha opiskelemaan tai toimimaan työelämässä. Oppia ikä kaikki! Mieti, mikä ala sinua kiinnostaisi eniten ja hakeudu opiskelemaan sitä alaa. Ota selvää eri ammateissa, mitkä eri asiat kuuluvat työnkuvaan. Voit yllättyä positiivisesti!
Opiskelu ei koskaan mene tietenkään hukkaan ja oppia ikä kaikki, MUTTA täysin realistisesti ajateltuna on kyllä pakko jossakin vaiheessa (itselläsi melko pian!) stopata opiskelu tai käydä sellainen ala koulutus, jolla todella irtoaa vielä töitä nykypäivänäkin.
Meinaan sen sanon kyllä faktana, jota kukaan ei voi juuri kiistää, että liialla opiskelulla kyllä heikentää työnsaantimahdollisuuksiaan, jos ei mitään sivuavaa tai edes jotakin selkeää työkokemustakin kerrytä.
Sanotaan esimerkiksi huonoimmat tilanteen, eli olet pitkälti yli kolmekymppinen ja on useampi tutkinto taskussa, muttei yhtään työkokemusta (varsinkin jos on kyse työvoimapoliittisista perus/opistoasteen koulutuksista ja se tulee ilmi, niiden arvostus on todella alakantissa, vaikka olisi samaa koulutusta kuin muillekin). Ei näytä kauhean vakuuttavalta, jos on 5 eri alan paperia, muttei ole koskaan työskennellyt missään. Vähintään antaa kuvan, että ei osaa päättää mitä tekee elämässään...
Toinen erittäin huono tilanne on, että opiskelee jonkin aivan teoreettisen yliopistotutkinnon, tai jonkin muun jolla ei kertakaikkiaan saa töitä ja on korkea työttömyys. Silloin voi olla vielä enemmän patissa, et saa alempia "duunari"töitä ja oman alan töitä ei ole. Monella edessä ikuinen työttömyys.
Itselläkin sinällään omakohtaista kokemusta, niin työelämän suhtautumista liikoihin tutkintoihin, kuin itsekoettuakin. Luin ensin aikanaan toimistoalan merkonomiksi ja kävin lukuion samalla. Tämän jälkeen menin töihin 5 vuoden sopimuksella ja kun opiskelu maistui ja sai hyvin limitettyä, niin kävin sivussa omaksi iloksi amk:n ja valmistuin tradenomiksi.
Mutta tämänpä jälkeen kun viimeisen työvuoden aikana hakikin töitä ja mainitsi Tradenomitutkinnon niin sai hyvin usein kuulla olevansa liikaa koulutettu ja ihan ihmettelyä kun hain kyseisiä hommia. Vielä kun pidin töistä joita tein sillä hetkellä, enkä mitään kummoisia paikkoja etsinyt. Pari kuukautta kokeiltuani huomasin, että kaikista fiksuinta on mainita vain työkokemus ja merkonomitutkinto, pudottaen kokonaan maininnan tradenomista. Kyllä alkoi taas tulla vaihtoehtoja työpaikoistakin, ironista että vahingossa hain samaan ihan perus atk/toimistohommaan kuin muutamia kuukausia aiemmin ja merkonomina olisi vuoden sopimuksen saanut, trademonina sai kuulla ettei oteta liian kouluttautumisen takia:) Ei muistettu ollenkaan, että olin jo hakenut aiemmin.
Eli kyllä sen moni voi sanoa saman, eli tosiaan tietyssä iässä on pakko alkaa miettiä mitä tekee, jotta saisi mahd. fiksun pohjan tulevaisuuteen. Kolmekymppinen ei ole todellakaan vanha, mutta ilman työkokemusta pelkät tutkinnot taskussaan ei työmarkkinoilla ole kovin kovaa valuuttaa. Ja itse tosiaan ihan innostuksen takia kävin amk:n työn sivussa, mutta innostaako kovinkaan montaa suorittaa korkeampi tutkinto ja hakea silti huonompia hommia kun ei kannata mainita kuin jokin opistotason liukuhihnapaperi?
Kuulostaa tutulta... ja kolmenkympin kriisiltä! Pyörittelen itse samoja kysymyksiä mielessäni, paitsi että tiedän opiskelevani oikeaa alaa. Silti valmistuminen yli kolmikymppisenä vähän jännittää. Mielestäni olet kuitenkin jo löytämässä vastauksia kysymyksiisi. Kerroit, että tiedät haluavasi teoreettiselle alalle ja sinua kiinnostaa ympäristönsuojelu. Unohda vain ajatus "ei mitään mahiksia" ja ala askel askeleelta edetä haluamaasi suuntaan.
Olet jo suorittanut ympäristönsuojelutieteen opintoja? Minkä verran? Minkä verran on mahdollista suorittaa sivuaineilijana? Mitä muita ympäristönsuojelutiedettä sivuavia sivuaineita voisit opiskellla omassa yliopistossasi, JOO-oikeudella muissa yliopistoissa tai avoimessa yliopistossa?
Uskoisin että ranskankielentaitoisella ympäristönsuojeluasiantuntikalla on ihan hyvät hyvät työmarkkinat EU-Suomessa, eikä sillä valmistumisiällä ole varmasti niin väliä tulevan työnanatajan mielessä kun vain on innostusta ja paperit taskussa.
Nyt vaan essu nurkkaan ja kynä ja paperia käteen ja alat suunnittelemaan opintopolkuasi. Apuna voi käyttää opiskelijaopinto-ohjaajia tai opintoneuvojia, yliopisto-opiskelijoille on myös olemassa omat urasuunnittelupalvelut.