Myönnän että syylistyn nyt toistoon, mutta viimeksi tämä ei saanut syystä tai toisesta kuin pari kommenttia.
Tunnettu tosiasia on, että maatalous on kiinteästi kytkeytynyt muuhun kansantalouteen. Maatalouden merkityksen muutoksia kansantaloudessa voidaan kuvata elinkeinon työvoima- ja kansantuoteosuuksilla. Vuonna 1950 maatalous työllisti lähes 40 % ammatissa toimivasta väestöstä ja maatalouden bruttokansantuoteosuus (arvonlisäys tuottajahintaan) oli noin 16 %. Vuonna 1994 maatalouden bruttokansantuote oli 1,95 mrd. euroa (1,38 mrd. euroa v.1995), mikä on enää 2,6 % kaikkien toimialojen yhteenlasketusta bruttokansantuotteesta. Samana vuonna maatalous työllisti suoranaisesti noin 142 000 henkilöä (130 000 v. 1995), mikä on 7 % koko maan työllisestä työvoimasta. Maatalouden BKT-osuus on pudonnut jatkuvasti siitä syystä, että maatalouden tuotannon kasvu on ollut hitaampaa kuin muun kansantalouden. Samanaikaisesti maatalouden yhteydet kansantalouden muihin sektoreihin ovat kuitenkin lisääntyneet. Maatalouden ostamien tarvikkeiden ja palvelujen määrä on lisääntynyt, joten osa jalostusarvosta on siirtynyt maatalouden ulkopuolelle. Ja on uskottavaa että maatalous ostaa tarvikkeita ja palveluita yhä enenevässä määrässä tilan ulkopuolelta tulevaisuudessa.
Koko elintarvikeketjun merkitys kansantaloudessa on huomattavasti suurempi kuin mitä pelkkä maatalouden BKT-osuus osoittaa. Maatalous on voimakkasti sidoksissa toisaalta sille tuotantopanoksia valmistavaan teollisuuteen sekä toisaalta maataloustuotteita jalostavaan teollisuuteen. Maatalous perustuu suurelta osin tilan ulkopuolelta hankittavien ostopanosten käytölle (lannoitteet, rehut, öljytuotteet jne.). Useat tuotannonalat valmistavat maatalouden tarvitsemia tuotantopanoksia kuten esimerkiksi kemian teollisuus ja metalliteollisuus. Esimerkiksi vuonna 1994 noin 60 % maatalouden kokonaistuotosta eli runsas 2,19 mrd. euroa käytettiin tuotantopanosten hankintaan kansantalouden muilta toimialoilta. Toisaalta viljelijät myyvät suurimman osan tuottamistaan maataloustuotteista edelleen muille toimialoille. Vuonna 1994 runsas 70 % maatalouden tuotoksesta siirtyi jalostettavaksi elintarviketeollisuuteen.
Elintarviketeollisuus puolestaan hankkii maatalousraaka-aineet pääosin kotimaiselta maataloudelta, mutta muut tuotantopanokset ja palvelukset monilta muilta toimialoilta ja lisäksi myös ulkomailta. Elintarviketeollisuus on mielletty Suomessa perinteisesti kotimaisten maataloustuotteiden jalostamiseksi. Maatalouden tuottamat raaka-aineet ovatkin välttämätön panos elintarviketeollisuudelle, mutta EU-Suomessa raaka-aineostoja ei kuitenkaan automaattisesti tehdä kotimaiselta maataloudelta. Kotimaisen elintarviketeollisuuden ja maatalouden välillä vallitsee kuitenkin läheinen riippuvuus. Meijeri-, liha- ja kananmunateollisuuden yhteys perusmaatalouteen on lähes saumaton, koska näillä toimialoilla käytetty raaka-aine on lähes sataprosenttisesti kotimaista.
Elintarvikkeiden jalostus on ollut viime vuosina teollisuutemme kolmanneksi suurin toimiala. Vuonna 1994 elintarviketeollisuuden bruttoarvo oli 8,07 mrd. euroa eli runsaat 13 % koko teollisuuden bruttoarvosta (59,87 mrd. euroa). Elintarviketeollisuuden arvonlisäys oli 2,10 mrd euroa eli noin 10 % koko teollisuuden vastaavasta. Elintarviketeollisuus on tuottanut noin 3% kaikkien toimialojen bruttokansantuotteesta ja työllistänyt hieman alle 3% koko maan työvoimasta.
Kotimainen tukku- ja vähittäiskauppa ovat tähän saakka tukeutuneet elintarvikkeiden hankinnoissaan suurelta osin kotimaisen maatalouden raaka-aineisiin ja niistä jalostettuihin elintarvikkeisiin. EU-jäsenyyden myötä ulkomaiset elintarvikkeet ovat kuitenkin yhä useammin todellisena vaihtoehtona kaupan hankinnoissa. Elintarvikekaupan riippuvuus kotimaisesta maataloudesta on siten paljon löyhempää kuin suurimmassa osassa elintarviketeollisuutta. Kaupan ja viimekädessä kuluttajien valinnat elintarvikkeiden hankinnoissa ovatkin erityisen ratkaisevia niin maataloutemme kuin elintarviketeollisuutemme tulevaisuudelle.
Elintarvikkeiden tukku- ja vähittäiskauppaporras vie huomattavan euromääräisen osuuden kuluttajien elintarvikemenoista. Kaupan osuuden suuruutta on kuitenkin vaikea arvioida tarkasti, sillä käytettävissä olevien tilastojen luokittelu ei erottele riittävän yksityiskohtaisesti elintarvikkeiden myyntiä muiden päivittäistavaroiden myynnistä. Myöskään tukku- ja vähittäiskaupan myyntikateprosenteista ei ole saatavissa täsmällisiä tietoja, sillä varsinkin tyypillisimpiä elintarvikkeita kuten voi, margariinit, maito, kananmunat, sokeri, kahvi jne. myydään vähittäiskaupassa usein kampanjatuotteina varsin pienellä katteella. Lisäksi kaupan palkkioiden voimakas tuotekohtainen vaihtelu estää täsmällisen käsityksen saamista kaupan osuudesta koko elintarvikeketjussa.
Muutokset elintarvikeketjun eri osissa heijastuvat kansantalouteen ja aluetalouksiin sekä kauppataseeseen. Esitetty arvio elintarviketaloudessa liikkuvista kokonaisrahavirroista. Laskelmassa on päädytty lähes 13,46 mrd. euron kokonaisrahavirtaan vuonna 1994. Kysymyksessä ei ole ns. kuluttajan elintarvikeeuro, vaan kaikki ne rahavirrat, jotka liittyvät kiinteästi elintarvikeketjuun. Vuoden 1994 kansantalouden tilinpidossa kotitalouksien elintarvikkeiden kulutusmenot olivat 9,08 mrd. euroa. Laskelmaan on sisällytetty myös elintarviketalouden välittömät tukimäärät, alkoholijuomien vähittäis- ja anniskelukulutusmenot sekä arvio kotitalouksien ulkopuolisesta elintarvikekulutuksesta.
Maatalouden ja elintarviketeollisuuden yhteenlaskettu tuotannon bruttoarvo on ollut viime vuosina ilman tukia noin 11,27 mrd. euroa ja arvonlisäys noin 4,20 mrd. euroa. Elintarviketalous onkin kotimarkkinoiden suurin yksittäinen tuontia korvaava sektori. Maatalouden ja elintarviketeollisuuden osuus bruttokansantuotteesta ja työllisyydesta vaihtelee suuresti maan eri osissa.
Elintarviketalouden arvoketju on myös suuri työllistäjä. Kotimaisen maatalouden aikaansaamat välittömät ja välilliset työllisyysvaikutukset ovat runsaat 300 000 henkeä eli noin 14 % ammatissa toimivasta väestöstä. Noin 150 000 maatalouden ulkopuolisen työpaikan arvioidaan olevan vahvasti riippuvainen kotimaisesta maataloudesta. Maatalouden ja elintarviketeollisuuden työllisyysnäkökohdat korostuvat entisestään, kun niitä tarkastellaan aluetalouden näkökulmasta. Maatalouden ja elintarviketeollisuuden yhteenlaskettu osuus työllisestä työvoimasta on Etelä-Suomessa maan muita alueita pienempi. Maatalousväestön alhaisesta suhteellisesta osuudesta huolimatta sijaitsee neljän eteläisimmän läänin alueella lähes 50 % koko elintarviketaloudessa toimivasta työllisestä työvoimasta.
Maatalousväestön ja elintarviketeollisuudessa työskentelevien suhteellisen osuuden suuruus riippuu maatalouden tuotantoedellytysten ja työllisten absoluuttisen määrän lisäksi merkittävästi myös kullakin alueella vallitsevasta elinkeinorakenteesta. Kaupungistuneessa ja teollistuneessa Etelä-Suomessa väestöpohja on laaja ja elinkeinorakenne monipuolinen, mistä johtuen elintarviketalouden ulkopuolisten toimialojen merkitys on keskeinen. Itä- ja Pohjois-Suomessa tuotanto-olosuhteiden epäedullisuus, karjatalousvaltainen maataloustuotanto ja vaihtoehtoisten ansiomahdollisuuksien vähäisyys ovat keskeisiä syitä varsinkin maatalousväestön suureen suhteelliseen osuuteen näillä alueilla. Suomessa on noin 250 kuntaa, joissa varsinaisen maatalouden osuus työllisistä on yli 20 %.
Hieman on vanhoja vuosilukuja ja muita numeroita, mutta tilanne ei ole suurestikaan muuttunut kymmenessä vuodessa.
Maailmassa on viljelykäytössä 1.5 mirjardia hehtaaria peltoa ja niistä on 70% syystä tai toisesta rajoitteisia (kylmyys, kuivuus,kumuus)
Maailman satovarmmmat pellot löytyvät kuitenkin ehkä yllättäen Suomesta. Ja hitaaasti etenevä ilmastonmuutos lisää kuivuusta kärsiviä alueita maailmassa.
Tunnettu tosiasia on, että maatalous on kiinteästi kytkeytynyt muuhun kansantalouteen. Maatalouden merkityksen muutoksia kansantaloudessa voidaan kuvata elinkeinon työvoima- ja kansantuoteosuuksilla. Vuonna 1950 maatalous työllisti lähes 40 % ammatissa toimivasta väestöstä ja maatalouden bruttokansantuoteosuus (arvonlisäys tuottajahintaan) oli noin 16 %. Vuonna 1994 maatalouden bruttokansantuote oli 1,95 mrd. euroa (1,38 mrd. euroa v.1995), mikä on enää 2,6 % kaikkien toimialojen yhteenlasketusta bruttokansantuotteesta. Samana vuonna maatalous työllisti suoranaisesti noin 142 000 henkilöä (130 000 v. 1995), mikä on 7 % koko maan työllisestä työvoimasta. Maatalouden BKT-osuus on pudonnut jatkuvasti siitä syystä, että maatalouden tuotannon kasvu on ollut hitaampaa kuin muun kansantalouden. Samanaikaisesti maatalouden yhteydet kansantalouden muihin sektoreihin ovat kuitenkin lisääntyneet. Maatalouden ostamien tarvikkeiden ja palvelujen määrä on lisääntynyt, joten osa jalostusarvosta on siirtynyt maatalouden ulkopuolelle. Ja on uskottavaa että maatalous ostaa tarvikkeita ja palveluita yhä enenevässä määrässä tilan ulkopuolelta tulevaisuudessa.
Koko elintarvikeketjun merkitys kansantaloudessa on huomattavasti suurempi kuin mitä pelkkä maatalouden BKT-osuus osoittaa. Maatalous on voimakkasti sidoksissa toisaalta sille tuotantopanoksia valmistavaan teollisuuteen sekä toisaalta maataloustuotteita jalostavaan teollisuuteen. Maatalous perustuu suurelta osin tilan ulkopuolelta hankittavien ostopanosten käytölle (lannoitteet, rehut, öljytuotteet jne.). Useat tuotannonalat valmistavat maatalouden tarvitsemia tuotantopanoksia kuten esimerkiksi kemian teollisuus ja metalliteollisuus. Esimerkiksi vuonna 1994 noin 60 % maatalouden kokonaistuotosta eli runsas 2,19 mrd. euroa käytettiin tuotantopanosten hankintaan kansantalouden muilta toimialoilta. Toisaalta viljelijät myyvät suurimman osan tuottamistaan maataloustuotteista edelleen muille toimialoille. Vuonna 1994 runsas 70 % maatalouden tuotoksesta siirtyi jalostettavaksi elintarviketeollisuuteen.
Elintarviketeollisuus puolestaan hankkii maatalousraaka-aineet pääosin kotimaiselta maataloudelta, mutta muut tuotantopanokset ja palvelukset monilta muilta toimialoilta ja lisäksi myös ulkomailta. Elintarviketeollisuus on mielletty Suomessa perinteisesti kotimaisten maataloustuotteiden jalostamiseksi. Maatalouden tuottamat raaka-aineet ovatkin välttämätön panos elintarviketeollisuudelle, mutta EU-Suomessa raaka-aineostoja ei kuitenkaan automaattisesti tehdä kotimaiselta maataloudelta. Kotimaisen elintarviketeollisuuden ja maatalouden välillä vallitsee kuitenkin läheinen riippuvuus. Meijeri-, liha- ja kananmunateollisuuden yhteys perusmaatalouteen on lähes saumaton, koska näillä toimialoilla käytetty raaka-aine on lähes sataprosenttisesti kotimaista.
Elintarvikkeiden jalostus on ollut viime vuosina teollisuutemme kolmanneksi suurin toimiala. Vuonna 1994 elintarviketeollisuuden bruttoarvo oli 8,07 mrd. euroa eli runsaat 13 % koko teollisuuden bruttoarvosta (59,87 mrd. euroa). Elintarviketeollisuuden arvonlisäys oli 2,10 mrd euroa eli noin 10 % koko teollisuuden vastaavasta. Elintarviketeollisuus on tuottanut noin 3% kaikkien toimialojen bruttokansantuotteesta ja työllistänyt hieman alle 3% koko maan työvoimasta.
Kotimainen tukku- ja vähittäiskauppa ovat tähän saakka tukeutuneet elintarvikkeiden hankinnoissaan suurelta osin kotimaisen maatalouden raaka-aineisiin ja niistä jalostettuihin elintarvikkeisiin. EU-jäsenyyden myötä ulkomaiset elintarvikkeet ovat kuitenkin yhä useammin todellisena vaihtoehtona kaupan hankinnoissa. Elintarvikekaupan riippuvuus kotimaisesta maataloudesta on siten paljon löyhempää kuin suurimmassa osassa elintarviketeollisuutta. Kaupan ja viimekädessä kuluttajien valinnat elintarvikkeiden hankinnoissa ovatkin erityisen ratkaisevia niin maataloutemme kuin elintarviketeollisuutemme tulevaisuudelle.
Elintarvikkeiden tukku- ja vähittäiskauppaporras vie huomattavan euromääräisen osuuden kuluttajien elintarvikemenoista. Kaupan osuuden suuruutta on kuitenkin vaikea arvioida tarkasti, sillä käytettävissä olevien tilastojen luokittelu ei erottele riittävän yksityiskohtaisesti elintarvikkeiden myyntiä muiden päivittäistavaroiden myynnistä. Myöskään tukku- ja vähittäiskaupan myyntikateprosenteista ei ole saatavissa täsmällisiä tietoja, sillä varsinkin tyypillisimpiä elintarvikkeita kuten voi, margariinit, maito, kananmunat, sokeri, kahvi jne. myydään vähittäiskaupassa usein kampanjatuotteina varsin pienellä katteella. Lisäksi kaupan palkkioiden voimakas tuotekohtainen vaihtelu estää täsmällisen käsityksen saamista kaupan osuudesta koko elintarvikeketjussa.
Muutokset elintarvikeketjun eri osissa heijastuvat kansantalouteen ja aluetalouksiin sekä kauppataseeseen. Esitetty arvio elintarviketaloudessa liikkuvista kokonaisrahavirroista. Laskelmassa on päädytty lähes 13,46 mrd. euron kokonaisrahavirtaan vuonna 1994. Kysymyksessä ei ole ns. kuluttajan elintarvikeeuro, vaan kaikki ne rahavirrat, jotka liittyvät kiinteästi elintarvikeketjuun. Vuoden 1994 kansantalouden tilinpidossa kotitalouksien elintarvikkeiden kulutusmenot olivat 9,08 mrd. euroa. Laskelmaan on sisällytetty myös elintarviketalouden välittömät tukimäärät, alkoholijuomien vähittäis- ja anniskelukulutusmenot sekä arvio kotitalouksien ulkopuolisesta elintarvikekulutuksesta.
Maatalouden ja elintarviketeollisuuden yhteenlaskettu tuotannon bruttoarvo on ollut viime vuosina ilman tukia noin 11,27 mrd. euroa ja arvonlisäys noin 4,20 mrd. euroa. Elintarviketalous onkin kotimarkkinoiden suurin yksittäinen tuontia korvaava sektori. Maatalouden ja elintarviketeollisuuden osuus bruttokansantuotteesta ja työllisyydesta vaihtelee suuresti maan eri osissa.
Elintarviketalouden arvoketju on myös suuri työllistäjä. Kotimaisen maatalouden aikaansaamat välittömät ja välilliset työllisyysvaikutukset ovat runsaat 300 000 henkeä eli noin 14 % ammatissa toimivasta väestöstä. Noin 150 000 maatalouden ulkopuolisen työpaikan arvioidaan olevan vahvasti riippuvainen kotimaisesta maataloudesta. Maatalouden ja elintarviketeollisuuden työllisyysnäkökohdat korostuvat entisestään, kun niitä tarkastellaan aluetalouden näkökulmasta. Maatalouden ja elintarviketeollisuuden yhteenlaskettu osuus työllisestä työvoimasta on Etelä-Suomessa maan muita alueita pienempi. Maatalousväestön alhaisesta suhteellisesta osuudesta huolimatta sijaitsee neljän eteläisimmän läänin alueella lähes 50 % koko elintarviketaloudessa toimivasta työllisestä työvoimasta.
Maatalousväestön ja elintarviketeollisuudessa työskentelevien suhteellisen osuuden suuruus riippuu maatalouden tuotantoedellytysten ja työllisten absoluuttisen määrän lisäksi merkittävästi myös kullakin alueella vallitsevasta elinkeinorakenteesta. Kaupungistuneessa ja teollistuneessa Etelä-Suomessa väestöpohja on laaja ja elinkeinorakenne monipuolinen, mistä johtuen elintarviketalouden ulkopuolisten toimialojen merkitys on keskeinen. Itä- ja Pohjois-Suomessa tuotanto-olosuhteiden epäedullisuus, karjatalousvaltainen maataloustuotanto ja vaihtoehtoisten ansiomahdollisuuksien vähäisyys ovat keskeisiä syitä varsinkin maatalousväestön suureen suhteelliseen osuuteen näillä alueilla. Suomessa on noin 250 kuntaa, joissa varsinaisen maatalouden osuus työllisistä on yli 20 %.
Hieman on vanhoja vuosilukuja ja muita numeroita, mutta tilanne ei ole suurestikaan muuttunut kymmenessä vuodessa.
Maailmassa on viljelykäytössä 1.5 mirjardia hehtaaria peltoa ja niistä on 70% syystä tai toisesta rajoitteisia (kylmyys, kuivuus,kumuus)
Maailman satovarmmmat pellot löytyvät kuitenkin ehkä yllättäen Suomesta. Ja hitaaasti etenevä ilmastonmuutos lisää kuivuusta kärsiviä alueita maailmassa.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Joopa joo. Onko tämä leikattu suoraan MT:sta?
Jo ihana alku kertoo erittäin maaseutumyönteisestä asenteesta (Tunnettu tosiasia on...). Ja muutenkaan koko jutussa ei ole yhtään vähääkään maatalouden haitoista kertovaa ajatusta.
Tämä on sitä Kekkosmaista propagandaa. Paljon ns. faktoja mutta lähteitä ei kerrota.
Mistä olet nämä luvut tempaissut?
se on sitten näköjään heti propagandaa kun esitetään sellaista asiaa mikä ei sinua miellytä.
Helpoin tapa onkin tyrmätä keskustelu väittämällä toisen esitystä suoralta kädeltä propagandaksi. Onko tuo sinun tapasi käydä keskustelua?
Seuraavaksi sinä varmaan esität H-korttia.
Ja lähteiden jäljet johtavat tilastokeskukseen sekä MTT:hen. Samoin löytyy noita työllistävyyteen liittyviä lukja myös vaikka SEL:n sivuilta.
Ei taida olla hyödyllistä keskustella mistään asiasta kanssasi, koska vaikka tosiasiat olisivat mitä et sinä kuitenkaan pysty asenteitasi muuttamaan. Ja tämä koske ihan mitä tahansa asiaa maan ja taivaan völiltä.
olla liian kaunainen asenne tähän keskusteluun.
Se jauhaa aina vaan kuinka päin v...ua asiat ovat. Varsinainen nössö.
Ei se ole kertaakaan tuonut esille yhtään maatalouden positiivisia puolia vaan aina valittaa, mutta jotkut on sellaisia ettei ne muuta osaa.
Koskas me saadaan ensimmäiset afrikkalaiset kännykät, autot, rattorit, puimurit ja muut vempaimet?
Mites on, onks siel halpaa vehnää saatavil, entäs possua, voita, juustoo!
Meinaan tota tuonnin vois jo alottaa, ollaan luettu noita sun juttujas vois niitä alkaa jo toteuttaa.
No, miksipä sitä nykyisin tuotettua määrää ei voitaisi tuoda ulkomailta? Oletko sitä laskeskellut? Kuinka halvaksi sellainen tulisi ja kuinka paljon työpaikkoja saataisiin lisää jos jokainen saisi tonnin käteen vuodessa lisää?
Kyllä ne viljelijät osaavat luoda työpaikkoja yhteiskunnan rahalla, mutta niin osaisivat varmasti myös parturikampaajatkin. Ei menneisyys ole mikään maanviljelijän oikeutus jos asiassa ei ole mitään järkeä.
Etkö näe metsää puilta? Mitä hyötyä on antaa rahaa sinänsä turhaan alkutuotantoon, kun rahat voitaisiin vaikka käyttää elintarvikkeiden jalostukseen?
Et taida jannu ymmärtää nyt tämän homman ydintä niin millään!
Jos jätät tärkeimmät näkökulmat tarkoituksella väliin, niin eikö kyse ole silloin juuri propagandasta?
Myönteistä maataloudessa on se, että saadaan ihan tolkuttomasti rahaa sitten kun ollaan saatu puretua tämä järjetön tukiparatiisi.
http://www.mtt.fi/met/pdf/met56.pdf
Tuossa lienee uudempi selvitys elintarvikesektorista lukuineen.
Tuo KMa:n jutun pohja on tehty joskus 95. Lie MMM virkamiesten kynästä EU:hun liittymisen aikoihin. Googlea voi käyttää myös "takaperin"....
Siihen tarvitaan ekaksi länsimaisen tukijärjestelmän lakkautus. Eli poistetaan tuet, vientituet ja suojatullit. Eiköhän sieltä ala sitten virrata tuotantoa ihan Kiinan malliin. Ei ehkä ihan voita ja juustoa, mutta melkein kaikkee muuta.
On se keljuu kun joku kirjoittaa tällaisia rasistisia viestejä. Ikään kuin olisivat sielä yhtään sen huonompia kuin täälläkään. Niillä menee aika huonosti vain länsimaiden mukaanlukien Suomen potkiessa niitä päähän jatkuvasti omalla maatalouspolitiikallaan.
Mene itse sinne yrittämään ja huomaa millaiseen oravanpyörään maataloustuki on heidät pakottanut. Kyllä se on toista mennä sinne viljelemään ison rahatukun kanssa.
Mitä jos kaikki vapautuvat viljelijät työllistettäisiin parturi-kampaamoalalla, kohta olis mulipäitä koko suomalainen väestö!
"No, miksipä sitä nykyisin tuotettua määrää ei voitaisi tuoda ulkomailta? Oletko sitä laskeskellut? Kuinka halvaksi sellainen tulisi ja kuinka paljon työpaikkoja saataisiin lisää jos jokainen saisi tonnin käteen vuodessa lisää?"
Riippuu siitä puhutko nyt tukien poistosta kansallisesti vaiko kansainvälisesti?
jos puhut kansallisesti tuota tonnia ei tulisi lisää käteen siitä pitäisi huolen suurentuneet työtömyys menot että nousseet jäsenmaksut eu:lle. säästyneillä kansalliseentukeen maksetuilla rahoilla ei paljon pröystäillä.
Tällä hetkellä Suomeen tuodaan elintarvikkeita noin 2miljardin euron edestä ja jostain nuokin raht on kuitenkin saatava
"Etkö näe metsää puilta? Mitä hyötyä on antaa rahaa sinänsä turhaan alkutuotantoon, kun rahat voitaisiin vaikka käyttää elintarvikkeiden jalostukseen?"
Yksinkertaisesti ilman alkutuotantoa ei ole jalostusta. Nyt varmasti ajattelet että tuodaan ulkoa no miksi sieltä yritysten kannattasi tuoda koska jo nyt jalostus ja kauppa ovat niitä suurimpia hyödynottajia elintarvikkeissa. Siitä kertoo pahimmallaan se miten leivänhinta muodostuu, raaka-aineen vaikutus hintaan on vain 4%. Tutkimusten mukaan juuri työnhinta on suomessa se tekijä joka nostaa hintaa kaupassa alvin lisäksi.
http://www.kuluttajatutkimuskeskus.fi/files/4709/julkaisu_2004_5_elintarvikkeidenhintaerot.pdf
"Et taida jannu ymmärtää nyt tämän homman ydintä niin millään!
Jos jätät tärkeimmät näkökulmat tarkoituksella väliin, niin eikö kyse ole silloin juuri propagandasta?"
Sinä ilmeiseti olet ottanut kaikki näkökulmat huomioon? Anteeksi vain en usko sinua. En ole vielä lukenut sinulta yhtään sellaista tekstiä jossa sinä olist käsitellyt asiaa usealta eri näkökulman kautta ja selvittänyt erivaihtoehtojen hyödyt ja menetykset. Enkä kuitenkaan ole sinua syyttänyt kirjoitteluasi propagandaksi, kuten sinä tunnut tekevän heti kun esitetyt asiat eivät tue sinun omaa mielipidettäsi.
"Kyllä ne viljelijät osaavat luoda työpaikkoja yhteiskunnan rahalla, mutta niin osaisivat varmasti myös parturikampaajatkin. Ei menneisyys ole mikään maanviljelijän oikeutus jos asiassa ei ole mitään järkeä."
Kumpi on tärkeämpää maanviljely vai parturikampaajalla käynti?
Minusta viljelijällä on oikeus työhön ja myös siihen että siitä saa elantonsa, vai oletko erimieltä. Harmittavaa vain että lähes sata vuotta sitten aloitettu tuki systeemi on tehnyt viljelijästä enemmän torpparin kuin itsellisen.
On yksi suuri muuttuva tekijä ja se on maapallo itse ja minä en todellakaan halua että kyseinen tekijä uhrataan kauppapolitikan takia. Ikävä vain että taitaa jo nyt olla myöhäistä pelastaa planeetta ympäristökatastrofilta.
Loppuun pieni ennustus.
ekologisista olosuhteista johtuen huoltovarmuus elintarvikkeissa heikkenee ja tukien tarve pienee syystä että tavaran määrä laskee verrattuna ostajiin. Ei tarvita kuin pari hallayötä espanjassa kun tomaatin hinta alkaa nousemaan.
Noin kolme vuotta sitten ei vehnän vientiin tarvittu vientitukia koska hinnat olivat nousseet markkinoilla silloin taisi EU estää jollakin tavalla viljan vientiä mualle koska silloin myös kotimaan markkinoiden hinnat olisivat nousseet.
Loppusanoiksi tuohon työpaikkojen luontiin, yhtä hyvin voisit puhua yhteiskunnan rahoilla luotuihin työpaikkohin telakoilla laivoilla julkisessalikenteessä, koulutuksessa, graafisella alalla. Mutta syylistetääänkö kyseisiä henkilöitä jotka saavat leipänsä noilta aloilta? Harvemmin tuskin koskaan. Viljelijöitä tunnutaan syylisettävän aika usein vaikka he eivät ole koko systeemiä halunneet.
Lukiessani kirjoitusta se kuulosti kuin hienolta musiikilta korvaan tuon Ruittarin rillumarein jäljiltä.
Jatka samaa linjaa, sulla on kuulijansa!
Ei se tuki pelkästään vaan kerrannaisvaikutukset. Kyllä se kukkaroon kilahtaisi tonni joka tapauksessa. Jos Suomi lähtisi omatoimisesti, olisi tulos meille paras mahdollinen, koska saisimme kaiken ruokamme maailmanmarkkinahintaan.
Kyllä se jalostusteollisuus täällä pysyisi pelkästään jo ruoan tuoreuden takia ja voisihan Saarioiselle maksaa jokusen miljoonaa säästyneitä tukirahoja, että saataisiin pidettyä nykyinen ruokakulttuuri.
Minulla onkin tarkoituksena syöttää tänne sellaista vaihtoehtoista ja enemmän totuudenmukaista kuvaa ympäröivästä maailmasta. En ole tullut tänne minkään tilastokirjan kanssa. Kyllä mielipiteeni ovat ihan yleisesti talouden alalla hyväksyttyjä. Olisin oikeastaan luullut viljelijöiden olevan enemmän kanssani samaa mieltä, koska onhan viljelijä myöskin yrittäjä. Kyllä saat moittii tekstiäni propagandaksi ihan rauhassa.
Parturikampaajalla käynti on tietenkin tärkeämpää. Viljelijällä on mielestäni oikeus tehdä töitä omaan piikkiinsä, mutta tukia en sallisi. Sellaista näennäistyötä Suomi ei mielestäni tarvitse, josta yhteiskunnan pitää maksaa.
Ja sitten lopuksi vähän uhkailua ja vetoomista muidenkin saamiin tukiin. Voi kuinka herttaista.
Ei se kapulakieli siitä asiaa tee.
kysynnän ja tarjonnan lain.
Toiseksi mikään valtio ei toimita pelkästään elintarvikkeita toiseen valtioon jalostettavaksi. He jalostavat sen itse ja myydään sitten. Silloin saadaan parempi hinta.
Fruikkari otappa huomenna yhteyttä palkalliseen TE-keskukseen ja perusta tuontifirma elintarvikkeille. Saat sitä varten tukea jos olet työtön ja työllistät itsesi.
Ruikoperse mutta mikään maa ei myy maailmanmarkkinahintaan jos on mahdollisuus saada enemmän.
Olet sää kumma tyyppi kun haluat että viljelijöiltä tuet pois mutta sitten olet tunkemassa rahaa pörssiyhtiöille.
Kyllä ne myy maailmanmarkkinahintaan. Se vaan voi hieman nousta, jos saisivat yhdenkin varakkaan netto-ostajan.
Markkinahinta on sellainen hinta, joka heilahtelee kysynnän ja tarjonnan mukaan. Samoin kuin pörssissä osakkeet hinnoitellaan kysynnän ja tarjonnan mukaan.
"
Kyllä se jalostusteollisuus täällä pysyisi pelkästään jo ruoan tuoreuden takia ja voisihan Saarioiselle maksaa jokusen miljoonaa säästyneitä tukirahoja, että saataisiin pidettyä nykyinen ruokakulttuuri."
Oletko noin ymmärtämätön idioottikusipääpersereikärunkkarihomo,
Luuletko tosiaan, että tänne tuotaisiin käsittelemätöntä maitoa suoraan ulkomaisilta tiloilta. Ei todellakaan = meijerit kiinni
Eläviä eläimiä ulkomailta tänne teurastettaviksi?? Ei todellakaan. Teurastamot kiinni = 100 000 työtöntä teollisuudesta.
Onneksi suomalaiset poliitikot ym. ovat fiksua porukkaa, toisin kuin sinä
Arjalainen>natsi>kansallis-sosialisti>hitleri>bernstainilainen = suomen sosialikremokraatti.
Vaikka asioista ollaan eriävää mielipidettä, ei ole yhteisen hyvän vuoksi asiallista esittää tuollaisia radikaalisia toimenpiteitä. Ne ovat vain lähtöpohjana aatteellisille ääriaineksille, joista ei ole maailman historiassa ollut mitään hyödyllistä. Esim: Hitlerin Natsi-saksa.
Täytyy kiitellä aiheen aloittajan asiallista kommenttia ja samaan huokaisuun ihmetellä Fruikkarin sitkeyttä. Uskoisin hänen tiedostavan totuuden, mutta todellisuudessa hän vain vedättää porukkaa. Niin ristiin hän on omissa kommenteissaan mennyt.
ensinnäkin mitkä kerranaisvaikutukset? toivoisin hieman tarkempaa mitä tuolla kerrannaisvaikutuksella tarkoitat. Koska ei kansallisesta tuesta jää paljoakaan suomalaisille hyödyksi samalla kun sinun mallisi pyyhkisi useamman työpaikan pois Suomesta. Ja kuitenkin haluat maksaa esim. Ruotsiin maanviljelijöille tukea.
Miksi jalostusteollisuus täällä pysyisi jo pelkästään A. Weberin esittämä sijaintiteoria on sinua vastaan. Sinulle tiedoksi että teollisuuden sijainnin pelkistetyksi määräävät raaka-aineet, työvoima ja markkinat. Sen jälkeen kun olet poistanut suomesta omat raaka-aineet, ei teollisuudella ole mitään syytä olla täällä.
Miksikö, siksi koska markkinat ovat aivan muualla kuin suomessa ja se taas aiheuttaa sen että työnhinta on myös halvempaan suhteessa tuotteeseen. On tietynlaista siirtomaavaltaista ajattelua tuoda raaka-aineet muualta tänne jalostettavaksi.
Kerrot haluavasi tuoda "tänne sellaista vaihtoehtoista ja enemmän totuudenmukaista kuvaa ympäröivästä maailmasta."
Pieni yhteenveto siitä mitä tällä kertaa esitit:
1.Lopetaan suomalaisten viljelijöiden tuet mutta maksetaan niitä muille.
2.Tuetaan jalostusteollisuutta.
3.Maanviljely on näennäistyötä
4.Maanviljelijän ei pidä saada työstään korvausta vaan hänen annettava työpanoksensa ilmaiseksi.
Noiden esitystenkö luulet olevan yleisesti talouden alalla hyväksyttyjä. Jostain syystä en usko sinua. Ja enkä ihmettele sitäkään etteivät viljelijät ole kanssasi samaa mieltä.
Anteeksi en oikein voi ottaa todesta sellaisen henkilön mielipidettä jonka mielestä palvelut ovat tärkeämpiä kuin ruuan tuotanto. Jo pelkästään tarvehierarkia teoria(Mazlov) tyrmää alas sinun alas mielipiteesi.
ps.Onko tosiasioiden kertominen sinusta uhkailua?
"O fortunatos nimium, sua si bona norint agricolas"
Olis hyvä muistaa sen olevan tuettu hinta!
"Ruikoperse mutta mikään maa ei myy maailmanmarkkinahintaan jos on mahdollisuus saada enemmän."
Pidetään rajat suljettuna kuten aikoinaan ja nautitaan tuista ja pidetään elintarikkeiden hinnat edelleenkin korkealla -KYLLÄ KANSA MAKSAA!
----Sut pitäis ampua idioottikusipääpersereikärunkkarihomo----
Olikohan aika pestä suu saippualla ja tarkistaa omaa käyttäytymistä. Voi muuten häkki heilahtaa.
Myönnän tämän olevan kertausta ja lainattua mutta tämän tutkimustuloksiin p erustuvaa.
"Sitaatti:
"Nykyiselle maatalouspolitiikalle ei löydy kestäviä perusteita
WTO-neuvotteluiden ja EU:n budjettikiistojen sävyttämänä Suomessakin on keskusteltu maatalouden tukien vaikutuksista ruoan hintaan (esimerkiksi Oiva Härkönen HS 13. 12.).
Käydyssä keskustelussa on hämärtynyt se, että tuilla on vaikutus maailmanmarkkinahintoihin, kotimaisiin tuottajahintoihin ja kotimaisiin kuluttajahintoihin.
Maatalouden tuotantotuet ovat tuotannolle annettua korvausta ja kannustavat kasvattamaan tuotantoa. Oopperalippujen tapaan tuotannon todelliset kustannukset tulisi laskea tämän perusteella.
Kasvanut tuotanto alentaa maailmanmarkkinahintoja. Kaupan esteet, kuten tullit ja tuontikiintiöt, määräävät kotimaisia kuluttaja- ja tuottajahintoja. Ne nostavat tuotteiden hintoja toimien näin sekä kulutusverona että tuottajatukena kuitenkin budjetin ulkopuolella.
Myös vientituet nostavat kuluttajahintoja: tuet nostavat viennistä saatuja tuloja ja kotimaan myynnistä vaaditaan vastaava hinta. Kauppapolitiikka yhdistettynä maataloustukiin kertoo maataloustukien todelliset kustannukset. Jos koko tuki maksettaisiin valtion tai EU:n budjetin kautta, summat olisivat paljon nykyisiä summia suurempia. Kauppapolitiikan keinot nostavat myös kotimaisen jalostussektorin kustannuksia. Näitä on sitten eri keinoin yritetty vähentää. Onkin syytä kysyä, mitä mieltä nykykäytännössä on.
Jos maataloustuottajia halutaan tukea, niin mihin kauppapoliittisia keinoja tarvitaan? Tuottajien näkökulmasta ne ovat tuotantotukia, mutta miksi kulutusta tarvitsee rangaista? Kulutuksen tasoa voidaan säädellä arvonlisäverolla, kauppapolitiikkaa ei siihen enää tarvita.
Pelkän tuotantotuen avulla tuottajat pystyvät kilpailemaan ulkomaisten tuottajien kanssa maailmanmarkkinahintoihin. Myös kansainvälisen kaupan suorista vääristymistä päästäisiin irti.
Toki tuotantotuet vääristävät tuotannon jakautumista maailmassa. Kaikkien kannalta paras ratkaisu olisi luopua tuista kokonaan. Näin syntyvillä säästöillä häviäjille voidaan hyvittää heidän tappionsa, ja siitä huolimatta muiden hyvinvointi kasvaisi. Ongelma on tietenkin, että mitään kunnollista kansainvälistä mekanismia hyvityksistä sopimiselle ei ole.
Maataloustuotannon tukia puolustellaan usein sillä, että alhaiset maailmanmarkkinahinnat hyödyttävät kehitysmaiden kuluttajia ja monet kehitysmaat joutuisivat joka tapauksessa tuomaan elintarvikkeita. Tällöin apu on sidottu rikkaiden maiden tuottamien hyödykkeiden kuluttamiseen. Sidottu apu on todettu lukuisissa tutkimuksissa tehottomimmaksi avun muodoksi. Tässäkin tapauksessa sama apu voidaan antaa suorana kehitysapuna, jolloin kehitysmaat itse voivat päättää sen, miten apu käytetään. Vastaavasti rikkaiden maiden sisällä tuella halutaan asuttaa maaseutua. Tällöin on syytä kysyä, miksi apu sidotaan maatalouteen eikä suoraan maaseudulla asumiseen.
Laajat maatalouden tuet nostavat maan hintaa ja estävät muiden ammatinharjoittajien siirtymistä maaseudulle. Paikkaan sidotut avut nostavat aina paikallista maan hintaa, mutta sama asumisvaikutus kuin nykyisillä maatalouden tuilla saavutettaisiin pienemmälläkin rahamäärällä.
Maatalouden tukia perustellaan myös kotimaisten tuotteiden turvallisuudella. Jos turvallisuus on iso ongelma, niin silloin tuki pitää antaa tuotteiden testaukselle ja suoraan turvallisten tuotantomenetelmien käytölle, ei yleisenä maatalouden tuotannon tukena.
Kriisiaikojenkaan elintarvikehuollon turvaamiselle vallitseva politiikka ei ole tarpeen, ja osin se voi olla jopa sen kanssa ristiriidassa.
Kaiken kaikkiaan siis nykymuotoiselle maatalouspolitiikalle ei ole olemassa mitään perusteita.
Pertti Haaparanta
professori
Helsingin kauppakorkeakoulu"
mielipidekirjoitus. Vahinko, että mielipidettä
kirjoitettaessa siihen usein vaikuttaa kirjoittajan asenne kyseessä olevaa aihetta kohtaan. Minua muuten jäi mietityttämään mihin tutkimuksiin perustuen on tämä kirjoitus laadittu?
Maatalouden tuotantotuissa on jo siirrytty ja siirrytään yhä enemmän pois tuotantoon kannustamisesta.
WTO-neuvotteluiden tuloksistakaan maailmankaupan esteiden ja rajoitusten poistamisineen prof. Hajamieli ei ole kuullut.
"Maatalouden tuet estävät muiden ammattien harjoittajien siirtymistä maaseudulle."
Ei nyt sentään. Kyllä Suomen maaseudulla vielä hiukan tilaa on uudisasukkaillekin. Tontin voi kyllä lohkaista metsänreunaankin, jos ne peltoneliöt tuntuvat liian kalliilta kaupunkitontteihin verrattuna.
Viimeistään viimeistään tuo viimeinen kappale paljasti prof. Turhapuron "puolueettomuuden" ja kaunaisuuden.
mot
Kaikkien kannalta paras ratkaisu olisi luopua tuista kokonaan. Näin syntyvillä säästöillä häviäjille voidaan hyvittää heidän tappionsa, ja siitä huolimatta muiden hyvinvointi kasvaisi.
Tämä systeemi on jo käytössä.
Laajat maatalouden tuet nostavat maan hintaa ja estävät muiden ammatinharjoittajien siirtymistä maaseudulle.
Suomessa on maata aivan tarpeeksi maatalouden ulkopuolellakin, jotta ei siitä ainakaan teollisuus kärsi.
Haaparannan kommentteja voi jo tämän perusteella pitää arveluttavina. En anna kovinkaan suurta painoarvoa kyseiselle kirjoitukselle.