Rottis

Kirjoituksestasi päätellen olet fiksu nuori.
Rottis voi olla todella kovapäinen (kuten meillä OLI) tai sitten ihan jotain muuta. (näitäkin olen nähnyt)
Yleisesti voi kuitenkin sanoa että koiraan kuin koiraan täytyy panostaa, mutta mielestäni asiasi ovat suht-koht hyvin jos itselläsi on jo kokemusta ko.rodusta ja olet valmis lähtemään koiran kanssa ulos pakkasessa, sateessa tai myrskyssä ja muutenkin uhraamaan sille aikaasi.
Hyvää tilanteessassi on myös että olet puhunut vanhempiesikin kanssa ja he ymmärtävät että viimekädessä koira on heidän vastuullaan, aivan kuten sinäkin.

Onnea ja minä ainakin noilla perusteilla olisin sinulle valmis luovuttamaan rotikan, vaikka yleisesti rotikka ei ole lapsen koira. : )

Hyvää jatkoa ja onnea mahdollisen tulevan pennun kanssa!

kuten edellä "rontin omistaja"sanoikin ,vaikutat todella fiksulta ja vastuuntuntoiselta nuorelta ja yhdyn kyllä täysin hänen mielipiteeseensä!=)Eikun oikein paljon tsemppiä sinulle!=)

Itse kanssa olin nuori kun otin tuon ensimmäisen rotikkani,ihan hyvin meillä nämä 3 vuotta ovat menneet mitä ollaan yhdessä tallailtu..:D
Kyllähän se rotikka on vaativa rotu,ja peruskoulutus on ehdoton. Kyselit tuota "murkkuikää",niin meillä se oli kun poika oli 1 vuotias,yhdesti katsottiin kumpi se pomo on talossa,mutta muuta ei ole ollut..Helppo tapaus ollut,onneks!;D Kyllä uskoisin että olisit hyvä rotikan omistaja(kuulostat tosi fiksulta nuorelta..:)..),ja kun siskosi ja vanhempasi on valmis sinua auttamaan ja olemaan apuna koiran kasvatuksessa...
Onnea matkaan..:)

Kuulostaa hyvältä. Mutta muistathan miten voimakas koira rottweiler on. Jos tulee kiva kaveri tai sitten vihollinen (siis koira), niin sinun on jaksettava pidellä koiraasi. Vaikka opettaisikin hihnassa kävelyä ja koira oppiikin sen niin yllätyksiltä ei voi välttyä. Jänikset ja oravatkin ovat hurjan mielenkiintoisia. Tsemppii..

Terve,

itse olin siinämain 17-vuotias kun laitoin ekan rotikkani. Hyvin meillä meni, mutta ilman vanhempiani olisin tietysti joutunut miettimään uusiksi opintojani ja muuta elämää, kun lähdin esim. vuodeksi toiselle paikkakunnalle opiskelemaan tai kun kävin armeijan. Vanhempasi varmaan ymmärtävät, että he saattaisivat olla sijaishoitajia tällaisissa tapauksissa. Kuulostatte siinä mielessä fiksuilta koko perhe!

Rottweiler omaa hyvän strategiantajun ja tietynlainen rajojen kokeilu jatkuu pitkälle aikuisikää - ellei olla koko ajan täysin ehdottomia. Narttu on lähes aina hiukan helpompi koulutettava, joskin sitten mahdollinen pennustaminen on taas vaateliasta puuhaa.
Voi myös olla apua siitä, että valitsee koiran pentueen passiivisemmasta päästä.

Luulenpa, että hyvin teillä menee - kun on tukiverkostokin jo olemassa. Koirakirjoista löytyy usein viisaampia neuvoja, kuin täältä. Ja aina voi ottaa yhteyden kouluttajaan, jos koira on ihan mahdoton.

Muista vaan, että kaikesta päätät sinä. Leikeissä osoitat johtajuuden, opastat koiraa ulkona, päätät mihin mennään, opetat temppuja jne. Rotikka saa tehdä melkein mitä tahansa, kunhan se ei päätä asioista.

Älä lahjo rotikkaa. Jos koira ottaa suuhunsa esim. vaatteen eikä luovu siitä eka komennolla ja kun vaihdat sen makupalaan, koira oppii että se saa palkinnon aina kun se kaappaa itselleen jotain.

Mikä aina tehoaa rotikoihin on se, ettei anna ruokaa heti. Laitat ruoan kuppiin, kupin pöydän päälle ja sanot: "täytyy odottaa" ja teet omia hommiasi hetken. Sen ajan, mitä koira istuu kuolaamassa ja tuijottamassa kuppia ja sinua vuoronperään se ihastelee, että "onpa tuolla ihmisellä suuri valta minuun. Elämäni tärkeimmästä asiasta se tekee päätökset. Se on todella suuri johtaja." Tämän se sitten muistaa kaikessa muussa.

No, nämä perusjutut kun hallitset niin varmasti teillä menee kaikki hyvin.