Tä perustuu pääasiassa Sims 2 Yöelämään.Heltosen perheen jäsenet: Kirsi [äiti], Cristian [isä], Ana [13w teini] ja Judy [9w pikku tyttö].Kaikkea ei voi tapahtua Yöelämässä ja Sims 2:ssa!
Oli aurinkoinen päivä ja tavalliseen tapaansa, kaikki Stadilaiset olivat täydessä touhussa. Nuoriso porukat olivat kerääntyneet joukkoon yökerhon ovelle ja koska kaupoissa oli alennusmyynnit, olivat katujen kulmat autoja täynnä, sekä kauhea melu kun toiset tööttäilivät autoillaan. Ja joku vahna papparainen huusi kirosanoja edessä olevalle nuorelle miehelle, joka ei kuullut mitään, kuunteli vain avoautossaan musiikkia. Judy rakasti tätä kaupunkia. Kaikki oli niin rentoa, kaikki simit nauttivat Stadin sykkeestä. Sääliksi käy Stadissa asuvaa mummeli, Rouva Kurjenkaulaa, sillä hän inhoaa bailaajoita. Juuri nyt Judy istui heidän perheen tilavassa tila-autossa, johon mahtuu 8 simiä.
-Äiti, miks meijän piti lähtee koko perheel kahvilaan? Ana kitisi taas, sillä hän olisi halunnut mennä bestiksensä, Marian kanssa bailaamaan.
-Koska tänään on niin hieno päivä! Aurinko paistaa ja kaikkea! Me menemme siihen "Yy-kaa-koo-kahvilaan", äiti selosti. Isä jarrutti äkillisesti kadun kulmaan, missä se kahvila oli.
Tarkemmin sanottuna, se oli hienostunut ravintola, mutta sen nimi kutsuu sitä kahvilaksi.
Astuimme ulos autosta ja kävelimme sisälle. Hovimestari tervehti meitä, sekä tuli näyttämään meille neljänhengen pöydän.
-Ääh, tää klassinen musiikki räjäyttää mun korvat! Ana kitisi taas pidellen korviaan.
-Nyt suu kiinni! Äiti, isä ja Judy tiuskaisivat ja saivat Anan ymmärtämään, että seuraavasta arestia.
-Mitä saisi olla? Tarjoilia tuli kysymään meiltä.
-Minä otan paistetun kanan, isä sanoi ja näytti kanan kuvaa listasta tarjoilialle, joka raapusti tilausta paperille.
-Minä otan kuorrutetun hummerin, äiti sanoi hienostuneella äänellä ja sai Judyn melkein äklöämään.
-Mä taidan ottaa myös kanan..Judy mutisi miettieliäänä.
-Nektariini torttu, Ana tiuskaisi ja yritti näyttää myrtsiltä. Kun tarjoilia oli mennyt, äiti kumartui Judyn ja Anan puoleen sekä sani:
-Judy, puhu aina reavintolassa puhekieltä, Ana, sano aina "minä otan nektariini tortun", etkä vain tiuskaise jotain hampaittesi välistä. Judy nyökitty tottelevaisesti päätään, mutta Ana vain pysyi hiljaa. Kesti hetken, kun ruuat tuotiin, sekä Ana oli vain läprännyt kännykkäänsä.
-Hyvää ruokahalua, tarjoilia sanoi ja antoi ruuat. Söimme ja juttelimme pitkään, sekä äiti olisi halunnut ottaa vielä jälkiruuan, mutta muu perhe huusi yhdestä suusta: "Ei, me ollaan jo niin täynnä!"
Ana oli lähtenyt ravintolasta jonnekkin omille teilleen, kun muu perhe ajoi kotiin.
Illalla kun Judy oli huoneessaan peilin ääressä harjaamassa vaaleita pikku saparoitaan, hän kuuli, kun äiti puhui huolissaan isälle. Illalla oli tullut ylimääräinen uutislähetys SimCityn toimistosta, mutta Judy ei tiennyt, mikä uutinen se oli. Isä meni soittamaan jostain syystä heti äidin käskystä Analle ja isä käski tämän jostain syystä heti kotiin, sillä ilta oli hämärtynyt.
Sitten isä selitti jotain Analle puhelimessa, niin hiljaa, että tuntui, että hän olisi yrittänyt Judyn olla kuulematta.
Kun Ana saapui kotiin ja meni chattailemaan huoneensa koneelle, niin Judy hiipi sängystänsä Anan huoneeseen [kello oli nimittäin 22.00, sekä Judyn piti olla jo nukkumassa, mutta salaperäisyys oli saanut hänet unettomaksi].
-Ana, Judy kuiskaisi ja sai Anan säikähtämään.
-Judy! Ana huusi.
-Shh! Äiti ja isä kuulee. Ana pienesi nopeasti chattailu ikkunansa, mutta Judy näki, että siellä oli joitain kuhertelu viestejä ja sydämmiä.
-Halusin kysyä sulta yhtä juttua..Judy sanoi arasti.
-No? Ana kysyi tympääntyneesti.
-Mitä Stadissa on tapahtumassa? Ana tuiotti hetken Judyä.
-Ei mitään, hän sanoi nopeasti.
-Sun ei kuuluis kysellä tommosia, mee ny nukkumaan, Ana sanoi vähän hätääntyneesti.
Tyytymättömäänä Judy meni huoneeseensa ja painoi päänsä tyynyyn.
Aamulla Judy heräsi tavalliseen tapaansa yhdeksältä ja hän meni katsomaan tenava kanavaa.
Äiti teki keittiössä munakasta.
-Noniin, syömään joka ikka! Äiti huusi. Aamiaisen jälkeen Judy sanoi menevänsä ulos kaupungulle, mutta hän sanoi kumminkin pysyttelemässä kodin lähistöllä. Oikeasti hän meni kahden kadun päässä asuvan Parvisen papparaisen luo, sillä hän oli kokenut kaikkea, joten hän varmaan tietäsi ja uskaltaisi kertoa, mikä Stadin asukkaita oikein vaivasi ja miksi kaupunki tyhjentyi aina hämärällä, jolloin se yleensä oli aivan täydessä suosiossa ja klubit olivat "räjähtämäisillään". Judy käveli hetken ja oli pian jo soittamassa ovikelloa. Ovi avautui.
-Hei herra Parvinen, Judy snaoi kohteliaasti.
-Sano Mika vain, papparainen sanoi, sillä hänen oikea nimi oli Mika.
-Käy peremmälle. Mikan talo oli tiilitalo, jossa oli aika vanhoja esineitä ja musta-valkoisia tauluja. Hänen makuuhuoneessaan, yöpöydällä oli uurna, josssa oli hänen vaimonsa tuhkat. Hänen vaimonsa nimi oli Johanna, mutta hän kuoli jo ennen eläke päiviään, kun hyönteisparvi kävi hännen kimppuun yhtäkkiä. Siksi, koska Mikan ja Johannan rakkaus oli syvä ja melkein kadehdittava, joten Mika kärsi ja itki. Ehkä sen takia hänen kasvonsa ovat vähän ilmeettömät ja hiukset melkein irtoavaat päästä. Hiellä on Veera niminen tyttö joka on jo aikuinen ja toimii Erikoislääkärinä Stadissa.
-Kuule, miksi kaupunki on näin mysteerinen? Judy kysyi. Mika katsoi häntä kummaksuen.
-En halua sinulle painajaisia, hän mutisi.
-Kerro! En minä niitä näe! Tiedät, että olen rohkea! Olet tuntenut minut syntymästä saakka!
-Hyvä on..ne ovat täällä taas..Mika snaoi ja katseli lattiaa.
-Mikä on täällä taas? MKetkä on täällä taas?
Kerro! Judy sanoi kärsimättömänä.
-Kun olin nuori ja Johannakin oli hengissä, niiden määrä lisääntyi, Mika snaoi ja alkoi kävellä ympyrää.
-Niitä oli täällä aina, ja tulee aina olemaankin, mutta joskus niiden määrä kasvaa liikaa. Judy kuunteli korva tarkkana.
-Jos ne vatltaavat koko Stadin, jälki on karmea ja koko SimCity on vaarassa. Niin ei saa käydä. Niille täytyy juottaa vastamyrkkyä, että paha henki jää pois.
-Mutta mitä ne ovat? Miksi yö on vaarallinen.
-Ne ovat vahvoja. N eosaavat lentää, hiipiä ja lisääntyä nopeammin kuin osaat sanoakkaan "hep"!
Mika huudahti niin kovaa, että sai Judyn säikähtämään.
-Mutta yksi heikkous niillä on..aurinko.
-Judy mietti kauhutarinoita ja tajusi pian. Hän ja Mika sanoivat yhdestä suusta:
-Vampyyrit. Judy katsoi henkeä haukkoen Mikaa.
-Miten kaupunki pelastetaan?!
-Ammattilaiset tekevät sen. Niiden ruokaan voidaan sekoittaa vastajuomaa, joka saa ne muuttumaan pakolla takaisin simeksi. Niiden takana piilee siis oikea sim, mutta puraisun saamisen jälkeen alkavat nekin himoita muiden simien verta.
Kun Judy lähti, hän päätti: Hän aikoo selvittää, millainen epeli tämmöinen vampyyri oikein on, yritti joku sitä estää tai ei!
Kommenttia? Jatkuuko? Mitä oikein pikkuiselle tytölle tapahtuu, kun tämä näkee pian vampyyrin? Jos haluatte että jatkan, niin kommenttia.
Oli aurinkoinen päivä ja tavalliseen tapaansa, kaikki Stadilaiset olivat täydessä touhussa. Nuoriso porukat olivat kerääntyneet joukkoon yökerhon ovelle ja koska kaupoissa oli alennusmyynnit, olivat katujen kulmat autoja täynnä, sekä kauhea melu kun toiset tööttäilivät autoillaan. Ja joku vahna papparainen huusi kirosanoja edessä olevalle nuorelle miehelle, joka ei kuullut mitään, kuunteli vain avoautossaan musiikkia. Judy rakasti tätä kaupunkia. Kaikki oli niin rentoa, kaikki simit nauttivat Stadin sykkeestä. Sääliksi käy Stadissa asuvaa mummeli, Rouva Kurjenkaulaa, sillä hän inhoaa bailaajoita. Juuri nyt Judy istui heidän perheen tilavassa tila-autossa, johon mahtuu 8 simiä.
-Äiti, miks meijän piti lähtee koko perheel kahvilaan? Ana kitisi taas, sillä hän olisi halunnut mennä bestiksensä, Marian kanssa bailaamaan.
-Koska tänään on niin hieno päivä! Aurinko paistaa ja kaikkea! Me menemme siihen "Yy-kaa-koo-kahvilaan", äiti selosti. Isä jarrutti äkillisesti kadun kulmaan, missä se kahvila oli.
Tarkemmin sanottuna, se oli hienostunut ravintola, mutta sen nimi kutsuu sitä kahvilaksi.
Astuimme ulos autosta ja kävelimme sisälle. Hovimestari tervehti meitä, sekä tuli näyttämään meille neljänhengen pöydän.
-Ääh, tää klassinen musiikki räjäyttää mun korvat! Ana kitisi taas pidellen korviaan.
-Nyt suu kiinni! Äiti, isä ja Judy tiuskaisivat ja saivat Anan ymmärtämään, että seuraavasta arestia.
-Mitä saisi olla? Tarjoilia tuli kysymään meiltä.
-Minä otan paistetun kanan, isä sanoi ja näytti kanan kuvaa listasta tarjoilialle, joka raapusti tilausta paperille.
-Minä otan kuorrutetun hummerin, äiti sanoi hienostuneella äänellä ja sai Judyn melkein äklöämään.
-Mä taidan ottaa myös kanan..Judy mutisi miettieliäänä.
-Nektariini torttu, Ana tiuskaisi ja yritti näyttää myrtsiltä. Kun tarjoilia oli mennyt, äiti kumartui Judyn ja Anan puoleen sekä sani:
-Judy, puhu aina reavintolassa puhekieltä, Ana, sano aina "minä otan nektariini tortun", etkä vain tiuskaise jotain hampaittesi välistä. Judy nyökitty tottelevaisesti päätään, mutta Ana vain pysyi hiljaa. Kesti hetken, kun ruuat tuotiin, sekä Ana oli vain läprännyt kännykkäänsä.
-Hyvää ruokahalua, tarjoilia sanoi ja antoi ruuat. Söimme ja juttelimme pitkään, sekä äiti olisi halunnut ottaa vielä jälkiruuan, mutta muu perhe huusi yhdestä suusta: "Ei, me ollaan jo niin täynnä!"
Ana oli lähtenyt ravintolasta jonnekkin omille teilleen, kun muu perhe ajoi kotiin.
Illalla kun Judy oli huoneessaan peilin ääressä harjaamassa vaaleita pikku saparoitaan, hän kuuli, kun äiti puhui huolissaan isälle. Illalla oli tullut ylimääräinen uutislähetys SimCityn toimistosta, mutta Judy ei tiennyt, mikä uutinen se oli. Isä meni soittamaan jostain syystä heti äidin käskystä Analle ja isä käski tämän jostain syystä heti kotiin, sillä ilta oli hämärtynyt.
Sitten isä selitti jotain Analle puhelimessa, niin hiljaa, että tuntui, että hän olisi yrittänyt Judyn olla kuulematta.
Kun Ana saapui kotiin ja meni chattailemaan huoneensa koneelle, niin Judy hiipi sängystänsä Anan huoneeseen [kello oli nimittäin 22.00, sekä Judyn piti olla jo nukkumassa, mutta salaperäisyys oli saanut hänet unettomaksi].
-Ana, Judy kuiskaisi ja sai Anan säikähtämään.
-Judy! Ana huusi.
-Shh! Äiti ja isä kuulee. Ana pienesi nopeasti chattailu ikkunansa, mutta Judy näki, että siellä oli joitain kuhertelu viestejä ja sydämmiä.
-Halusin kysyä sulta yhtä juttua..Judy sanoi arasti.
-No? Ana kysyi tympääntyneesti.
-Mitä Stadissa on tapahtumassa? Ana tuiotti hetken Judyä.
-Ei mitään, hän sanoi nopeasti.
-Sun ei kuuluis kysellä tommosia, mee ny nukkumaan, Ana sanoi vähän hätääntyneesti.
Tyytymättömäänä Judy meni huoneeseensa ja painoi päänsä tyynyyn.
Aamulla Judy heräsi tavalliseen tapaansa yhdeksältä ja hän meni katsomaan tenava kanavaa.
Äiti teki keittiössä munakasta.
-Noniin, syömään joka ikka! Äiti huusi. Aamiaisen jälkeen Judy sanoi menevänsä ulos kaupungulle, mutta hän sanoi kumminkin pysyttelemässä kodin lähistöllä. Oikeasti hän meni kahden kadun päässä asuvan Parvisen papparaisen luo, sillä hän oli kokenut kaikkea, joten hän varmaan tietäsi ja uskaltaisi kertoa, mikä Stadin asukkaita oikein vaivasi ja miksi kaupunki tyhjentyi aina hämärällä, jolloin se yleensä oli aivan täydessä suosiossa ja klubit olivat "räjähtämäisillään". Judy käveli hetken ja oli pian jo soittamassa ovikelloa. Ovi avautui.
-Hei herra Parvinen, Judy snaoi kohteliaasti.
-Sano Mika vain, papparainen sanoi, sillä hänen oikea nimi oli Mika.
-Käy peremmälle. Mikan talo oli tiilitalo, jossa oli aika vanhoja esineitä ja musta-valkoisia tauluja. Hänen makuuhuoneessaan, yöpöydällä oli uurna, josssa oli hänen vaimonsa tuhkat. Hänen vaimonsa nimi oli Johanna, mutta hän kuoli jo ennen eläke päiviään, kun hyönteisparvi kävi hännen kimppuun yhtäkkiä. Siksi, koska Mikan ja Johannan rakkaus oli syvä ja melkein kadehdittava, joten Mika kärsi ja itki. Ehkä sen takia hänen kasvonsa ovat vähän ilmeettömät ja hiukset melkein irtoavaat päästä. Hiellä on Veera niminen tyttö joka on jo aikuinen ja toimii Erikoislääkärinä Stadissa.
-Kuule, miksi kaupunki on näin mysteerinen? Judy kysyi. Mika katsoi häntä kummaksuen.
-En halua sinulle painajaisia, hän mutisi.
-Kerro! En minä niitä näe! Tiedät, että olen rohkea! Olet tuntenut minut syntymästä saakka!
-Hyvä on..ne ovat täällä taas..Mika snaoi ja katseli lattiaa.
-Mikä on täällä taas? MKetkä on täällä taas?
Kerro! Judy sanoi kärsimättömänä.
-Kun olin nuori ja Johannakin oli hengissä, niiden määrä lisääntyi, Mika snaoi ja alkoi kävellä ympyrää.
-Niitä oli täällä aina, ja tulee aina olemaankin, mutta joskus niiden määrä kasvaa liikaa. Judy kuunteli korva tarkkana.
-Jos ne vatltaavat koko Stadin, jälki on karmea ja koko SimCity on vaarassa. Niin ei saa käydä. Niille täytyy juottaa vastamyrkkyä, että paha henki jää pois.
-Mutta mitä ne ovat? Miksi yö on vaarallinen.
-Ne ovat vahvoja. N eosaavat lentää, hiipiä ja lisääntyä nopeammin kuin osaat sanoakkaan "hep"!
Mika huudahti niin kovaa, että sai Judyn säikähtämään.
-Mutta yksi heikkous niillä on..aurinko.
-Judy mietti kauhutarinoita ja tajusi pian. Hän ja Mika sanoivat yhdestä suusta:
-Vampyyrit. Judy katsoi henkeä haukkoen Mikaa.
-Miten kaupunki pelastetaan?!
-Ammattilaiset tekevät sen. Niiden ruokaan voidaan sekoittaa vastajuomaa, joka saa ne muuttumaan pakolla takaisin simeksi. Niiden takana piilee siis oikea sim, mutta puraisun saamisen jälkeen alkavat nekin himoita muiden simien verta.
Kun Judy lähti, hän päätti: Hän aikoo selvittää, millainen epeli tämmöinen vampyyri oikein on, yritti joku sitä estää tai ei!
Kommenttia? Jatkuuko? Mitä oikein pikkuiselle tytölle tapahtuu, kun tämä näkee pian vampyyrin? Jos haluatte että jatkan, niin kommenttia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jatka vaan,iha mielenkiintonen mut sulla oli vähä kirjotusvirheitä että koita vähentää ees vähä niitä :) mutta muute oli iha hyvä..
Kun luin ton, nii huomasin et siin oli aika paljon kirjotusvirheitä, esim. sanoi, oli usein snaoi jne. ... minaosaankirjoittaa.com
Yleensä luen pikaisesti, niin en edes huomaa kirjoitusvirheitä. Tiesittekö, että on myös tehty tutkimus, jossa todettiin että ihimen pystyy lukemaan miten tahansa väärin kirjoitettyua tekstiä ja eikä edes huomaa välttämättä virheitä (jos ei huolellisesti lue), kunhan vain alku- ja loppukirjaimet ovat paikoillaan :D
Muuten tarina oli ihan mukava, että jatka vain. :)
Kannattaa muuten lukea huolellisesti toi mun teksti X)
musta tää oli tosi hyvä Hauskaa on asua metsän keskellä kun äiti on töissä eikä kotona ole muita ..
Alko jo vähän pelottaa xD