Onko kokemuksia aiheesta? Siis jos sperman luovuttaja olisikin ihan perhetuttu.Ja tarkotan ihan rehellistä puuhaa.Ei mitään salapäitten perinteisten keinojen käyttämistä.Tämä ajatus on vielä ollut vain ja ainoastaan minun omassa aivotuksessani.Edes miehelleni en ole vielä asiasta puhunut.Lapsettomuutta takana vuosia.Suurin syy miehen paha spermavika.Minkälaisia mielipiteitä ?ja huom. asiallisia! Jotenkin tuntuisi paremmalta ajatukselta tuttu kuin anonyymi vieras luovuttaja.Mutta tälläkin asialla on monet puolensa.Jos ja kun asia etenisi ,oiskohan parempi koti inseminaatio vai klinikalla oikea inseminaatio.Ensin jutustelen asiasta isännän kaa.Mutta antaa kuulua mielipiteitä...
Tuttu
luovuttaja ????
51230
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kokemusta. Miehelleni taas ei aikoinaan missään nimessä sopinut, että olisimme käyttäneet jotain anomyymia luovuttajaa. Eikä varsinkaan sen jälkeen, kun hän sai tietää, että suurin osa anomyymista spermasta on Tanskalaista.
Ja koti-inseminaatiolla on asia hoidettu. Meillä kun on hyvä ystävä gynekologi ja hänen mukaansa koti-inssi on parempi, kuin klinikka. Saatikka jos vielä sperma otetaan pakkasesta.
luovuttaja oli,ja oliko hän itse perheellinen.Mitä mieltä mahdollinen vaimo oli.Teittekö mitään ns.virallista paperia asiasta,vai oliko miehesi sitten hiukan vilpillisesti lapsen oikea isä.Avioliitossahan taitaa olla niin että syntyneet lapset ovat aviomiehen nimillä oli tekijä kuka hyvänsä jos ei toisin papereille määritetä.
tuosta koti-inssistä olisin kiinnostunut... miten se tehdään? Apteekista jokin spruutta apuvälineeksi? Saako siten sperman syvemmälle kuin normaali yhdynnässä? Ja millätavoin operaatio on parempi, kuin laitos-inssissä?
tämä luovuttaja ei ole vaarsinaisesti tuttu, vaan mieheni sukulainen. Mitään papereita ei ole asiasta tehty, eikä niillä pahemmin merkitystäkään olisi, koskapa kaikki ovat juridisesti pätemättömiä. Ja mihin niitä tarvittaisiinkaan ? Olemme avioliitossa ja näin ei ns. isyyden selvitystä edes tehty, vaan lapsi oli heti virallisesti mieheni ja minun yhteinen. Mielestämme on muutenkin parempi, ettei asiaa kovasti levitetä ympäri ja miksi edes pitäisi ? Jossain netissä osui silmiini jokin tilasto (muistaakseni Hollannista), jonka mukaan yli 95% vanhemmista EI kerro kenellekään ( ei edes lapselle myöhemmin), että tämä on saanut alkunsa luovutetuilla siittiöillä. [ pienenä OT:na voin sanoa olevani itse adoptiolapsi, enkä olisi ikinä halunnut asiaa tietää].
Luovuttajalla on lapsia, jotka ovat melko vanhoja ja hän on eronnut vaimostaan jo kauan sitten. Nykyiselle tyttöystävälle asia taas ei meidän mielestämme kuulu pätkääkään. Eivätkä he edes ajattele koskaan hankkivansa lapsia yhdessä (tällä naisella on jo neljä lasta). Meillä taas on nyt suunnitelmissa toinen lapsi, saa nähdä miten käy...
Koti-inseminaatiosta on myös juttua tuolla lapsettomuus-foorumissa ja siellä on linkki jollekin sivustolle. Käytännössä me olemme käyttäneet steriilejä muovipurkkeja (apteekista ) ja 2 ml ruiskua (EI naulaa !). Sitten vaan selinmakuulle, peffa tyynylle ja ruiskutus sisään. Parikymmentä minuuttia makoilua ja sitten odotetaan parasta. Ovulaatio testit ovat hyvä apu, määritellessä parasta yrityspäivää kierrossa.
Muuten tämä on mielestämme melko varteenotettava vaihtoehto klinikoille. Mieheltäni puuttuvat siittiöt kokonaan ( ei ole varmaan koskaan ollutkaan). Kävimme klinikalla aikoinaan "tutustumassa" ja melkoiselta rahastukselta vaikutti. Minullekin olisi pitänyt tehdä ties mitä tutkimuksia, vaikka oma gynekologini oli juuri todennut perusteellisessa tutkimuksessa ettei mitään estettä raskaudelle ole ! Tulinkin sitten heti toisella yrityksellä raskaaksi :).
Sitten meitä vielä hieman mietitytti täysin tuntemattoman tanskalaisen luovuttajan käyttö.....mitä periytyviä sukurasitteita hänellä olisi ? Vaikka kuinka testataan luovuttajan sperma, ei kuitenkaan ole mitään tietoa, vaikka luovuttajan kaikki sukulaiset olisivat kuolleet syöpään, aivoinfarktiin.....Nyt ainakin tietää taustan luovuttajalta niin hyvin, kuin mahdollista. Ja jos sitten joskus tarvitaan vaikka luuydinsiirtoa, niin sukua todella on.
Eli me ainakin suosittelemme täysin !Plussia voisi kirjata:
+ luovuttajan tunteminen
+luovuttajan taustan tunteminen
+helppous
+edullisuus (tarvikkeet apteekista pari euroa, klinikalla taas min. 400,-)
+lapsella sama geeniperimä isänsä kanssa
Tästä viimeisestä voisin sanoa tosin, ettei sekään ole niin tärkeää kuin luovuttajan todellinen tunteminen. Vaikka klinikka kertoisi luovuttajan nimen, niin vieras hän kuitenkin olisi.
Ei muuta kun miettikää tätäkin vaihtoehtoa ja toivotan teille kaikille parasta !