Minkälaisia "omistajien ärsytystemppuja" teidän hauvelit osaa?. Meidän pienokainen lähtee melkein aina juoksemaan täyttä laukkaa pitkin kämppää kun edes hipasen remmiä, siinä sitten yrittää saada kiinni. Ja kun ei huomiota saada niin pitää ulista kun mursu. Onneks ei vielä muuta oo keksiny... Entäs ylpeydenaiheita? kyllä tuntu hienolta kun ensimmäinen ikioma koira oppi istumaan mamman käskystä.
koiruuksia?
pallerO
9522
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Aamulla pitää jäädä asumaan pihalle kun mulla on jo kiire töihin, ei sitten millään voi laittaa tassua toisen eteen vaikka kuinka karjuisi, - ja kyllä, ovat varmasti saaneet olla pihalla niin että kaikki tarpeet ehtii tehdä.
Minkäs lainen koirulainen teillä asusteleepi wuffis???
Mulla on kaksikin koiraa. En nyt rotua sen tarkemmin kerro mutta paimenia ovat, hieman harvinaisempia vaan.
Sakemanni palstalle olen joskus jotain kirjoittanut mutta sakuja ei enää ole.
Olet muuten ensimmäinen joka kysyy tätä multa!
on joskus se kun istut vaikkapa sohvalla niin koira tulee siihen viereen ja rupeaa tuijottamaan. Könöttää siinä oikeesti niin kauan että tulee epämukava olo:)Rasittava tapa Kaapolla.
No sittenhän on se kun ollaan ulos lähdössä. Toinen vinkuu ja juoksee ympäri kämppää. Sukkia ei varmasti saa laittaa jalkaan rauhassa.
On nuo tavat toisaalta välillä aika hellyttäviäkin:)
meidän vanhemmalla koiralla on tapana kantaa sohvalle pallo/lelu lähes aina kun makaan sohvalla telkkaria katsellen. sitten se istuu siihen puolen metrin päähän ja katsoo tiiviisti silmiin ja vuorotellen palloa että ''pelataan nyt'' ja vaikka ei juuri sillä kerralla se siihen tvn eteen istahtaisikaan, niin se tuijotus siinä vierssä on niin tiivistä ja vaativaa, että eipä siinä oikein tvtä voi enää katsoa kun keskittymiskysy herpaantuu.. itseäni saan tästä kiittää, tuli aikoinaan opetettua tuo seropi noutamaan, ja sitähän se tekee: lähes kaikki kantaa syliin mitä suuhun saa. toisen koiran tultua taloon tein lujan päätöksen: tätä koiraa en opeta noutamaan. kyllähän siinä emäntä nopeasti peittyy pallojen, keppien ja lumipallojen alle kun koirat niitä yhdessä tuumin kantaisi syliin/jalkojen juureen=)
koira menee sohvalle ja "vahingossa" astuu harhaan siten että tipahtaa lattialle.
se on vissiinkin sen mielestä mukava harrastus, ei se voi niin monesti erehtyä askeleistaan :)
samoin kun tulee kotiin, alkaa hirveä hepuli jolloin matot menee rullalle ja kaikki muukin mullonmallin.
on se kyllä samalla sulosta kun toinen on niin innoissaan.
taas ku otan sukat kaapista ni koira menee ihan pörröksi.alkaa ravitus kämpässä ja se iänikuinen laulaminen.jos haluan et saan rauhas pukea vaatteet pääle ni se pitää tehä salassa(enkä ole edes lenkille lähössä)
niistä tempuista, mutta tuo on iha ite keksinyt miten saadaan omistaja olemaan ulkona pitempään.. Tuossa eilen lenkille lähtiessä huomasin ulko-ovea sulkiessani että avaimet jäi pöydälle. Ovi oli ihan vähän raollaan ja olin sitten avaamassa sitä kun koira päätti että ei käy. Sälli hyppäsi ovea vasten niin että kolahti ja paukautti sen kiinni, lukkoon asti. Siinä sitten vähän aikaa ällistyneenä pohdin että onkohan tuosta koirasta tullut fiksumpi kuin itse olen. Täytyy kyllä sanoa että oli ihan kiva riehua koiran kanssa pakkasessa ja odotella avokkia kotiin...
hassuja koiruuksia:) ihan naurattaa kun lukee teidän juttuja, paremmalle tuulelle pistää pakostakin:)