Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Elämää

    Niin, kutsun sinua!
    Kuuntelisin hengitystäsi
    illan pimevässä huoneessa,
    mutta sinä olet pois.

    Milloin kadotin sinut?

    Kuljen kaiken aikaa eteenpäin.

    Yö on peittänyt ajatukseni,
    eikä minulla ole enää mitään mitä pelätä.

    Katson sinuun päin
    näen siellä vain mustaa.
    Kylmiä tunteita,
    pelkoa siitä,
    että tekisin sinulle jotain pahaa.

    Miksi?

    Eikö ne tuhannet hetket,
    jolloin suutelin sinua
    merkitse enää mitään?
    Eikö ne hellät tuneet,
    jotka osoitan sinulle
    joka ikinen päivä
    ole jonkin arvoisia?

    Onko niin, että vain
    ne huonot hetket,
    jolloin olin heikko
    merkitsevät jotakin?

    Niin, tiedätkö?
    Me olemme hauraita ihmisiä.
    Meidän sydämemme ei ole tehty
    teräksestä, eikä sitä ole vahvistettu
    kestämään pettymyksen miekkaa.
    Me olemme vain ihmisiä
    joita täytyy tukea.

    Ei ole merkitystä kuka minä olen,
    eikä sillä kuka sinä olet.
    Meidän arvoamme ei mitata
    sillä mitä me olemme,
    vaan sillä, mitä me teemme.

    Joskus minä rukoilen Jumalaa,
    että hän vahvistaisi minua.
    Mutta Jumala on aina hylännyt minut.
    Ihmistä minä tarvitsen,
    mutta oletko sinä se,
    joka on vastaus rukoukseeni?
    0113
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset

    Vanhimmat

    Ei vielä vastauksia

    Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Sielu_56 kirjoitti:

    Niin, kutsun sinua!
    Kuuntelisin hengitystäsi
    illan pimevässä huoneessa,
    mutta sinä olet pois.

    Milloin kadotin sinut?

    Kuljen kaiken aikaa eteenpäin.

    Yö on peittänyt ajatukseni,
    eikä minulla ole enää mitään mitä pelätä.

    Katson sinuun päin
    näen siellä vain mustaa.
    Kylmiä tunteita,
    pelkoa siitä,
    että tekisin sinulle jotain pahaa.

    Miksi?

    Eikö ne tuhannet hetket,
    jolloin suutelin sinua
    merkitse enää mitään?
    Eikö ne hellät tuneet,
    jotka osoitan sinulle
    joka ikinen päivä
    ole jonkin arvoisia?

    Onko niin, että vain
    ne huonot hetket,
    jolloin olin heikko
    merkitsevät jotakin?

    Niin, tiedätkö?
    Me olemme hauraita ihmisiä.
    Meidän sydämemme ei ole tehty
    teräksestä, eikä sitä ole vahvistettu
    kestämään pettymyksen miekkaa.
    Me olemme vain ihmisiä
    joita täytyy tukea.

    Ei ole merkitystä kuka minä olen,
    eikä sillä kuka sinä olet.
    Meidän arvoamme ei mitata
    sillä mitä me olemme,
    vaan sillä, mitä me teemme.

    Joskus minä rukoilen Jumalaa,
    että hän vahvistaisi minua.
    Mutta Jumala on aina hylännyt minut.
    Ihmistä minä tarvitsen,
    mutta oletko sinä se,
    joka on vastaus rukoukseeni?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu