Arvon hompsut, lepakot, transsit ja muut sateenkaari-ihmiset, jotka tänne eksytte. Voisiko joku neuvoa vaikka jotain hyvää kirjallisuutta nuorelle lääkärille, joka on itse hetero mutta ainakin haluaisi olla viljelemättä hirveitä heteroautomatismeja vastaanotollaan? Onko kuinka todennäköistä, että seksuaali-identiteettinsä kanssa painiskeleva nuori tulisi lääkärin kanssa asiasta puhumaan? Ja mitä sanoa silloin? Miten olisitte itseänne toivoneet kohdeltavan suomalaisessa terveydenhuollossa?
Lepakkotuttuni, hyvin kookas ja maskuliininen nainen, oli kerran päässyt pahasti yllättämään päivystävän lääkärin, joka oli luullut häntä mieheksi. Tuttuni kuvaili mieslääkärissä herännyttä suunnatonta hämmennystä. Kun sellaiset tilanteet itse osaisi hoitaa asianmukaisesti.
Lepakkotuttuni, hyvin kookas ja maskuliininen nainen, oli kerran päässyt pahasti yllättämään päivystävän lääkärin, joka oli luullut häntä mieheksi. Tuttuni kuvaili mieslääkärissä herännyttä suunnatonta hämmennystä. Kun sellaiset tilanteet itse osaisi hoitaa asianmukaisesti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mun näkökulmasta katsoen ei ainakaan olisi hirveen todennäköistä, että joku nuori itseään etsiskelevä juttelisi kellekään... ellei sitten sattuisi olemaan hyvin avoin henkilö. Mutta kyllähän asia voi tulla esille.
Siinä tapauksessa kai tärkeintä on vaan, että lääkäri hyväksyy asian ja tietää hyvin mistä on kyse, ja tarvittaessa rohkaisee nuorta identieteetin hakemisessa ja itsensä hyväksymisessä.
Itse kyllä kokisin ahdistavaksi, jos lääkäri alkaisi kysellä moisista asioista, vaikka olenkin hyvin perillä asioista. Toki jollekin puhuminen saattaisi olla suuri helpotus :)
Niin, ite olen kerran ollut sellasessa tilanteessa, että kerroin asiasta lääkärille tai pikemminkin jouduin "paljastamaan" tämän puolen itsestäni. Tämä vanhempi naislääkäri ei hämmästynyt asiasta mitenkään vaan kysyi rauhallisesti, että koenko asian ongelmaksi, johon vastasin, että en ja hän totesi perään, että hyvä, koska siinä ei ole todellakaan mitään omituista, hävettävää tms. Piti perään vielä pienehkön esitelmän ihmisen seksuaalisuudesta, vaikka asiat olivat tiedossa entuudestaan :D
Omalta kannalta sanoisin, että tärkeintä on se, että asiasta ei tehdä "numeroa". Joskus liiallinen huomio, vaikka se ei olisi mitenkään negatiivista, saattaa tuntua potilaasta hyvinkin kiusalliselta.
Kuitenkin on joitain asioita, joita heterot eivät voi ymmärtää homoseksuaaleista tai homoseksuaalisuudesta. Tietyt asiat on opittava ja koettava elämässä omakohtaisesti, sitä tietoa ei voi omaksua kirjoista. Seksuaalisuus on hyvin olennainen osa ihmistä ja tietty vuorovaikutus tämän osa-alueen ja muun yhteiskunnan kanssa (en puutu tässä yksityiskohtiin) voi tuottaa elämäntilanteita, tunteita, joita heteroiden voi olla hyvin vaikea ymmärtää.
Eli saako sellaisista asioista sitten avoimesti kysyä, vai pitääkö potilas lääkäriä ihan hölmönä jos sellaisia kyselee? Meinaan nyt konkr. esimerkkinä vaikka erilaisia seksitapoja, joilla voi olla merkitystä sairastavuuden kannalta yms.
Lue vaikka Editan 1997 kustantama "Hetero-olettamuksesta moninaisuuteen", toimittajat Jukka Lehtonen ja Jussi Nissinen sekä Maria Socada.