Tunnen vetoa naispuolisiin, mutta en uskalla tavata ketään jos vaikka sattuisin löytämään jonkun. Sehän voi olla joku huijari tai jotain.. Mulla oli joskus 12-13v sellanen, että "luulin" olevani lesbo ja ajattelin, että se on ohimenevää.. Aika yleistä. Olen nyt 15. Nyt vaan olen huomannu, että edelleen mulla on tunteita.
Vaikka vaan juttelisin jonkun kanssa ja ensin vaikka enemmän kaveripohjalta. :) No ei siinä alussa varmaan paljon muuta voikkaan olla. ;)
Vaikka vaan juttelisin jonkun kanssa ja ensin vaikka enemmän kaveripohjalta. :) No ei siinä alussa varmaan paljon muuta voikkaan olla. ;)
Vastaukset 6
Vanhimmat
sulla on vielä tunteita vaikka olet jo 15 vee.
Helvetin helvetti. Miten sä luulet että sua kukaan voi auttaa? Itehän se on jokaisen löydettävä se oma juttunsa, ja ei siinä auta kysellä keltään yhtään mitään kun vaan elää ja katsoa mitä sitä löytää. Mä oikeastaan toivoisin että jonkun tunteen tai suuntaumisen tai minkä tahansa asian mihin tarvitsee omaa älyä, voisikin osataa vaikka cittarin pakastealtaalta. Mutta sitten varmaan kysyttäs että saako niitä muualta kun vain cittarista. Ei saa, menkää etsimään vain sieltä.
Saahan sitä pohtia juu, mutta jos itse näkee sen verran vaivaa että kirjoittaa ekaan keskustelupalstalle jossa asiaa ehkä voitaisiin puida eikä yhtään ota selvää tai lue yms niin mä sanon että tuolla vaivanäöllä sä et löydä itsestäsi mitään, et vaikka kuinka odotat sängyn reunalla valaistumistasi.
Mietippä hetki sellaista että kuinka valmis sä ajattelet olevasi tuossa 15 v iässä? Kun olet varmaan unohtanut lukea täällä näitä juttuja, niin lue, ja sen jälkeen mieti uudelleen että haluatko että sulle annetaan arvailua mitä ne sun tunteesi on?
Googleta ne sun kysymykset, ehkä joku vastaa että olet lesbo tai olet hetero.
Siinähän oli paljon asiaa.. Se on vaikeeta, kun on näin nuori. Ei paljon minun ikäsiä oo/ei tahdo olla mikä oikeasti on..Se on harmillista se. Ja oikeesti aika surullistaki..
se idea? SIis haluatko sä löytää ikäisesi tyttöystävän? Surullista on murehtia ettei ole ketään, ja jumittaa ajatuksessa ettei koskaan löydä ketään. Elämää voi tuhlata vaikka mihin, mutta yksi asia on varma, takaisin ei saa hetkeäkään. Ei se toinen ihminen susta tee sen ehjempää, ei sen onnelisempaa kun osaat olla nyt. Ota aika kullekkin, nyt jos olet yksin ja tuntuu ettet saa samankaltaista seuraa, se on siis nyt niin. Se ei kestä ikuisuutta, ja miten se eräskin kirjoitti ihooonsa, were is mill, there is way?=)
Ei vaan, aina sattuu ja tapahtuu, juuri kun luulee että tässäkö tämä nyt on, silloin kohta tapahtuu.
Nuorena ei ole helppoa, mutta ei se helpotu aina vanhempanakaan.
Kiitos.. Taidat olla aika oikeessa. Ehkä mä tosiaan vaan mietin tavallaan liian negatiivisesti asioita. :)
Moi,
Ehkä sä voisit yrittää tutustua muihin ikäisiisi lesbo- tai bi-tyttöihin ensin netissä, se tuntuisi ehkä helpommalta kuin oikeassa elämässä. Kunhan tosiaan pitää mielessään että kaikki eivät välttämättä ole sitä mitä sanovat olevansa. Kuten edellinen vastaaja jo mainitsikin (hieman ikävään sävyyn tosin...) kannattaa myös lukea mahdollisimman paljon aiheesta ja muiden kokemuksista, ainakin tiedät ettet ole yksin tunteidesi kanssa. Musta on aika hienoa, että joku uskaltaa jo 12-13-vuotiaana miettiä näitä juttuja, eikä yritä ainakaan sisäisesti pakottaa itseään hetero-muottiin. Ei varmasti ole helppoa, kun ei se ole aina helppoa meille vähän vanhemmillekaan. Eli rohkeutta ja tsemppiä sulle, mieti juttuja, mutta älä ota niistä turhaa stressiä! :)
(Jos muuten et ole vielä käynyt tutustumassa seta-foorumiin, www.keskustelu.seta.fi, niin käy ihmeessä! Lukeminen vaatii rekistöröitymisen, mutta keskusteluilmapiiri on huomattavasti parempi kuin täällä... Ja siellä liikkuu kyllä myös sun ikästä porukkaa.)
Olet sinäkin oikeassa. :) Kiitos kaikille vastanneille oikein paljon. Arvostan neuvojanne.
Täytyy vaan "katsella" ja tutkiskella ympäristöään ja tätä elämää.. Relasti vaan eteen päin. ;)