enpä oikeen tiedä, miten tätä asiaa alkaisin muotoilla...toivottavasti joku saa tästä poimittua sen oleellisen pointin. olen ihan 100% lesbo. silti mun on vaikea kuvitella, että rakastuisin toiseen täysin lesboon naiseen. tähän mennessä elämässäni olleet ihastukset ja suhteet on olleet "heteroja". siks olenkin saanu aika pahasti takkiini tunnepuolella. en oikeen tiedä, mut jotenkin on sellanen olo, etten halua alkaa liikkumaan missään piireissä, jossa kaikki on olleet kaikkien kanssa jne...(ja jos joku nyt hyppii seinille, niin kannattaa lopettaa se, koska en sano tätä millään pahalla:) mun kaikki kaverit on heteroita, ja musta se on hyvä. tahtoisin vaan elämääni ihmisen, jonka menettämistä ei tarvi kaksin verroin pelätä. tiedän, että saattaa kuulostaa ristiriitaselta, mut toivon, pointin tulleen esille edes jollekkin. kiitos kun jaksoitte lukea tän ankeen vuodatuksen:)
hetken huviko...
AnvenT
131858
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
jotka ei ole olleet kaikkien kanssa ja eivät ole niin piireissä.
Jos sä haluat heteronaisen rakastuvan sinuun ja ainoastaan se kelpaa, niin eihän sua siinä kukaan estä. Mutta sanon vain ettei se lesbous ole automaattisesti että ollaan käyty kaikki läpi. Älä katso enään L-word sarjaa. Tai usko kaikkea mitä nurkissa kuiskitaan. Meitä on moneksi, niinkuin kaikkia muitakin.
JA jos sulla on taipumus pelätä menettämistä, se ei parane vaikka olisitte kahden autiolla saarella. Käyppäs vähän keskutelua itsesi kanssa miksi sua pelottaa ja ketään ei voi kahlita. Täytyy uskaltaa luottaa, ja vaikka menettää, ei se kaikki ole aina vain miinusta. Elämä kyllä tuo hyvää ja pahaa, ja niistä molemmista on selvittävä. Siihen tarvitaan voimaa ja uskallusta. Pelätä ei kannata. Siinä tuhlaa aikaansa turhanpäiväisyyksiin.
Heips vaan:o)
Vuodatuksestasi sain ainakin minä irti.. Itse olen bi-vaiheen läpikäynyt nykyisin 100% lesbo.
Yhtä lukuunottamatta ystäväpiirini koostuu heteroista. En oikein minäkään tunne suurta intoa lähteä "sisäpiiriin".. Olen ehkä hieman arka.. Mielelläni minäkin tapaisin jonkun ja rakastuisin..Toivoani en kyllä ole menettänyt.Ehkä jonain päivänä!
Mullakin kaikki kaverit ovat heteroita. Muutenkin kirjoitukset tuntui tutuilta ja sopivan muhun, mutta itse olen kuvitellut olevani 100% lesbo ja nykyään käyn lävitse bi-vaihetta.. On vähän omituinen olo..
Niin... Sitä olisi paljon parempi olo, jos olisikin vain se pikkulikasta asti 100% lesbo.
Niin se ei vain aina ihmisen elämä mene ihan putkeen kaikilla meillä samalla tavalla.
Mulla itelläni tätä arkuutta mennä piireihin mukaan lisää se, että mulla on suhteesta mieheen tehty lapsetkin. Hän nyt oli kuitenkin mun elämäni ainoa miespuolinen kumppani ja myös sellaiseksi jää. Se juttu vaan ei ollut mua varten.
Olen kuitenkin lapsistani onnellinen ja myös siitä, että mua on rakastettu ja mä olen saanut rakastaa.
On vaan tullut näistä listoista ja palstoista sellainen tunne, että näitä juttuja ei aina ihan hyväksytä...Eikä aina jaksaisi selitellä suuntaan ja toiseen...
Kyllä silti luotan löytäväni sen elämäni naisen vielä jostain ja joskus!
Kyllä on ketään todella vaikeaa löytää ellei pyöri piireissä ja lähde siihen rumbaan jossa tunteilla ei ole mitään merkitystä.
Itse olen ns. yksinäinen lesbo. En liiku piireissä juuri siitä syystä, kun kaikki ovat kaikkien kanssa jne.. Ja yksin joudun olemaankin eli rakasta ihmistä ei löydy mistään ns. normaaleista paikoista vaan ainoastaan bilepaikoista.
Ihastun heteroihin esim. harrastusteni parissa, joissa pääsen tutustumaan ihmisiin heidän ollessaan selvinpäin. Olen tunneihminen ja en voisi kuvitella seurustelevani ihmisen kanssa vain siitä syytä, että niin kuuluu tehdä.
Meitä on lukemattomia naisia, jotka eivät pyöri piireissä eivätkä käy menopaikoissa. Syynä siihen on jo sekin, että me kaikki emme asu lähimaillakaan näitä paikkoja, missä paljon puhuttuja piirejä on. Meitä löytyy pitkin ja poikin tätä Suomi-neitoa; moni ainoana lepakkona paikkakunnallaan. Silti ei ole toivotonta löytää kumppania.
Itse pyörin piireissä 4-5 ja sitten tuli mitta täyteen. Satunnaisesti saatan muutaman kerran vuodessa bileissä käydä, mutta siihen se sitten jääkin.
Mutta suurin miinus tässä piirien ulkopuolelle jättäytymisessä on sitten se seuran löytyämisen vaikeus. Aika kuollutta on ollut viimeiset pari vuotta. Bileistä sitä seuraa saa, mutta kun ei enää kiinnosta eli tässäpä sitä sitten kärvistelen. Nykyisten harrastuksien paristakaan sitä naista tuskin löytyy.
Oon ite 100 % lesbo ja näytänkin siltä jonkin
verran..harvoille jää seksuaalisuus epäselväks.
Oon seurustellu 3 kertaa ja kaikki oli/on
"heteronaisia". En halua olla kenenkään lesbon
kanssa joka on ollu kaikkien kanssa. Tuntuu että
baarista löytyy vaan tämmösiä tapauksia, kun
piirit todellakin on pienet. Naiselliset naiset
kiinnostaa ja usein sattuu oleen heteroita.
Seurustelenkin yhen sellasen kanssa..entisen
heteron. Kyllä se oikee voi siis sattua kohdalle,
vaikka vaatimukset onkin kovat. Lykkyä tykö!
sinä pokaat näitä mainitsemisia "heteronaisia"?
minuakin kiinnostaa vain ja ainoastaan "heteronaiset", muttei tulisi mieleenikään ruveta ehdottelemaan jotain "sensuuntaista", ei etenkään kun tietää, että toisella on miesystävä ja kenties lapsi/lapsiakin.
Kuinkahan monissa "heteropiireissä" asianomaiset heteronaiset ovat ehtineet pyöriä "before". Ja kuinka moneen päätyvät "after"? Suo siellä, vetelä täällä. Etsikää ensilemmen hakijat umpinainen impi, kasvattakaa tynnyrissä täysi-ikäiseksi, pitäkää hyppysissänne älkääkä itse rientäkö seuraavaan petiin uuden piirittömän naisen himossa. Aika mones sullakin menossa.
koulusta ja kaveruus vaan eteni siihen. Kaikki
kenen kanssa oon seurustellu on ollu eka tosi
hyviä kavereita.
ettei kavereihin seota,joten kaverit on vain kavereita ne eivät ikinä rakastu ainakaan minuun.
Jotenkin jännä huomata, miten paljon meitä lepakoita on, jotka loppupeleissä haluais itselleen "heteronaisen". Itsellä kaveripiiri koostuu kans pääpiirteittäin heteroista, mut joukkoon kuuluu kyllä yx l-pari ja yx sinkkulepakko. Silti tunnen oloni aina jotenki hyvällä tapaa jännittyneex muutaman heterokaverin seurassa..ja oon kasns huomannu etten vois seurustella 100% lepakon kans. Jotenki se tuntuu luonnolliselta "ihastua" niihin kavereihinsa, joiden kans kuitenkin suurimman osan elämästään on ollut tekemisissä..oon tällä hetkellä ite 22v ja kaapista ulos tulin 18-vuotiaana. Sitä ei vaan haluais riskeerata hyvää ystävyttä, jos tunne onkin ykspuolista...mut sitähän ei saa tietää jos ei kysy...mulla siihen ei vaan taida löytyy rohkeutta,himskatti soikoon=/