vituttaa tää elämä

jos puhuisit jollekkin. Voisit puhua vanhemmillesi siitä, kuinka sua satuttaa henkisesti se, että ne vähättelee sua. Mulla oli tuo sama ongelma joskus kauan sitten. Mä kerroin äidille(yksinhuoltajaäiti), että muhun koskee aivan helvetisti se, että hän aina vain vähätteli, ei kannustanut.

Ja sitten tuohon itsetuntoon. Ajattele joka aamu herätessäsi; "mä oon täydellinen tällaisena, en sellaisena kuin muut haluaisivat."

Yritä pärjätä!

Olen itsekin pikkupaikkakunnan kasvatti, et tiedän minkälaista se voi olla.. siellä kun kerran muodostuu ne porukat, joissa ihmiset liikkuu, niin niihin on vaikee enää päästä ja sitten todella jää yksin. Mutta, mullekin kävi niin, että niistä tutuista tulikin kavereita ja elämä lähti uudestaan käyntiin.

Mutta sulla on lukio jo melkein lopussa, elämä edessä! Voit lukion jälkeen aloittaa alusta jossain muualla, pyyhkiä vanhan pois.

Ja oikeasti, ei sulla oo yhtään mitään syytä tuntea itseäs huonommaks ku muut. Alku itsetunnon paranemiseen vois olla se, että sanoisit vanhemmilles kuinka se loukkaa kun ne vain vähättelevät. Omani olivat aivan samanlaisia, luulivat piikittelyllä kannustavansa mua olemaan aina vaan parempi. Muutaman kerran sitten otin ja huusin heille- viesti meni perille.

Parempaa jatkoa sulle.

Kukaan ei voi olla ''aina välillä masentunut''
masennus on sairaus joka ON tai EI OLE.
Siitä voi parantua mutta se ei ole ''aina välillä'' esimerkiksi minulla on vakava masennus ja käytän lääkkeitä koska masennus ei lähde itsestään pois ja tule sitten aina välillä kummitelemaan.

Moni luule että on vain masentunut mutta harva on oikeasti masentunut
merkkejä ovat muunmuassa:
-Lintsaaminen (koulusta)
-omaan huoneeseen sulkeutuminen
-itkunpurskahduksia (yhtäkkiä)
-tuntee olonsa ahdistuneeksi
- haluaa satuttaa itseään (vaikkei välttämättä tee sitä)

NÄ TIEDOT EIVÄT OLE ITSE KEKSITTYJÄ!! vaan hankittu netistä masennuslääkärin tiedoilla!

On hyvä, että pystyt puhumaan tunteistasi! Kirjoittaminen auttoi vähän... kyllä selviät.. Onko sinulla ystäviä.. netti ystäviä yms...?
Koita nyt vaan jaksaa!! :)

Sä olet nuori, sulla on elämä vielä edessä ajattele sä voit tehdä vaikka mitä..

Tiedän miltä susta tuntuu, ei mulla itselläkään ole oikein paljon kavereita.. Mutta tällä hetkellä opiskelu on mulle tärkeätä ja käyn hyvin aktiivisesti kuntosalilla. Välillä muakin on alkanut vituttaa. Mutta nyt olen taas alkanut nauttia elämästä.

Ei sinussa ole mitään vikana.

Tsemppiä sulle, koitahan pärjäillä puhu vaikka vanhemmillesi.

mulla on vähän sama juttu, ei oo kavereita, ei ole ikinä ollukaan. mua ei ikinä pyydetä minnekkään mukaan. Joskus monta vuotta sitten viimeeksi ja sekin vaan sen takia kun kukaan muu ei päässy niin muistettiin et "ai nii onhan mulla se varavaravaravaravarakaveri, sen vois pyytää.." Myös mun isä vähättelee aina mitä teen, mutsikin välillä. Mitään en osaa tehdä oikeen, aina on jotain sanomista. Oon lukion vikalla ja oon ihan hevletin tyytyväinen, kun kesällä pääsee muuttaa pois täältä. Vaikka koulu ei oo mulla ikinä kovin hyvin menny, kun ei oo minkäänlaista motivaatiota lukea. Mua ei oo koskaan fyysistä väkivaltaa käyttämällä kiusattu, mutta henkisesti.. syrjitty ja haukuttu. Vieläkin mua morkataan, mutta en mä tiedä kuinka moni sen tajuu, mut mä itse ainakin tiedän, että ne kaikki kommentit on tarkotettu mulle, vaan uudeksi puukoks selkään. Mä en oikeesti tajuu miten ihmiset voi olla niin lapsellisia tän ikäsinä. Mun itsetunto on aina ollu ihan nollassa, must tuntuu et oon ihan hirvee sekä ulkonäöltäni että luonteeltani. Ehkä mä oonki. Mäkin mietin välillä, etttä mitä muut miust ajattelee, vaikka ei kai sillä niin väliä. Mut muiden katseet tuntuu vaan niin pahalta ja kaikki puhuu mun yli niinkun mua ei olisi olemassakaan. Ehkä mua ei olekaan niille. Mut on pari kertaa meinattu lähettää psykiatrille tai johonkin. Mut en mä halua kun tiedän ettei siitä mitään apua kuitenkaan oo. Tuntuu vaan, että kaikki on mua vastaan, mitä tahansa ne sanookin. Mä en tiedä miten kauan mä kestän tätä.. mä en oikeesti jaksa. En mä usko, että sussa mitään vikaa on, se vika on muissa ihmisissä.

vaan ehkä niissä muissa.. on niitten ongelma ku eivät oo sun kavereita.. =) tietenkään mä en voi tietää varmaa, mut musta sä ainaki vaikutat fiksulta.. =) ja must tuntuu et sellaset tyypit jolla elämässä on ollu suht paljon vaikeuksia, saattaa olla tosi ajattelevaisia ja sympaattisia, jos ne on selvinny menneisyydestään.. mut jos asut pienellä paikkakunnalla niin siel on just usein se huono puoli et jutut kulkee ja tuntuu et niitä ei unohdeta.. =(

muaki kiusattiin ala-ja ylä-asteella ja puhuttiin paskaa.. mä olin myös tosi ujo enkä koskaan uskaltanu puolustaa itteäni.. ylä-asteen jälkeen ku mä menin toiselle paikkakunnalle kouluun, ja suurin osa luokkakavereisista ja mun ikäsistä nuorista jäi lukioon tai meni joihinki muihin kouluihin mä jotenki sain lisää itsevarmuutta ja rohkeutta olla oma itteni ja puolustaa jos joku ois sanonu jotain pahaa.. onneks tähän asti kaikki on menny hyvin siel.. =)

mä ehkä suosittelisin et muuttaisit vaikka sit lukion jälkeen johonki muualle, jossa sulla ei ois paljoo tuttuja.. saisit tavallaan kääntää uuden sivun elämässä.. =) ehkä ne menneisyyden haavat sitte sielä paranis jos saisit ystäviä ja harrastuksia ja muuta sisältöä elämääs.. mäki oon aatellu tehä niin, vaikka muuten pidänki tosi paljo tästä pienestä kunnasta.. ja muuten, ei kaikilla ole vielä sitä "oikeaa" niinku ei mullakaan poikaystävää..

Merkittävin syy masennukseesi löytyi sivulauseestasi: "ett mitäköhän toikin musta ajatteleet".

Lopeta tuollainen turha itsesi kiusaaminen moisella turhalla asialla, mihin et voi itse vaikuttaa olematta jotain muuta kuin oma itsesi. Taatusti olet huipputyyppi - me kaikki olemme. Opettele siis arvostamaan itseäsi ja katsele maailmaa uusin, avoimin silmin unohtaen yllämainittu sitaattisi. Et voi tietää mitä kukakin sinusta ajattelee (ellei sitä sanota ääneen sinulle), joten miksi kiusaat ja alennat itseäsi? Kaikki me olemme loppujen lopeuksi yhtä haavoittuvia naamioidemme takana, "alastomina". Toiset vain ovat "parempia" teeskentelemään (jopa manipuloimaan itseään) ettei mikään tunnu missään.

Ja jos joku sinua (kunnolla) tuntematon sanoisikin jotain negatiivista sinusta, mitä luulisit sen kertovan hänestä itsestään? Olisiko hän kenties epävarma itsestään? Olisi. Yrittäisikö hän kohottaa itseään muiden (ja omissa silmissään) sinun (ja muiden) yläpuolelle? Kyllä. Olisiko hän itseriittoinen paska? Jep! Olisiko hän tyhmä? No, taatusti, sitäpä juuri... Puuttuisiko häneltä empatia? No, ainakin sillä hetkellä...useimmilla sitä on, mutta useat kätkevät tuon ominaisuuden itseltään ja muilta, koska se on muka heikkoutta. Tällaiseksi olemme maailmamme muokanneet aikojen saatossa. Voi, voi, meitä...

niin et...sulla on vielä huonompi tilanne kun mulla (ei varmaan paljon lohduttanut)
Neuvoksi mä sanon vaan et kun lukio loppuu muuta pois sieltä tuppu-kylästä,Mäkin asun sellasessa ja täällä ollaan niin sisäsiittoista porukkaa,että on tosi vaikeeta edes yritää saada enempää kavereita.Oon ala-asteelta asti ollut hylkiö ja oon sitä vieläkin.Mä vihaan tätä paikkaa koko sydämmestäni.Mä inhoan näitä pinnallisia ihmisiä jotka katsoo oudosti kun kävelen ohi..fuck them.Ja muutan heti kun lukio loppuu.