Mitenköhän nuo karhut pärjäävät? Sudet saivat passin länsi-Suomeen, hukkarukat. Muistelin tässä nalleystävääni, josta kirjoitin joskus luonnonsuojelupalstalle. Satuin törmäämään tuohon otsoon kerran kalareissulla Lapissa. Metsän kuningas ryntäsi ison kiven takaa vaatien ärjyen kalansaalistani itselleen. Rupesi siinä tulemaan oikein päälle. Katsoin parhaaksi rauhoittaa nallen. Tanssahdin sen viuhuvien tassujen alitse lähituntumaan ja täräytin oikealla koukun sen leukaperiin, vaikka ulottuvana olen paremminkin suoranyrkkeilijä. No, nalle siitä tipahti unten maille. Panin tupakaksi ja keitin nokipannukahvit, odotellen sen heräämistä. Öristen peto rupesi heräilemään ja aikoi sännätä karkuun. Rauhoittelin sitä tarjoten kahvia ja sikaarin. Juteltiin siinä marjasadosta ja muusta. Huomasin karhun olevan aika päissään. Kyselin kautta rantain, mistä se oli viinaa saanut. Karhu innostui ja lupasi näyttää minulle viinakätkönsä. Siellä olikin vuosikertakonjakkia aika määrä. Nallet olivat aikoinaan ryöstäneet saksalaisten viinakuljetuksen sota-aikaan. Laitettiin joen rantaan telttasauna ja laavu, ruvettiin ryypiskelemään. Saunasta nalle piti kovasti. Välillä vähän painittiin, opetin karhulle muutaman otteen, vähän se vinkaisi, kun kovemmin puristi. Otson olisi tehnyt mieli naisiin, oli kuitenkin kesä ja naarailla pennut, ei ollut menemistä. Kerroin sille ihmisten maailamassa monella pojalla olevan saman tilanteen. Karhu väitti naaraiden olevan kovia feministejä, eivät uroksia huolineet kuin suvunjatkamiseen. Laskuhumalassa se jutteli yksinäisyydestään Lapin laajoilla saloilla. Lohduttelin poikaa ja lomani loputtua jätettiin karun miehekkäät jäähyväiset. Kirjeitä vaihdellaan joskus ja kerran nalle kävi etelässä kylässä. Meidän villakoira sitä vähän pelkäsi. Ystävystyivät kuitenkin ja kävivät yhdessä jututtamassa naapurin vinttikoiraa. Se on kerran puraissut villistä, mutta karhun puhuttelun jälkeen ei ole riukukinttua näkynyt. Mrs äijäkäs paistoi peltitolkulla pannaria nallelle, kovasti tykkäsi. Kepua joi paljon, marketista hattiin. Opetin sitä käyttämään sähköpostia, muttei kuulemma pääse kirjastoon koneelle ja omaa ei ole. Toivottavasti nalle tänä vuonna on löytänyt hyvän talvipesän ja maha on täynnä. Onkos muilla petokokemuksia?
talviunilla
äijäkäs
12628
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
samanlainen kokemus. Niinkuin nyt susille passit myönnettiin länsisuomeen, niin aikoinaan poistettiin myös savolaisilta viisumipakko tänne ihmistenilmoille. Niinhän ne tuli joukoin ja sikisivät perskuleet laumoittain. Nyt yksi niiden jälkeläisistä on mulla pomona.
Savolaiset piällysmiähet ovat kyllä luku sisänsä, otan osaa. Eräältä Pönttövuoren läpi tulleelta kysyttiin osaako hän kieliä. Siihen Savon poika jotta kenestäkö pitäs, kyllä ossoon? Aikoinaan Mäntyharjulla astui Savoon päin mentäessä tulkki ja rajavartija junaan.
Tampereella voi törmätä ihan oikeaan sasiin kadulla. Tiettävästi sasi esiintyy lähinnä vain tampereen keskustan alueella mutta on sen nähty liikuskelevan pääkaupunkiseudullakin, varsinkin eduskuntatalon lähistöllä.
Jos sasiin törmää, kannattaa olla rauhallinen ja perääntyä varovasti taaksepäin. Yleensä se ei hyökkää kimppuun. Jos se kuitenkin lähtee kohti niin yleensä se perääntyy aivan läheltä, sasi kun on perimmiltään aika varovainen otus.
Jos se kuitenkin käy kimppuun, kannattaa tekeytyä kuolleeksi ja suojata pää käsivarsilla.
Tommonen normaali aikuinen sasi ärisee ja uhoaa, mutta ei uskalla ihmisen kimppuun hyökäta. Sen olemus on yleensä aika kuippana. Köyhille sasi voi olla vaarallinen. Se voi viedä heiltä ruuan ja asunnon sekä perustarpeet.
Poskista ovat tuntohermot pätkinä, korvalehdet on raadeltu lähes tyveen asti, kaulanahka on kuin faaraon papyrusta, selässä on yhteensä n. 200 metriä eriasteisia viiltoarpia ja ympäri kehoa erinäinen määrä muuta vaikeasti kuvailtavaa.
En tiedä mikä peto on kyseessä? Muisti on aina kadonnut tapausten yhteydessä. Voisivatko olla ulkoavaruudesta tulleita sieppaajia? Ovat imaiseet emäalukseensa minut semmoisella isolla pölynimuriletkulla? Onko "Äijäkkäällä" mitään tietoa? Alkaa käydä hiljalleen kehon päälle tuo edellämainittu. Pääsisköhän sen sinun nallekaverisi kanssa samaan pesään talveksi koisimaan? Voisin viedä muutaman pöntön hunajaa sille vuokraksi.
Asiasta samaan. Sudet ovat komeita. "Se on sus ko jolkottaa" ;P
D. Duck
...jos kerran sudet ovat mielestäsi komeita.
Tautikuvaukses viittaa vahvasti siihen suuntaan, että olet joutunut ihmissuden raatelemaksi, naaraspuolisen tieteski niin.:D
Miksen minä tollo tuota heti tajunnut? Se on siis "ihmis-naaras-sus ko jolkottaa" YIKES!
Ilmankos olen aina tullut hyvin toimeen, ainakin tähän asti, sakupaimenien kanssa. Nehän haluaa pakanat pitää huolta kävelevästä ruokavarastostaan ;O
Koirilla on mystisiä kykyjä. Aikoinaan minulla oli eräs kohta hennosta kehostani pidempään viallinen ( no ei se ). Satuin sitten eräänä päivänä täysin vieraan koiran kanssa samaan seuraan. Eipä kauaa aikaa vierähtänyt, kun karvaturri ryhtyi nuolemaan "terveeksi" kyseistä viallista kohtaa? Rauhallisesti ja hartaasti. Senttien tarkkuudella! Mistäs tiesi? Ovela kokemus :) Taisi olla shamaanihauva ....
D. Duck
Tuollaisia vammoja mulle aiheuttaa yleensä pullon henki-niminen otus. Ufosieppaukset on arkipäivää. Kerran luin jostain huuhaalehdestä miten käytöksestäsi tiedät, onko sinut siepattu joskus. Perr..oireet sopivat just. Tosin mun terapeutilla vois olla jotain sanottavaa siihen. Se mitä alempana kirjoitit koirasta on tuttu juttu minullekin. Aina sanotaan kissan olevan maaginen otus, mutta kyllä koirakin on. Olen koirien kanssa peuhannut koko ikäni, useita rotuja ja sekarotuisia. Mystisiä veijareita ovat. Yksi aikaisemman mrs. äijäkkään kaveri kuoli Saksassa auto-onnettomuudessa. Samalla hetkellä Suomessa koira, terrieri, sekosi täysin. Uikutti, ei syönyt, suri ja suri vaan. Eläinlääkäri ei löytänyt mitään vikaa. Samalla hetkellä tarkoittaa todella onnettomuuden tapahtumahetkeä. Sulla siis rintintinejä, hienoja kavereita. Meillä on keskikokoinen villakoira, hehe. Se on välkky otus kyllä ja komeljantti, jos mikä.
Soitan tänään nimismiehelle Lappiin, niin saa käydä kysymässä, ottaako Nalle sinut koisimaan. Varoitan kyllä, se saattaa tuoksahtaa vähän ahtaassa pesässä ja henki sekä pieru haisee helvetin pahalle. Vie joo hunajaa ja viinaa mielellään, se on pahalla päällä kun herää.
Juu, olen kuullut useammastakin mystisestä koiratapauksesta, ja nähnytkin. Nyt ei ole koiraa, mutta kaveripiiriin kuuluu onneksi monta. Villakoira se onkin metka peli. Helkutti siinä jää monttu auki, kun villakoira nousee kahdelle jalalle ja imitoi ihmistä, hehe ;D Smartteja ovat, ja kyllä hiukka komeljantteja. No, perskeles, mikäs siinä. Pitäähän sitä aina vähän "röyhistellä" yleisölle, hehe ;D
Kunhan vaan tuossa illemällä kerkeen, niin kirjoitan tosistoorin sodanajalta miten koira älysi pelastaa ihmisen. Siis vaistollansa. Oli hyvä turri. Ilman sen nopeaa toimintaa meikää ei olisi edes olemassa! Joku päivä vielä otan koiran, jos meinaan kelpuuttaa minut.
Wuff ...
D. Duck
Intin pävärahahommissa tottui pakokaasuihin. Eikös valtion keilahallissa ole tarjolla "hunajaviinaa"? Taitaa olla snapsi tai joku sellainen? Nalle on toisaalta helvetin isomaksainen. Taitaisi vaatia sellaisen isomman hömpsyn? Esim. 5 kg hunajaa ja 5 litraa viljamehua. Noin alku-tervetuliaispaukuksi.
Aloitan valmistelut jo nyt. Pihkaa alle ja sitten paljon "karvaläskiä" päälle. Nälässä ei pysty nukkumaan.
Olisikohan vietävä Steinhägeria sille? Meinaan jos on ryöstellyt kuormia sakemannien kanssa kimpassa, niin on saattanut mieltyä kyseiseen juomaan. Olutta jos vien, pitäis varmaan olla "Karhua" ;D
D. Duck
Kyllä varmasti kelpuuttaa. Kyllä koira koiran tuntee, kuten sanotaan. Tai no koiraihmisen, ettet saa väärää käsitystä. Mielenkiintoista lukea se tarina sota-ajalta, mutta vasta maanantaina, kun mennään kauas sivistyksestä Uutta Vuotta vastaanottamaan, eli maalle, missä koneet on kielletty. Hyvää tulevaa vuotta!