Elarit uusiksi!

meillä kun ei toimi edes semmonen että jos lapset on mulla sanotaan vaik nyt kaks viikkoo niin ei äiti suostu siltä ajalta vähentämään maksua...... eli minä vaan maksan vaikkei lapset siellä oisikaan.

Kyllä nykyään otetaan jo tapaamisetkin huomioon elatusmaksuja määriteltäessä. Yleensä vain kyllä jos tapaamiset ovat laajoja. Parashan olisi jos maksut menisivät toteutuneiden tapaamisten mukaan vaan kuka "puolueeton taho" sitä valvoisi? Niin ja elatusmaksuthan maksetaan etukäteen...

Eli koska lapsi on mulla joka toisen viikon kokonaan (eli siis puolet ajasta), en maksa elatusmaksuja lapsen äidille lainkaan.
Hölmöähän se olisikin, molemmat vastaavat lapsen elatuksesta omana viikkonaan.
Lapsilisät menevät silti jostain kumman syystä äidille.

Eiköhän tuo oo pareista kiinni kuinka lapsiaan tapaa. Ja paljonko maksaa..tai pystyy maksamaan.

Olen itse 5-6 vuotiaasta lähtien ollut joka toinen viikonloppu isäni luona. 15-vuotiaana käynnit harvenivat mutta silti joka hiihto- ja syyslomaviikko olin isällä. Kesällä olin pari viikkoa äitillä ja taas pari isällä.
Hyvin se toimi isän puolelta, äiti vain hankas vastaan kun oli 100km välimatka. Useinmiten se puolittui, mutta oli myöskin paljo kertoja jolloin isä haki ja toi kotiin asti.
Niillä oli kuitenki yhteishuoltajuus, mutta isä kuitenki aina sanoi että jos vain minä (tarkoitti siis mua tenavaa)haluan muuttaa isän luo, niin hän hakee kyllä huoltajuutta. Olen aina ollut isän tyttö. Silti jäin äitin luo, koska isä ei ollut parhaassa kunnossa silloin, oli ollut leikkauksissa jne.Äiti pelotteli mua silloin sillä että hän saisi kokonaan mun huoltajuuden, enkä tietenkään tohtinut isälle siitä sanoa. Silloin niillä oli niin pahat välit kuin voi olla.

Erosta lähtien isä maksoi mulle elatusmaksuja, enemmänkuin hänen täytyi. Vaikka velvoite loppui 17-vuotiaana, hän maksoi ammattikoulun ajanki. Tietysti vähemmän mutta aina se pieni summaki auttoi. Ja isäni on ollut eläkkeellä jo viimeiset 7 vuotta. Siitä olen kiitollinen että äiti säilytti ne, oli ammattiopiskelujen kanssa koko ajan hätävara.

Mutta tapahtuneet opettaa aina jotain. =)

...olisi suorastaan loistava ajatus, että elatusmaksut suhteutettaisiin jollakin tavalla tapaamiskertoihin tai -määriin. Kontrolloinnin ja seurannan suhteen vaan taitaisi tulla kohtuuttoman paljon ongelmia. Ja ennen kaikkea käytännössä piilisi sellainen vaara, että ne lähivanhemmat, joilla jo nyt on tapana tehdä tapaaminen mahdollisimman hankalaksi, voisivat suurempien elatustukien toivossa joutua kiusaukseen estää tai hankaloittaa tapaamisoikeutta entisestään.

Nykyinen järjestelmä lienee yksinkertaisuudessaan sittenkin paras mahdollinen. Onnellisia (lue: fiksuja) ovat ne vanhemmat, jotka pystyvät keskenään sopimaan tasapuolisen ja järkevän käytännön.

Niin ja tuosta elatusmaksujen indeksikorotuksesta. Aika moni näyttää pettyneen katkerasti, kun sitä ei taaskaan tullut. Toivottavasti hieman lohduttaa tietoisuus siitä, että bensan hinta on sentään noussut ihan kohtuullisesti. Luulen, että valtaosa etävanhemmista käy tapaamassa lastaan omalla kustannuksellaan. Itselläni tapaamiskertoja on keskimäärin kaksi kuukaudessa ja jo pelkät polttoainekulut ovat n. 70 jöröä (=euroa)/reissu. En tätä valittaakseni tuo esille, vaan osoituksena siitä, että lapsesta koituvia kuluja on monenlaisia - ja useimmissa tapauksissa etävanhempi osallistuu lapsesta aiheutuviin kustannuksiin monella muullakin tapaa.