Hei! Kesällä olemme hankkimassa koiraa; cavaa tai tipsua. Olen lukenut pääni puhki näiden kahden erilaisuuksista jne. Voisiko joku kommentoida seuraavia väittämiä? a)cava on äärimmäisen seurallinen, eikä tahdo antaa "lepohetkeä" isännälleen/emännälleen? b)tipsu suhtautuu elämään rennommin, se antaa omistjansakin olla rauhassa eikä temmo sitä "koko ajan" c) cava ui, tipsi ei ui d) tipsu ei ole niin tottelevainen ja helposti koulutettava kuin cava. e)tipsun turkki vaatii paljon, paljon hoitoa ja se karvaa tosi paljon. f) tipsu ei ole "niin kiva" kuin cava. g) tipsu haukkuu paljon, cava ei. h)kissat!! kumpi pärjää misujen kanssa paremmin?. NO tässä niitä pohdintakohtia vielä on - toivon, ettei kukaan loukkaannu näistä typistetyistä jaä kärjistetyistä (ja käsittämättömistä) väittämistä. Olen vain niin kahden vaiheilla, etten tahdo tehdä näin suurta päätöstä ilman vakavaa harkintaa. Kiitos jo etukäteen :)
tipsu vai cavalier?
ronsu
121870
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
vastaan pikemminkin tipsua koskeviin kysymyksiin/ väittämiin, cavasta kun ei ole niinkään paljon tietoa.
a) Näin olen kyllä kuulut, että cava olisi kovinki seurallinen.. omia kokemuksia ei ole.
b) Tipsut ovat (ainakin minun tapaamani) hieman itsenäisempiä, eli eivät ole omistajassaan koko aikaa kiinni. Mutta seuraa ne siltikin kaipaavat, sehän on selvä :)
c)Cavojen uimisesta en tiedä, mutta muutamat tapaamani tiibetinspanieli yksilöt pitävät vedestä. Tai no, aiheen vierestähän se vähän on, mutta rantavedessä kyllä tykkäsivät peuhata ;)
d) Tipsut ovat tosiaankin hieman jääräpäitä, sillon ei totella kun ei huvita.
e) Tipsun turkki on suhteellisen helppohoitoinen. Kerran kaksi viikossa harjaaminen riittää. Karvaa lähtee kyllä melko runsaasti karvanlähtöaikana, mutta ne saa kyllä erittäin helposti vaatteista ym. pois.
f) Millä tavalla 'kiva'?´Tunnen todella monia tipsuyksilöitä, ja heistä ei kyllä voi olla pitämättä. Todella mukavia otuksia :)
g) Cavan haukkumisesta en tiedä, mutta ei se tipsukaan hauku 'turhaan'. Ovikellon ääntä kyllä haukutaan, mutta tipsuhan on ollutkin vahtikoira. Aikoinaan Tiibetissä on siis vartioinut niitä munkkiluostareita.
h)Toimeen varmaan tullaan, en mene vannomaan. Totutuksella senkin luulisi onnistuvan. Kummankaan rodun edustajia en ole kissatalossa nähnyt/ tavannut.
Eli siis minäkin vastaan ns. tipsun kannalta:
a) Ei tietoa :D b) Tuttavallani (kasvattaja) on 4 tipsua. Yksi niistä minun hoito koirani. Tykkää nukkua vieressä (jos haluat että saa tulla viereen), mutta ei varsinaisesti roiku perässä koko aikaa. Tipsu on itsenäinen, mutta ei ns. erakko, niinkun edellinenkin kirjoittaja totesi. c) Paha sanoa mitään, mutta jos on tottunut veteen niin ainakin tykkää rannassa peuhata. Näin ihanan kuvan, jossa kaksi tipsua seisoi puoliksi vedessä, toinen oli pentu. Ihana kuva oli
Puolitoistavuotisen cavaomistajan kokemuksia: a) b)on seurallinen ja kulkee mukana, ei kuitenkaan "vaadi" aina touhuamaan c)meidän cava ei ui mielellään d)ei tietoa tipsusta, kai se on koulutuksesta kiinni e) karvaa lähtee, helppohoitoinen f) cava on hellyttävä koira g) harvoin haukkuu h) meillä on kissa ja kaikki koirat (kai) totuu kissoihin
..tipsu on pidempi-ikäinen terveempi kuin cavalieri, jolla esiintyy paljon sydänsairautta ja saattavat kuolla hyvinkin nuorena...joskus jopa kuuden vanhana...eli ainakin kannattaa katsoa tarkkaan mistä cavan hankkii..:(
joten kerron siitä ja vain yhdestä suuresta persoonasta. Oli todella älykäs, joskus tuntui että vain puhe puuttui. Vieraat otti vastaan haukkumalla, en kieltänyt. Ulkona ei haukkunut jos kielsin. Itsepäisyyttä oli joskus, pääsääntöisesti nöyrä. Halusi nukkua ihan liki,loukkaantui jos työnsi kauemmaksi. Loukkaantuvaa sorttia, katse kertoi. Ryömi aina tilaisuuden tullen syliin. Oli aina läsnä, nautti selvästi kun sai olla ihmisten köörissä seuraillen vähän sivumpaa. Iloinen ja leikkisä vanhanakin. Kahlaili vedessä, lähti kerran uimaan äiskän perään, vahti uijia rannalla. Vahtimistaipumusta ilmeni, vauvaa vahti aluksi herkeämättä. Tykkäsi erityisesti lapsista, mummolan kissasta ei paljoa välittänyt. Jaksoi pitkiä lenkkejä, mutta osasi löhöillä, silmät ärtyivät tuulisilla ilmoilla, vastatuuli vaikeutti hengitystä.
Eläinlääkäri sanoi tipsuja pitkäikäisiksi, 15 vuotias ei ole harvinaisuus. Meillä eli 12v 11 kk.
Minäkin olen nyt miettinyt kumpi cava vai tipsu,
cavaa en tunne ja sydän jutut arveluttaa.
Ei kai ne kaikki tipsut ole samanlaisia, kuin meidän ihana tipsu oli. Tipsu on hyvä perhekoira.
SUURI KIITOS teille kaikille! Hyviä vinkkejä eli siis kokemuksia kerroitte! Täytyy näköjäään jättää asia "Herran haltuun", katsotaan, kummasta rodusta tulee pentu, joka on niin kuin meidän perheeseemme paras = jos cava, niin sydän ok jne. jne. Miten voikaan olla näin vaikeaa päättää?????=)Hauskaa uutta vuotta kaikille!
Eli siis jälleen kerran mainostan sitä kennelliiton jalostustietokantaa, mistä kannattaa katsoa sydäkuunteluiden tuloksia vähän pidemmällekin suvussa.. Itse olisin vielä sanonut noista rotujen eroista sitä, että yleensä cavalierit eivät vahdi. Siis vahtikoiraa ei siitä kyllä saa vaan yleensä ovat koko maailmaa ja kaikkia rakastavia. Muistan lukeneeni jostain, että cava johdattaa murtovarkaatkin kodin arvokätköille iloisesti häntää heiluttaen! Hauskasti totta...Arkojakin yksilöitä löytyy mutta tällaisen emon pentua ei kannata ottaa. Ja minkä tahansa rodun pennun otat niin emonkin käytöstä kannattaa katsoa, sillä pennun käytökseen eivät vaikuta vain geenit vaan pentu ottaa mallia emästään. Siis siitä miten tämä suhtautuu ihmisiin ja uusiin asioihin.
Noh..cavaliereista on jonnin verran kokemusta ja molemmat tämän hetkiset neidit ovat aivan erilaisia keskenään. Molemmat tykkäävät uida, toinen olisi koko ajan leikkimässä, toinen vetäytyy omiin oloihinsa nukkumaan kun siltä siitä tuntuu. Toinen ottaa aika helposti itseensä, toinen antaa anteeksi nopeammin. toinen tykkää esiintyä näyttelyissä mutta toinen on jäykkä p..pöydällä mutta muuten liikkuu kivasti. Elikkäs tälläkin rodulla on erilaisia edustajia, niinkuin on tipsuillakin. Päätös kumman rodun valitset, on aivan oma päätöksesi, en antaisi muiden siihen vaikuttaa. Tokihan on hyvä kysyä muiden kokemuksia.
Tuosta cavalierien sydänsairauksista..Niin kauan kun ihmiset syöttävät koiriaan "voi kun on söpöjä, ei voi olla antamatta herkkuja" tyylillä, mikään rotu ei voi välttyä sydämen rasituksesta.
Tottakai kannattaa ja pitääkin ottaa selvää tulevan pennun isästä ja emästä kuinka terveitä ne ovat.
On surullista kun cavat on "leimattu" sydänsairaiksi koiriksi. Näin vain on, mutta sen verran kun tunnen cavaliereja, niin kyllä ne hoidetut, hoikat cavat ovat ihan yhtä terveitä kuin mikä tahansa rotu tahansa =)
Kaikilla koirilla on mahd. perinnölliset/ rodussa kulkevat sairaudet.
Ja kaikki koirat voivat sairastua!
Paljon se on ihmisestäkin kiinni, miten huolehtii koiran terveydestä.
Liian lihava koira on todellinen terveyshaitta cavalierin sydämelle!
oleviin perinnöllisiin sairauksiin ja varsinkin vakaviin kuten cavojen sydänsairauksiin kannattaa pitkällä tähtäimellä rotua ...
eli on turha vähätellä rodussa ilmeneviä heikkouksia koska rodun elinikä on laskenut huomattavasti jonka näkee myös rotuyhdistyksen keskustelupalstalla..
eli sanoisin kiva rotu mutta pennun ostossa on oltava huolellinen eli älä osta sisäsiittoista ja osta vain rekisteröitynä hyvältä kasvattajalta, jonka koirat eläneet terveen pitkän elämän ja vanhemmat on kunnolla tutkitut.
Perinnöllisiin sairauksiin ei ihminen pysty vaikuttamaan kuten kaikki tiedämme..toki jokainen rotu on hyvä pitää normaalipainoisena. ;)
Oma koirani on syönyt aina terveellisesti, liikkunut paljon (sana ikiliikkuja kuvaa hauvaani aika hyvin) eikä ole päivääkään ollut ylipainoinen, mutta sydänvika vain herralle tuli. Se on valitettava totuus, että cavaliereilla on suuri perinnöllinen riski saada sydämen läppävika olivat ne sitten lihavia tai eivät. Toki lihavuus kasvattaa riskiä ja siksi onkin todella kurjaa nähdä lyllertäviä lihapullacavaliereja todella paljon. Ei se ole omistajan hyvyyttä, jos antaa koiralle aina ruokaa, kun koiralle maistuu. Omalleni maistuisi ainakin ihan koko ajan!
Minusta on vain hyvä, että sydänsairausalttius tuodaan esiin, että ihmiset osaavat ottaa tarkoin selvää pentunsa sukulaisista. Jostakin koiralehdestä aikanaan luin, että 50% cavaliereista saa sydänvian jo alle 5-vuotiaana. Luku kuulostaa hurjalta enkä oikein itsekään siihen usko, mutta eläinlääkärin mukaan cavaliereilla sydänvika on kyllä enempi sääntö kuin poikkeus :(
Tästä pahasta viasta huolimatta cavalierit tulevat kuulumaan aina elämääni. Rotu on muuten niin mahtava, kuten varmaan kaikki cavalierien omistajat tietävätkin :)
Olen nyt katsellut yli 8 vuotta koirani loputonta elämäniloa ja voin sanoa, että iloisempaa, energisempää, uskollisempaa ja myötäelävämpää hauvaa saa hakea! No, olen totaalisen puolueellinen, mutta voin kertoa vain oman mielipiteeni.
a) Cavalier on äärimmäisen seurallinen, mutta ainakin oma hauvani viihtyy myös hyvin omissa oloissaankin. Koirani viettää lepohetkensä mieluiten ihmisten lähellä, muttei "häiritse" jatkuvasti, vaan elää miellyttävästi mukana kodin touhuissa.
b) Uskoisin tipsun olevan "rennompi" tai siis vähemmän riippuvainen omistajansa läheisyydestä, mutta ainahan tämä on yksilökohtaista. Ja itseäni ainakin viehättää cavalierin läsnäoleva luonne.
c) Oma koirani ainakin ui, mutta ei se hänen lempparipuuhaansa kyllä ole.
d) Cavalier on ainakin ihan nopea oppimaan ja ainakin omalla yksilölläni on käsittämätön kyky käyttäytyä oikein juuri silloin kun on pakko :D Jos ei ole pakko, voi olla vähän kovakorvainenkin, eiks juu? :D
e) Tipsusta en osaa sanoa, mutta cavalierista ainakin lähtee oikein mukavasti karvaa... heh. Mutta turkki ei vaadi paljon hoitoa.
f) Cavalieria kiltimpää ja hyväsydämisempää otusta en usko olevan olemassakaan. Sen ympärilleen jakama rakkaus on aivan ylenpalttista.
g) Hauvani ja cavalierit yleensäkään eivät ole mitään räksyjä, mutten tiedä tipsuista.
h) Kun oma koirani näki ensimmäisen kerran kissan, se nuuski sitä onnellisena kuin ketä tahansa koiraakin :D Kissat vain eivät aina ole yhtä onnellisia koirani lempeästä lähestymisestä.
Ainut huono puoli cavaliereissa on se, että jalostuksessa tapahtuneiden sisäsiitosten takia sydämen läppävika tulee suurimmalle osalle koirista jossakin elämänvaiheessa. Omallani sairaus todettiin nyt 8-vuotiaana, mutta lääkityksellä suurisydäminen suklaasilmäni saa eläinlääkärin ennusteen mukaan nähdä vielä monta onnellista vuotta :) Eli siis cavalierin huono puoli: eivät elä ikuisesti, vaikka kuinka haluaisimme. Epäreilua!