Heipä hei,
ilahduttavan monta hakijaa miettii taas tässä tulevan vuoden kynnyksellä mitähän sitä seuraavana syksynä aloittaisi. Itsekin kuulun tähän joukkoon, mutta taistelen vielä suuntauksieni perässä, minneköhän sitä loppujen lopuksi hakisi??
Olen lukiosta lähtien (siis noin 5vuotta) ollut kiinnostunut lääketieteestä ja sen harjoittamisesta, sairaanhoitajakoulutus ei ollut minua varten (älytöntä paapomista), joten hain teknilliseen yliopistoon... Sieltä piakkoin valmistumassa ja nyt mietinkin, josko lähtisin toteuttamaan haavettani! Ongelmani on motivaation kanavoiminen. Lääketiedettä enemmän pidän myös oikeustieteistä, ja kuten kaikki ymmärrämme: KAHTA EI VOI SAADA.
Olisiko siis parempi lukea persnahka ruvella kevät lääketieteelliseen (ja mahdollisesti jäädä rannalle), tai istua maaliskuun lopusta kesäkuun valintakokeisiin nenä kiinni oikeustieteen kirjassa?
Itselleni sanoisin että mikäli tuon oikeustieteen valitsen, johtuu se lähinnä siitä etten pidä ollenkaan fysiikasta, matematiikasta tai kemiasta (vaikka DI:si syksyllä valmistunkin), vaan haluan pelkkää kirjaimilla toteutettua tietoa.
Onko kukaan läpikäynyt samanlaista? Onko kenenkään muun kevät täynnä työtä ja muita tekemisiä, että lukemiseen jää maksimissaan 4 tuntia arkipäivässä? Onko liian myöhäistä aloittaa kertaamaan lääkikseen, vai tyydynkö oikeustieteiden ihmeelliseen maailmaan? Onko haaveeni ihan p*rseestä vai olenko oikeasti laiska :) (noh, tuohon tiedän kyllä vastauksen itsekkin)
Mielelläni lukisin vastauksianne!
ilahduttavan monta hakijaa miettii taas tässä tulevan vuoden kynnyksellä mitähän sitä seuraavana syksynä aloittaisi. Itsekin kuulun tähän joukkoon, mutta taistelen vielä suuntauksieni perässä, minneköhän sitä loppujen lopuksi hakisi??
Olen lukiosta lähtien (siis noin 5vuotta) ollut kiinnostunut lääketieteestä ja sen harjoittamisesta, sairaanhoitajakoulutus ei ollut minua varten (älytöntä paapomista), joten hain teknilliseen yliopistoon... Sieltä piakkoin valmistumassa ja nyt mietinkin, josko lähtisin toteuttamaan haavettani! Ongelmani on motivaation kanavoiminen. Lääketiedettä enemmän pidän myös oikeustieteistä, ja kuten kaikki ymmärrämme: KAHTA EI VOI SAADA.
Olisiko siis parempi lukea persnahka ruvella kevät lääketieteelliseen (ja mahdollisesti jäädä rannalle), tai istua maaliskuun lopusta kesäkuun valintakokeisiin nenä kiinni oikeustieteen kirjassa?
Itselleni sanoisin että mikäli tuon oikeustieteen valitsen, johtuu se lähinnä siitä etten pidä ollenkaan fysiikasta, matematiikasta tai kemiasta (vaikka DI:si syksyllä valmistunkin), vaan haluan pelkkää kirjaimilla toteutettua tietoa.
Onko kukaan läpikäynyt samanlaista? Onko kenenkään muun kevät täynnä työtä ja muita tekemisiä, että lukemiseen jää maksimissaan 4 tuntia arkipäivässä? Onko liian myöhäistä aloittaa kertaamaan lääkikseen, vai tyydynkö oikeustieteiden ihmeelliseen maailmaan? Onko haaveeni ihan p*rseestä vai olenko oikeasti laiska :) (noh, tuohon tiedän kyllä vastauksen itsekkin)
Mielelläni lukisin vastauksianne!
Vastaukset 7
Vanhimmat
dumdidum
vastauksen pulmaasi tuossa omassa tekstissäsi: "Lääketiedettä enemmän pidän myös oikeustieteistä..."
Mutta minä juristina en välttämättä ole puolueeton lukija :-)
Varmasti kummaltakin alalta saat kiinnostavan ammatin, mutta työthän ovat aivan erilaisia. Jos minä tuomarina teen jonkin kämmin, sen hovioikeus korjaa (viimeistään KKO), mutta jos lääkäri sössii, niin saattaa olla ns. viimeinen tuomio edessä.
tässä itsekkin kivenkovaa mietiskelen, mihin hakulaput keväällä lentää. Olen muutaman vuoden jo insinöörinä ehtinyt alan töitä painamaan, mutta muutkin asiat kiinnostaa. Tällä haavaa kauppakorkeakoulu ja oikeustieteellinen vääntää sielusta kättä.
Oikeastaan oikeustiede ei taida insinöörin toimenkuvaa tukea, mitä nyt henkinen pääoma ja oikeuskäytännöt saattaa olla hyödyksi johtajana. Kauppaa taas tuntuu lukevan moni tekniikan ihminen sivutoimisena, joten saattaapi näitä teknilliskaupallisia kummajaisia olla tulevaisuudessa muutenkin riesaksi asti.
Katsellaan katsellaan ... KKK:n pääsykoekirjat näkyi maksavan sen 160-200 Euroa (uutena), joten täytyy olla varma valinnastaa =)
Maksavatko kirjat tosiaan nykyään noin paljon? Alle 10 vuotta sitten hakiessani kauppakorkeaan maksoin neljästä uudesta ja yhdestä käytetystä muistaakseni jotain 450-500mk. Taitaa kirjojen hinta olla nousut hieman inflaatiota nopeammin :)
Eipä silti, kyllähän ne kirjat täytyy hankkia ja hyvin opetella, ei sinne lottoamalla pääse.
>Olen lukiosta lähtien (siis noin 5vuotta) ollut >kiinnostunut lääketieteestä ja sen >harjoittamisesta,
No mikset silloin hakenut? Olisit saanut lisäpisteitäkin. Nyt et enää edes voi hakea normaalikiintiössä kun yo-todistuksesi on liian vanha, vaan sisäänpääsysi ratkeaa pelkällä pääsykokeella, eli tarttis sitten pärjätä siinä aivan törkeän hyvin...
>Lääketiedettä enemmän pidän myös oikeustieteistä, >ja kuten kaikki ymmärrämme: KAHTA EI VOI SAADA.
Tykkäät enemmän oikeustieteistä? Siinä tapauksessa tee kaikille mahdollisille tuleville potilaillesi palvelus, ja mene sinne oikikseen!
Jos tuollaista tarvitsee edes miettiä niin lääkis ei ole oikea paikka. Taidat olla näitä tyypillisiä, jotka hinkuvat jompaankumpaan siksi, että sais sanoa olevansa just siellä.
>Itselleni sanoisin että mikäli tuon oikeustieteen >valitsen, johtuu se lähinnä siitä etten pidä >ollenkaan fysiikasta, matematiikasta tai kemiasta
Siinä tapauksessa et tule pitämään lääkiksestä. Vai miten sitten kuvittelit motivoituvasi lukemaan kliinista kemiaa, lääketieteellistä biokemiaa, fysiologiaa, lääketieteellistä fysiikkaa, fysiatriaa ja kaikkea muuta, jotka ovat suoraan näitä aineita tai näihin perustuvat?
>Onko liian myöhäistä aloittaa kertaamaan >lääkikseen, vai tyydynkö oikeustieteiden >ihmeelliseen maailmaan? Onko haaveeni ihan >p*rseestä vai olenko oikeasti laiska :)
En usko, että olet todellakaan laiska. Sinulla on vain täysin väärä käsitys siitä, mitä lääketiede on. Alleviivaan sanan loppuosaa TIEDE, eli luonnontieteestä on kyse, niinkuin tällä palstalla monelle haihattelijalle on jouduttu toteamaan.
4 tuntia päivässä riittää kyllä sisäänpääsyyn mihin tahansa, jos omaa ihan keskivertoaivot vähintään. Ainakin pitäisi riittää, jos opiskelutekniikassa ei ole vikaa.
Noh, haihattelusta en tiedä, mutta kemiantekniikan paperit on keväällä plakkarissa, joten tuskin tuo fysiikan, matematiikan ja kemian inho johtuu mistään muusta kuin yliannostuksesta :)
Hyvä että jokunen on tajunnut myös sen, että tuo oikeustieteellisen ja lääketieteellisen ainoa yhteneväisyys on siinä, että molemmat vaativat aivan älytöntä ulkoa opettelua, ymmärtämistä ja motivaatiota koko opiskelun ajan. Pidän molemmista kaiketi juuri vaativuudensa takia, en kuitenkaan siksi että jommalla kummalla pääsisi prassailemaan... enhän ole prassaillut vanhalla ylioppilastodistuksella enkä uuden tutkinnon arvosanoillakaan, KUMPIKAAN EI NIMITTÄIN VERTAA ÄLYÄ VAAN PERSLIHAKSIA!
Luulenkin että M:n paperit (tai vaikkapa A:n) kirjoittaneet ovat jopa L:n papereita motivoituneempia tekemään jotain opiskeluidensa ja paikan saamisen eteen, sillä he eivät omaa ennakkoasenteita.
Lisää samanlaista keskustelua kiitos, luulen sen auttavan muitakin epäröiviä, jotka luulevat lääketieteellisen (tai oikeustieteellisen) olevan vain niille nörteille, jotka ovat muutenkin täynnä itseään.... maailmaan tarvitaan myös potilaat huomioon ottavia ja hymyileviä lääkäreitä :)
Täälläkin saa paljon lukea näitä "kokeneiden konkareiden" mielipiteitä. Ihan niin kuin joka ikiseen paikkaan pitäisi olla selvä kutsumus. Entä jos sattuukin olemaan monilahjakkuus? On hirvittävän vaikea päättää, mihin hakee. Jos viha tai kyllästyneisyys jotain tiettyä ainetta kohtaan on suuri, niin ei siihen kannata haaveitaan kaataa, koska on syytä olla realistinen. On paljon vääränlaisia lääkäreitä, vääränlaisia juristeja ja vääränlaisia kaupankassoja. Ei ammattia kannata pelkän kutsumuksen perusteella valita. On totta, että asennetta ja kiinnostusta pitää olla. Nälälläkin on taipumus kasvaa usein syödessä. On aloja, joilla on huutava pula työntekijöistä. Siksi kannattaa hieman tarkemmin joskus mietiä ammatinvalintaansa, eikä pelkästään tuudittautua sen varaan, että jospa tästä nyt tulee jotain. Moni ei tiedä, mitä lääkärinopinnot todellisuudessa ovat eikä myöskään millaiset oikeustieteenopinnon todellisuudessa ovat. Se, että molempiin on jaksettava lukea ja opiskella huomattavasti, yhtenäistää. On helppo tulla esimerkiksi kandina tänne hehkuttamaan, millainen on hyvä lääkäri, mutta itse voin ainakin sanoa, että tuossa vaiheessa en tiennyt yhtään mitään siitä, millaista olisi oikeasti olla lääkäri. Se työskentely ja kokemus antaa siihen vasta jonkinlaisen vastauksen. Moni myös usein syyllistyy erittelemään toisten opiskelijoiden motiiveja ammatinvalinnan suhteen. Joskus olisi myös hyvä katsoa peliin ja pohtia, mitä minä herra/neiti täydellinen pohjimmiltani haluan ja kuulunko sittenkin itse johonkin luomistani opiskelijoiden kategorioista. On siis ihmisiä, joille ei ole yhtä ainoaa oikeaa alaa. Kiinnostukset antavat kuitenkin jotain suuntaa.