Tässä edellinen osa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=610&posting=22000000012858985
Ja nyt jatkan tarinaa vähän pidemmin kun eilen..
Julian tarina. osa.3.
Lääkärin kasvoilla oli väsynyt, ja huolestunut ilme. Jokin niissä kasvoissa, sai Leenan veren hyytymään.
- Olkaa hyvä, ja tulkaa tuonne toimistooni. Lääkäri sanoi, ja laski kätensä Leenan olkapäälle. Leena nyökkäsi ja seurasi lääkäriä.
Toimisto oli pieni, ja valkoinen. Se oli liian valkoinen, steriili, niinkuin sairaalan kaikki huoneet. Leena tunsi olonsa vaivautuneeksi. Hän istahti nojatuoliin ja yritti vähän rauhoittua.
- No niin.. Minun nimeni on Hanna Ruohola. Olen lääkäri, ja tutkin äsken tytärtänne. Lääkäri sanoi ja ojensi kätensä. Leena ja Lääkäri kättelivät. Lääkäri haki kansion työpöytänsä laatikosta ja istahti Leenan viereen olevalle nojatuolille.
- Mikä Julialla on? Mikä hänellä on? Kertokaa, minun on pakko tietää.. Leena sanoi hätääntyneenä, purskahti itkuun ja peitti kasvonsa käsillään.
- Olkaa ihan rauhassa, vaikka tiedän, että tämä on vaikeaa kun ei tiedä mikä tyttärellä on hätänä. Teidän täytyy nyt olla vahva, koska muuten ette selviä. Lääkäri vastasi ja ojensi Leenalle monisteen.
Leena luki monisteen. Hänen silmänsä pyöristyivät ja hänen ilmeensä oli pelokas. Hänen kätensä tärisivät. Moniste lennähti ilmavirran mukana lattialle.
- Mi..Mitä?! Minun tyttärellänikö syöpä!? Aivokasvain? Tämä ei ole mahdollista! Ei! .. Leena ponnahti ylös tuolista ja osoitteli lääkäriä.
- Istukaa alas, olkaa niin, hyvä, että voin selittää teille rouva.. Lääkäri sanoi ja yritti rauhoitella Leenaa.
- Mutta.. MINUN TYTTÄRENI KUOLEE! Leena sanoi itkien ja huutaen.. Itku oli niin kärsivän kuuloista, että Lääkärin silmäkulmastakin laskeutui kyynel.
- Tiedän, että tämä on vaikeaa.. Mutta rauhoittukaa, niin kerron teille Julian elinajasta.
Leena pysähtyi. Hän pysähtyi kuin olisi kävellyt seinään.
- Elinaika? Kertokaa jo! Leena polvistui lääkärin eteen.
Lääkäri selitti Leenalle, että noin pahalaatuiseen ja levinneeseen syöpään, kuin Julialla, ei ole hoitoa. Sitä ei voida kun lieventää.
Pari päivää sairaalassa sairaan tyttären kanssa, oli Leenalle vaikeaa. Hän yritti näyttää vahvalta ja iloiselta, muttei pystynyt siihen. No, kukapa olisikaan pystynyt kun oma tytär on kuolemansairas, ja ei elä enää kauaa. Julialla oli enää n. pari kuukautta elinaikaa.
- Äiti, kuolenko minä? Julia kysyi.
- Voi rakas.. Et sinä kuole, sinä pääset taivaaseen.. Siellä on enkeleitä jotka pitävät sinusta huolen. Leena vastasi ja silitti tyttärensä pitkää tukkaa. Kyynel laskeutui Leenan poskea pitkin. Julia pyyhkäisi sen ja sanoi äidilleen: - Mutta äiti, älä itke, minun on parempi taivaassa enkeleiden kanssa, kun kärsiä tästä sairaudesta.
Julia pyysi äidiltään, että tämä soittaisi Eliaksen käymään sairaalassa. Leena lupasi, ja meni samantien soittamaan.
- Elias tulee huomenna, Leena sanoi ja sulki Julian sairaalahuoneen verhot.
- Kiitos äiti. Julia sanoi ja sulki silmänsä. Leena antoi Julialle hyvänyönsuukon ja rupesi itsekin nukkumaan Julian vieressä olevaan sänkyyn. Hieman aikaa hän katseli kaunista, pientä enkelityttöään ja sulki silmänsä turvallisin, mutta surullisin silmin.
//danyaa..
seuraava jatko-osa tulee vasta lauantaina, koska menen itse huomenna Ouluun täältä Kajaanista. Tulen sitten vasta huomenillalla takaisin kotiin, joten jatkan vasta lauantaina, jos haluatte, että jatkan.
Ja nyt jatkan tarinaa vähän pidemmin kun eilen..
Julian tarina. osa.3.
Lääkärin kasvoilla oli väsynyt, ja huolestunut ilme. Jokin niissä kasvoissa, sai Leenan veren hyytymään.
- Olkaa hyvä, ja tulkaa tuonne toimistooni. Lääkäri sanoi, ja laski kätensä Leenan olkapäälle. Leena nyökkäsi ja seurasi lääkäriä.
Toimisto oli pieni, ja valkoinen. Se oli liian valkoinen, steriili, niinkuin sairaalan kaikki huoneet. Leena tunsi olonsa vaivautuneeksi. Hän istahti nojatuoliin ja yritti vähän rauhoittua.
- No niin.. Minun nimeni on Hanna Ruohola. Olen lääkäri, ja tutkin äsken tytärtänne. Lääkäri sanoi ja ojensi kätensä. Leena ja Lääkäri kättelivät. Lääkäri haki kansion työpöytänsä laatikosta ja istahti Leenan viereen olevalle nojatuolille.
- Mikä Julialla on? Mikä hänellä on? Kertokaa, minun on pakko tietää.. Leena sanoi hätääntyneenä, purskahti itkuun ja peitti kasvonsa käsillään.
- Olkaa ihan rauhassa, vaikka tiedän, että tämä on vaikeaa kun ei tiedä mikä tyttärellä on hätänä. Teidän täytyy nyt olla vahva, koska muuten ette selviä. Lääkäri vastasi ja ojensi Leenalle monisteen.
Leena luki monisteen. Hänen silmänsä pyöristyivät ja hänen ilmeensä oli pelokas. Hänen kätensä tärisivät. Moniste lennähti ilmavirran mukana lattialle.
- Mi..Mitä?! Minun tyttärellänikö syöpä!? Aivokasvain? Tämä ei ole mahdollista! Ei! .. Leena ponnahti ylös tuolista ja osoitteli lääkäriä.
- Istukaa alas, olkaa niin, hyvä, että voin selittää teille rouva.. Lääkäri sanoi ja yritti rauhoitella Leenaa.
- Mutta.. MINUN TYTTÄRENI KUOLEE! Leena sanoi itkien ja huutaen.. Itku oli niin kärsivän kuuloista, että Lääkärin silmäkulmastakin laskeutui kyynel.
- Tiedän, että tämä on vaikeaa.. Mutta rauhoittukaa, niin kerron teille Julian elinajasta.
Leena pysähtyi. Hän pysähtyi kuin olisi kävellyt seinään.
- Elinaika? Kertokaa jo! Leena polvistui lääkärin eteen.
Lääkäri selitti Leenalle, että noin pahalaatuiseen ja levinneeseen syöpään, kuin Julialla, ei ole hoitoa. Sitä ei voida kun lieventää.
Pari päivää sairaalassa sairaan tyttären kanssa, oli Leenalle vaikeaa. Hän yritti näyttää vahvalta ja iloiselta, muttei pystynyt siihen. No, kukapa olisikaan pystynyt kun oma tytär on kuolemansairas, ja ei elä enää kauaa. Julialla oli enää n. pari kuukautta elinaikaa.
- Äiti, kuolenko minä? Julia kysyi.
- Voi rakas.. Et sinä kuole, sinä pääset taivaaseen.. Siellä on enkeleitä jotka pitävät sinusta huolen. Leena vastasi ja silitti tyttärensä pitkää tukkaa. Kyynel laskeutui Leenan poskea pitkin. Julia pyyhkäisi sen ja sanoi äidilleen: - Mutta äiti, älä itke, minun on parempi taivaassa enkeleiden kanssa, kun kärsiä tästä sairaudesta.
Julia pyysi äidiltään, että tämä soittaisi Eliaksen käymään sairaalassa. Leena lupasi, ja meni samantien soittamaan.
- Elias tulee huomenna, Leena sanoi ja sulki Julian sairaalahuoneen verhot.
- Kiitos äiti. Julia sanoi ja sulki silmänsä. Leena antoi Julialle hyvänyönsuukon ja rupesi itsekin nukkumaan Julian vieressä olevaan sänkyyn. Hieman aikaa hän katseli kaunista, pientä enkelityttöään ja sulki silmänsä turvallisin, mutta surullisin silmin.
//danyaa..
seuraava jatko-osa tulee vasta lauantaina, koska menen itse huomenna Ouluun täältä Kajaanista. Tulen sitten vasta huomenillalla takaisin kotiin, joten jatkan vasta lauantaina, jos haluatte, että jatkan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nyt pitää mennä pakkailemaan ja hoitamaan koiraa.. Mutta kiitoksia palautteesta!
//Danyaa
Todella koskettava ja hieno tarina.
Miten on mahdollista, että kakkososa on niin -suoraan sanottuna- huono?
Olet mielettömän hyvä kirjoittamaan. Keep up the good work!
kakkososa oli minunkin mielestä huono.. en tiedä mikä sitten teki siitä niin huonon.. :D ehkä ku olin väsyny.. :/ :D
En todellakaan halua nyt olla ilkeä.Olen tottunut sanomaan asiani suoraan ja joskus se käsitetään jonkinmoisena ilkeytenä tai vastaavana.
Minusta sinä et kirjoita kovinkaan hyvin.
Tai eihän tuo huonoa ole, sanoisin että 13-vuotiaan ihan ok tekstiä.
Teksteissäsi on paljon häiritseviä kohtia.
Minun mielestäni ei koskettavaa (kuten itse asian ilmaisit) tarinaa/novellia kannata tehdä jos ei ole vielä kypsä siihen, ja mielestäni sinä et ole.
Kyllä varmaankin tekstisi tuosta paranee kun kasvat, koska kuten sanoin ethän sinä huono ole.
Ja kun täällä nyt on kehuttu (tai ainakin joku on) näitä tarinoitasi, niin miksi ihmeessä sitten lähetit tuon kakkososan jos tiesit sen olevan huono?
Olisiko pieni syventyminen ja tekstin parantelu ollut paikallaan?
No eihän tämä nyt niin vaarallista ole, mutta kirjoitin vain asiat, jotka herättivät minussa kummeksuntaa/ihmetystä/ärsytystä, mitälie.: )
Ja tuokin osoitti,että et kovinkaan kypsä ole kun sait vähän kritiikkiä kakkososasta niin aloit heti myötäillä tätä kritiköijää.
Uskonpa,että kakkososa oli mielestäsi yhtä hyvä/huono kuin ensimmäinen ja kolmaskin, mutta heti kritiikkiä saatuasi asia muuttuikin.