Neiti X:n korvia paleltaa. Pipo, se häneltä puuttuu, vaikka veli olikin varoittanut säästä. "Muista sitten ostaa pipo. Pakkaset ovat kovia jopa täällä Etelä-Suomessa tähän aikaan.", hän oli varoittanut, mutta neiti X ei ollut ottanut varoituksia kuuleviin korviinsa. Nyt hän kärsi siitä. Tuntui kuin sadat vihaiset pikkumiehet terävine miekkoineen iskisivät vuorotellen osumia hänen korviinsa. Neiti X:n on kylmä ja häntä palelee aina vain entistä enemmän, kun pakkastuuli puhaltaa kohti hänen kasvojaan. Posket ovat paisuneet isoiksi, ylikypsiksi tomaateiksi ja huulet ovat rohtuneet rikki. Vielä hän saattoi maistaa kielellään hunajaisen teen, jota hän oli nauttinut läheisessä kahvilassa muutama minuutti sitten. Hunajatee oli hänen lempijuomaansa ja joka päivä hän käveli tuttuun kahvilaansa nauttimaan tätä, oli sitten seuraa tai ei. Tänään seuraa ei ollut ollut. Kahvilassa oli ollut vain höperö täti naapuriasunnosta, joka poti dementiaa ja joka tuskin edes muisti neiti X:n nimeä. Lukuunottamatta tätä tätiä, kaikki muut naapurit tunsivat neiti X:n todella hyvin. He kutsuivat tätä korttelin persoonallisimmaksi ihmiseksi. Ja he rakastivat tämän mainioita herkkuja, joita tämä valmisti keittiössään. Neiti X:n kodissa olikin käynyt monenlaisia vierailijoita aina laihoista ihmisistä lihaviin herkuttelijoihin saakka. Jokainen, joka oli maistanut neiti X:n ruokaa oli kehunut sitä parhaimmaksi ikinä. He olivat myös painaneet neiti X:n nimen mieleen ja monet vielä soittelivatkin hänen peräänsä pyydellen tätä valmistamaan jotain tilausruokia erilaisiin juhliin.
Pakkanen kiristyy ja siksi neiti X kaivaa laukustaan esille ruutuisen kaulaliinan. Hän sitoo sen päänsä ympärille ja pään ympärille roikkumaan jäävät hiukset näyttävät harmailta jouhilta. "Veli oli oikeassa. Olisi pitänyt hankkia se pipo jo aikoja sitten. Tämän siitä saa..kurkkukivun ja kuumemittarin...", neiti X harmittelee mielessään. Hän peilaa itseään kaupan näyteikkunaa vasten ja samalla vilkuilee kelloaan: "Huh, huh. Kello onkin jo paljon. Täytyy päästä kotiin laittamaan ruokaa sennen kuin kauniit ja rohkeat alkavat.", neiti X toteaa itsekseen. Hänen kaulaliinansa, joka koristaa pään ympärillä on löystynyt ja näin ollen hän kiristää sen luisevilla käsillään kireäksi solmuksi. Liina on täynnä erilaisia ruutuja. Neiti X pitää ruuduista ja hänen koko vaatekaappinsa on täynnä röyhelöisiä ruutukuvioisia vaatteita. Useimmat niistä on hankittu Hietaniemen kirpputorilta pilkkahintaan. Kengätkin hän oli ostanut sieltä. Sellaiset mustat maihinnousukengät, jotka olivat maksaneet noin kaksikymmentä Suomen markkaa. Neiti X on säästäväinen ja tarkka ihminen. Viime aikoina neiti X:n näkö on kuitenkin heikentynyt hieman.
Pakkasilta on julma. Lumisade on yltynyt ja monet hiutaleet ovat kiinnittyneet tiukasti neiti X:n ripsiin. Neiti X räpyttelee silmiään ja yrittää huitoa hiutaleita silmiensä edestä, jotta näkisi paremmin eteensä. Neiti X:llä ei ole autoa, eikä hän halua säästäväisyytensä takia tilata taksia. Päättäväisen temperamenttinsa ja suomalaisen sisunsa ansiosta hän jatkaa talsimista lumisella, jäisellä jalkakäytävällä. Pian pitäisi ylittää risteys. Risteyksen valot ovat rikki ja siksi ne loistavat oranssia valoa jalankulkijalle. Neiti X ei ehdi vilkaista valoihin, sillä hän ajattelee vain pääparkaansa ja mitä kauniiden ja rohkeiden Ridgelle kuuluu.
Keskellä risteystä neiti X kuitenkin pysähtyy. Hän kuulee vaimeasti auton torven soivan, jonka jälkeen on hiljaista. Siristeltyään silmiään, hänen päänsä kääntyy tahdonalaisena oikeata kyynärpäätä kohden. Aika pysähtyy hetkeksi, mutta pian se lähtee taas kiertämään ikuista pyöräänsä. Auto tuuppaa neiti X:ää tunteettomasti ja neiti X lentää ainakin kahden metrin päähän, jonka jälkeen neiti X lakkaa olemasta.
Rekka-auton kuljettaja nousee autosta - hän on punapartainen maatalon isäntä. Mies kulkee neiti X:n luokse ja ravistelee tätä hieman. Neiti X ei liikahda, eikä päästä ääntä. Mies kaivaa taskustaan kännykän ja näppäilee hätänumeron. Kaksi ambulanssia saapuu paikalle ja ne itkevät kuorossa valitusvirttä. Neiti X:n ruumis viedään pois paikalta ja pian liikenne pääsee jatkamaan normaalia eloaan.
Pakkanen kiristyy ja siksi neiti X kaivaa laukustaan esille ruutuisen kaulaliinan. Hän sitoo sen päänsä ympärille ja pään ympärille roikkumaan jäävät hiukset näyttävät harmailta jouhilta. "Veli oli oikeassa. Olisi pitänyt hankkia se pipo jo aikoja sitten. Tämän siitä saa..kurkkukivun ja kuumemittarin...", neiti X harmittelee mielessään. Hän peilaa itseään kaupan näyteikkunaa vasten ja samalla vilkuilee kelloaan: "Huh, huh. Kello onkin jo paljon. Täytyy päästä kotiin laittamaan ruokaa sennen kuin kauniit ja rohkeat alkavat.", neiti X toteaa itsekseen. Hänen kaulaliinansa, joka koristaa pään ympärillä on löystynyt ja näin ollen hän kiristää sen luisevilla käsillään kireäksi solmuksi. Liina on täynnä erilaisia ruutuja. Neiti X pitää ruuduista ja hänen koko vaatekaappinsa on täynnä röyhelöisiä ruutukuvioisia vaatteita. Useimmat niistä on hankittu Hietaniemen kirpputorilta pilkkahintaan. Kengätkin hän oli ostanut sieltä. Sellaiset mustat maihinnousukengät, jotka olivat maksaneet noin kaksikymmentä Suomen markkaa. Neiti X on säästäväinen ja tarkka ihminen. Viime aikoina neiti X:n näkö on kuitenkin heikentynyt hieman.
Pakkasilta on julma. Lumisade on yltynyt ja monet hiutaleet ovat kiinnittyneet tiukasti neiti X:n ripsiin. Neiti X räpyttelee silmiään ja yrittää huitoa hiutaleita silmiensä edestä, jotta näkisi paremmin eteensä. Neiti X:llä ei ole autoa, eikä hän halua säästäväisyytensä takia tilata taksia. Päättäväisen temperamenttinsa ja suomalaisen sisunsa ansiosta hän jatkaa talsimista lumisella, jäisellä jalkakäytävällä. Pian pitäisi ylittää risteys. Risteyksen valot ovat rikki ja siksi ne loistavat oranssia valoa jalankulkijalle. Neiti X ei ehdi vilkaista valoihin, sillä hän ajattelee vain pääparkaansa ja mitä kauniiden ja rohkeiden Ridgelle kuuluu.
Keskellä risteystä neiti X kuitenkin pysähtyy. Hän kuulee vaimeasti auton torven soivan, jonka jälkeen on hiljaista. Siristeltyään silmiään, hänen päänsä kääntyy tahdonalaisena oikeata kyynärpäätä kohden. Aika pysähtyy hetkeksi, mutta pian se lähtee taas kiertämään ikuista pyöräänsä. Auto tuuppaa neiti X:ää tunteettomasti ja neiti X lentää ainakin kahden metrin päähän, jonka jälkeen neiti X lakkaa olemasta.
Rekka-auton kuljettaja nousee autosta - hän on punapartainen maatalon isäntä. Mies kulkee neiti X:n luokse ja ravistelee tätä hieman. Neiti X ei liikahda, eikä päästä ääntä. Mies kaivaa taskustaan kännykän ja näppäilee hätänumeron. Kaksi ambulanssia saapuu paikalle ja ne itkevät kuorossa valitusvirttä. Neiti X:n ruumis viedään pois paikalta ja pian liikenne pääsee jatkamaan normaalia eloaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
the end!