auttakaa mua, kun oon ihan sekasin...
Erosin mun poikaystävästä reilu vuos sitte(!), kun must tuntu et mul ei ollu tarpeeks tunteita sitä kohtaan. Sillon ratkasu tuntu must oikeelta vaikka välillä iskikin ikävä...mut sit välil taas ihmettelin mitä olin ees joskus nähny siinä jätkässä..(seurusteltiin puol vuotta)
Nyt en oo nähny sitä ees yli puoleenvuoteen missään ja oon huomannu et ajattelen sitä vähän turhankin paljon.. Ja must tuntuu nyt siltä et oikeestaan siin jätkäs olikin just kaikkee sitä mitä nyt etsin.
Luulen et jos se jätkä ei vaan oo löytäny uutta tyttöystävää, niin se saattas huoliakin mut taks koska viel puol vuotta eron jälkeen se lähetteli viestejä ja ois halunnu nähä, mut mä en...Ongelma on se etten haluu ottaa siihen yhteyttä, koska entä jos mä nyt oonkin vaan kuvitellu kaiken ja loukkaan sitä taas! Jos oonkin vaan rakentanu päähäni jonkun liian ruusuisen kuvan siitä ihmisestä, koska mul ei oo nyt ketään muutakaan johon oisin ihastunu ja muutenkin tunnen oloni välillä vähän yksinäiseks ja ois kiva kun ois joku joka välittäis...
Mä en tosiaan tiiä mitä mun pitäs tehä, vai pitäskö yhtään mitään...oon toivonu et törmäisin siihen jätkään jossain, niin sillon mulle ehkä selviäis mitä oikeesti ajattelen siitä, mut ei me näköjään nähä missään. Ja koht ihan varmaan sorrun yksinäisenä hetkenä lähettämään sille viestin jossa eka kyselen kuulumisia ja sitten etttä jos se haluis nähä....mut en tiiä onks se järkevää..koska sit jos rupeenkin koht taas ajattelee et en haluukkaan sitä!
Sanokaa rehellinen mielipide, kannattaako mun ottaa siihen yhteyttä vaiko ei?!?
Ja onks normaalia ikävöidä näinkin pitkän erossa olon jälkeen ja millä tää ikävä lähtee pois??
Erosin mun poikaystävästä reilu vuos sitte(!), kun must tuntu et mul ei ollu tarpeeks tunteita sitä kohtaan. Sillon ratkasu tuntu must oikeelta vaikka välillä iskikin ikävä...mut sit välil taas ihmettelin mitä olin ees joskus nähny siinä jätkässä..(seurusteltiin puol vuotta)
Nyt en oo nähny sitä ees yli puoleenvuoteen missään ja oon huomannu et ajattelen sitä vähän turhankin paljon.. Ja must tuntuu nyt siltä et oikeestaan siin jätkäs olikin just kaikkee sitä mitä nyt etsin.
Luulen et jos se jätkä ei vaan oo löytäny uutta tyttöystävää, niin se saattas huoliakin mut taks koska viel puol vuotta eron jälkeen se lähetteli viestejä ja ois halunnu nähä, mut mä en...Ongelma on se etten haluu ottaa siihen yhteyttä, koska entä jos mä nyt oonkin vaan kuvitellu kaiken ja loukkaan sitä taas! Jos oonkin vaan rakentanu päähäni jonkun liian ruusuisen kuvan siitä ihmisestä, koska mul ei oo nyt ketään muutakaan johon oisin ihastunu ja muutenkin tunnen oloni välillä vähän yksinäiseks ja ois kiva kun ois joku joka välittäis...
Mä en tosiaan tiiä mitä mun pitäs tehä, vai pitäskö yhtään mitään...oon toivonu et törmäisin siihen jätkään jossain, niin sillon mulle ehkä selviäis mitä oikeesti ajattelen siitä, mut ei me näköjään nähä missään. Ja koht ihan varmaan sorrun yksinäisenä hetkenä lähettämään sille viestin jossa eka kyselen kuulumisia ja sitten etttä jos se haluis nähä....mut en tiiä onks se järkevää..koska sit jos rupeenkin koht taas ajattelee et en haluukkaan sitä!
Sanokaa rehellinen mielipide, kannattaako mun ottaa siihen yhteyttä vaiko ei?!?
Ja onks normaalia ikävöidä näinkin pitkän erossa olon jälkeen ja millä tää ikävä lähtee pois??
Vastaukset 2
Vanhimmat
Seurustelin exän kanssa aikanaan n. 4 kk, siitä on aikaa n. 4 vuotta. Exä oli se, joka halusi erota, minä halusin katkasta välit kokonaan, koska tekemisissä oleminen sattui liian paljon. Exä kuitenkin yritti väkisin pitää yhteyttä ja jotenkin jutusta meni maku kokonaan ja poikkasin välit kerta heitolla puolen vuoden pelleilyn jälkeen. Löysin uuden miehen, jonka kanssa olen nämä neljä vuotta nyt ollut.
Silti välillä kalvaa ja hävettää se, että kaipaan exää, vaikka se loppua kohti oli kammottava ja ärsyttävä, enkä sietäny sitä lainkaan. Joskus menee päiviä, kun mietin sitä masentuneena ja niitä hyviä aikoja, vaikka 4 kk ei missään nimessä ole edes mikään pitkä aika.
Eniten ehkä kalvoi se, että en tiennyt, miettikö exä mua enää ollenkaan tai mitenkään samalla tavalla. Ajattelin, että sillä on varmasti joku uusi ja se on jo aikoja sitten unohtanut mut. Eihän tossa ole mitään väärää, onhan mullakin jo toinen, mutta silti se vähän kaiversi sieltä sydämen pohjasta.
Sitten yksi päivä katselin mun vuosia vanhoja nettiblogeja ja kuvia, joita olin pistänyt nettiin. En ollut niitä seurannut ainakaan vuoteen. Exä oli kuitenkin pistänyt sinne viestin, jossa luki, että ajattelee mua ja suora vihjaus, tulisinko chattiin yms. Siinä vaiheessa viesti oli kuukausia vanha, kun sen näin. En tiedä, oliko tarkoituksella vai vahingossa (luulen, että tarkoituksella) exä pistänyt nikkinsä siihen ja tietysti 2 sek. etsiskelyn jälkeen löysin sen kuvan netistä. Se oli muuttunut, paljon. Se ei ollut enää se, johon olin silloin ihastunut, ehkä rakastunut. Eihän se koskaan prinssi uljas rohkea ollut, mutta se ei enää näyttänyt siltä, jota kaipasin.
Pitkään mietin, vastaisinko vai en. Jätin vastaamatta. Niin on parempi. Ehkä joskus vastaan, onhan se kiva kaveri loppujen lopuksi, mutta paria meistä ei enää koskaan tule. Olen menossa naimisiin toisen kanssa, mutta silti onhan se kiva aina silloin tällöin muistella niitä yhteisiä hauskoja hetkiä. Niitä kun ei kukaan voi ottaa pois :)
Mitä yritän sanoa on se, että ei se ikävä lähde sieltä koskaan, ei kokonaan. On susta kiinni, mitä haluat tehdä ja miten ja tuleeko siitä koskaan mitään. Joskus kuitenkin pitää osata antaa asian olla, koska parempi voi odottaa ihan nurkan takana.
Ehkä ei olis pahaks lähettääkki sille vaik tekstari. Voihan olla että jätkä ei enää halua sua, mutta voihan yrittää. Harvoin ne tunteet ihan noin kauan tolla tavalla pysyy.
Kannattaa kyllä sitten myös vähän miettiä, että jos tämä uusi ajatus tästä ihmisestä onkin tullut juuri siitä, että olet yksinäinen ja alat kaivata jotain elämääsi.
Tsemppiä!