skitsofrenian pelko

ole olemassa kuin sairauden tunteen puuttuminen. Se skitsofreenikko (sukulainen), jonka tunnen, tuntee itsensä sitä terveemmäksi mitä enempi sekaisin se on. Että niin kauan kuin tunnet olosi omituiseksi, olet "ainoastaan" masentunut??? Itse tunnistan itsestäni puolenkymmentä psykiatrista diagnoosia, muutamia persoonallisuushäiriöitä etc. Se on normaalia. JA monet sanovat, että normaalius se vasta poikkeavaa on.

Hei! Tuskinpa olet skitsofreeniaa sairastava, ehkäpä pelkäät vain asioita. Älä enää lue sairauksista mistään, se vain lisää pelkotiloja.


Siirrä huomiotasi itsestäsi pois, käy ulkoilemassa säännöllisesti, siellä mielikin rauhoittuu. Harrasta liikuntaa tai jotakin mukavaa josta pidät.

Ole ihmisten parissa, älä sulkeudu seurasta pois. Kerro huolistasi jollekin. Rukoile.

Ja kun aika on, mene vain juttelemaan asiantuntijan kanssa, niin pelkosi hälvenevät ja saat asiantuntevia neuvoja elämääsi.

Valoa ja voimaa sinulle, asioilla on tapana järjestyä :)

pakko-oire neuroosi. Tiesitkö muuten, että masennus lääkkeet usein pahentavat neuroottisuutta. Ne kun stimuloivat samaa aluetta aivoissa.

Sinulle tuskin puhkeaa skitsofreniaa, mutta pahentuneet neuroosit ja paniikkihäiriön puhkeaminen ovat enemmän kuin mahdollisia. Eräälle kaverille kävi näin, ja kyllä hän harhojakin kuvitteli, kun ei enää saanut öisin unta. Kaikki pahentuvan lääkekierteen piikkiin.

Kannattaisi siirtyä noista lääkkeistä luonnonmukaisempiin hoitotapoihin. Ennen kaikkea pitää keksiä keinot hyväksyä itsensä.

Tiedän näistä asioista paljon. Voin yrittää auttaa. Kirjoita: [email protected] En etsi suhdetta. Jos kerrot mitten asioitten uskot olevan ongelmiasi, voin aidosti auttaa antamalla vinkkejä parantumiseen.

T. Huru-Ukko

Pelko on aivan hirveetä. Aivan käsittämättömän hirveetä. Päässä tuntuu paine ja koko ajan pelkää että kuvittelee omiaan. Ei luota mihinkään todellisena.

Jos sulla on sitä niin sit kandee ottaa antipsykoottisia. Mulla oli masennus niin kova ettei cipralexit auttaneet yhtään.

Turhaa sitä enään pelkäät kun olet jo sairastunut siihen, mutta on olemassa niin montaa astetta skitsofreeniasta ja/tai psykooseista (tila missä menetät todellisuuden tajusi eli uskot olevasi sairas).

Tuo on erittäin yleinen pelko ja psykiatri ymmärtää sinua. Minulla on sama pelko, joskus se korostuu voimakkaampana ja joskus lievempänä. Kyseinen pelko on yhdistetty myös paniikkihäiriöön. Yleensä paniikkihäiriössä pelkää sairauksia ja kuolemaa, tyypillisesti sydänpysähdystä tai hulluksi tulemista. Kun tulet onnelliseksi, pelko poistuu. Hullut eivät tiedä olevansa hulluja. Olet kuin minä, välillä niin hysteerinen et oksat pois. Mutta sinä et sekoa, usko pois.

oh. luulin olevani ainoa joka pelkää aivan hysteerisesti skitsofreniaa ja psykoosia.!!!
tämä on todella äärimmäisen ahdistavaa. mitään muuta en niin pelkää kun menettäisin täysin järkeni ja joutuisn mielisairaalaan loppuelämäkseni. joskus kauhistun jos kuuluu jotain epämääräistä ääntä "kuuleekohan kukaan muu tota" "nytkö mä kuulen ääniä"
kokoajan kauhulla odotan millon harhoja alkaa ilmestyä ja kuulua. ja mikä pahinta niin olen alkanut kuvittelemaan näitä "ääniä" mitä "joku ulkopuolinen" /kommentoisi minun tekemisiäni /käskisi minun tehdä. minulla on siis myös paniikkihäiriö/kontrollinemenettämispelko siksi esim. veitsiä meillä ei voi olla ja nyt skitsofrenia ja veitsipelko yhdistyvät tälleen että kuvittelen että kuulisin äänen kehottavan minun tekevän jotain kamalaa. tämä saa minut suorastaan kauhun valtaan ajoittain. kuulostaa sairaalta. tiedän. pelkään että kohta OIKEASTI kuulen ääniä ja tekisin niiden mukaan että järki hämertyisi täysin ja olisin "äänien" vallassa. PELOTTTTTAVAA!!!
niin ja netistä ei tosiaan kannata alkaa lukee oireita mäki tein sen virheen ja olin totaalisen kauhun vallassa. olen aina ollu pelokas mutta tämä on jo peloista pahin.
olen vissiin hyvin neuroottinen :/
käyn terapiassa mutta ei nämä ajatukset hetkessä katoa. toivottovasti joskus. huoh.

Pelkäsin itsekin kamalasti sairastuvani skitsofreniaan tai että olen jo sairastunut. Luin netistä aiheeseen liittyvää materiaalia( jota ei saisi tehdä) ja pelkoa lisäsi entisestään se, että mulla sattuu oleen mieletön mielikuvitus, eli pian mulla oli kaikki oireet. Pelko oli kohta niin paha että jouduin hakemaan apua "perhelääkäriltä". Onneksi lääkäri tuntee minut hyvin ja sanoi, että en ole skitsofreenikko. Yleensä nämä ihmiset eivät tiedä olevansa sairaita ja läheiset ihmiset huomaavat sen ensin. Lisäksi jos olisin skitsofreenikko en olisi tullut puhumaan pelostani ja jos olisinkin niin ajatukseni olisi harhailleet pian muussa asiassa. Helpotti huomattavasti kuulla että en ole hullu. Lääkäri totesi että oireeni kuulostaa ennemmin paniikkihäiriöltä. Nyt aion hakea apua tähän "sairauteen", vaikka sainkin "vastauksen" koska silti vielä on paniikinomainen olo.

Moikka!
Tiedätkö mulla oli samanlaisia ajatuksia, sekoamisen pelkoja puolisen vuotta sitten..Lisäksin kärsin pahasta paniikkihäiriöstä. Aloitin terapian ja lääkityksen(cipralex) edelleenkin jännittää, ei kylläkään niin paljon, mutta ajatukset sekoamisesta ovat ainakin vähentyneet..Ne pelot johtuvat usein paniikkihäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta, sillä silloin ihminen ei pysty kontrolloimaan itseään ja tälläiset ajatukset tulevat mieleen..Et siis ole sekoamassa!

täällä kans yks skitsopelkoinen. Löytyy ko. sairaus lähisuvustakin periytyvänä tapauksena. Itsellä pelko alkoi kun sairastuin ahdistuneisuuteen, johon liittyivät myös paniikkikohtaukset. Kaikki hulluimmat jutut jätin aluksi kertomatta koska pelkäsin niin paljon, että mulla on se tauti. Jälkikäteen sanoivat, kun olin kertonut - että olis pitänyt sanoa, niin olisin saanut nopeammin apua tohon ahdistukseen ja pelkoihin (veitsipelko jne ja pelkää että kohta kuulee/näkee harhoja jne). Kun sitten uskalsin kertoa skitsopelostani, niin voin jo paremmin ja sekä psykiatri että terapeutti pystyi mulle selkeästi perustelemaan, miksen sairastanut sitä.
Molemmat kertoivat myös nk. hyvälaatuisesta psykoosista: eli mitä sitten jos pimahdat hetkeksi, se on usein nopeampi tapa parantua. Ts. kun mennään ryminällä alas ja sitten päästään rakentamaan tyhjältä pohjalta uutta. Joka tapauksessa, molemmat selitykset uskoin ja ne helpottivat oloa. Nyt terapian myötä kun ymmärrän ahdistuneisuuden logiikkaa aivan eri tavalla, ymmärrän myös mistä nuo kammittavat pelot johtuivat. Ja nyt niihin osaa suhtautua fiksummin, eikä ole heti keksimässä maailmanloppua!

Ainoa, mitä osaan sanoa, on että KERTOKAA oikeasti rehellisesti KAIKKI lääkärillenne. PArhaan avun saatte vain siten. Munkin lekuri vaan totesi empaattisesti, että mikset kertonut, oltas tehty sitä ja tätä ja olisit saanut oikeaa apua nopeammin! Ja arvasi oikein: en uskaltanut, kun pelkäsin että lähettävät hourulaan.

Heip, ihan sika helpottunut olo, että en oo yksin tän asian kanssa. Pelkään skitsofreniaa ja siitä tulee ihan hämärä ahdistusfiilis. Mul on auttanut kans toi, että puhuu ajatuksiaan ääneen muille ahdistuksestaan ihan suoraan vaan. Se poistaa ahdistuksen siitä, et tarvii peitellä oloonsa.

Välil tulee semmonen fiilis,et jotkut ajatukset on ihan hulluja sillon ku ahdistelee. Siihen mul on auttanut semmonen et suhtautuu asioihin vain sellaisina kuin ne ovat, eikä lähde ajattelemaan niistä sen enempää :) Jotenkin se huono olo sairastuttaa ne ajatukset silleen et parempi olla ajattelematta mitään :) Ehkä semmonen elämänviisaus on auttanut et miten ajattelis jos kuolla kupsahtais kolmen päivän päästä. Sit vaan totee et ookoo ei täs nyt kyl jaksa hukata aikaa tämmösen murehtimiseen.

Tota kofeiinin poisjättämistä pitää kokeilla ja mä kans tykkäsin tosi paljo tosta ajatuksesta et kävis pyörähtää lataamossa ja jatkais sit ehompana elelyään :)

Onks kukaan testannut miten alkoholi vaikuttaa hullukstulemisen pelkoon? Musta tuntuu, et nää jaksot on alkanut silleen et oon ollut krapulassa, sit ahdistus on alkanut ja kestää joitakin päiviä. Sit on taas normaalia. Voisko toi alko jotenkin vaikuttaa.

Hyvin mielenkiintoinen keskustelu. Samoja juttuja tunnistan itsestäni, kuten nuo skitso/psykoosipelot. Alkoholilla tuntuu olevan vaikutusta. Krapula-aamuina yleensä alkaa ahdistamaan päivän mittaan. Ahdistus kestää muutaman päivän. Kofeiinilla sama homma jos nautin enemmän kuin kupposen aamulla. Voisin kokeilla jättää pois kokonaan.

Helpottava ajatus, "ne jotka pelkäävät eivät ole niitä jotka sairastuvat. "
Tsemppiä vaan kaikille!

Kellään muulla sellaista, että kuulee ikäänkuin omat ajatukset? Joku ylempänä kirjoitti, että peloissaan on kuvitellut itselleen noita kuulo-oireita. Eli samantapaista tarkoitan: mielessä kuulee siis omat ajatuksensa. Mieleen palaa jokin tapahtuma tahtomatta ja mielessäsi siis kuulet sen tapahtuman kun sitä ajattelet? Ikäänkuin jokin musiikkikappale joka soi mielessä. Ja sitten alkaa ahdistamaan, että nyt sekoan. Jotenkin kai tämän voi liittää itsetarkkailuun, omien ajatusten havainnointiin? Tää on vaan niin inhottavaa!!!

Älyttömän paljon aivan samanlaisia tapahtumia mitä itse käyn lävitse. Oon siis ite 22 vuotias armeijan käynyt, lukiosta valmistunut ja töitä nyt tekevä parissa erilaisessa työpaikassa. Urheilua harrastetaan aikas paljon.
Aivan ihme hommaa sanon minä. Saattaa yhtäkkiä tulla illalla ajatus että alan kohta näkemään harhoja ja kuulemaan niitä. Ei niitä koskaan tule, mutta se pelko niitä kohtaan? Aika outoa..
Kofeiinin lopetin nyt ihan vasta, kahvia tuli juotua yli 3 kuppia päivässä. Vaikea vielä sanoa miten se vaikuttaa. Ehkä tuntuu hieman paremmalta.
En oo nähny alkoholilla vaikutusta asiaan, ei sitä tule muutenkaan juotua paljoa. Harvoin yli 5 annosta illassa.
Kannabista käyttänyt silloin tällöin, mutta ensimmäinen kohtaus tuli kun siitä oli ollut taukoa jo pari kuukautta. Ei pitäs siitäkään johtua? Sitäkin todella satunnaisesti poltettu.
Vissiin ei kuitenkaan näkyjä ja ääniä voi alkaa kuulemaan vain pelkäämällä ja ajattelemalla niitä, kuten moni muukin todennut yllä. Yllätyin kyllä tosi paljon kanssatoverien määrästä. Parantaa kyllä oloa :)
Ei ollu tarkotus tarinoita kyllä näin pitkästi :D Jos joku haluaa ajatuksia vaihtaa niin laittakaa sähköpostia tulemaan, ois tosi mahtava juttu puhua näistä muitten kans, vaikka edes kuunnella toisten kokemuksia. Ei kauheena kehtaa kavereille puhua näistä...
maili: eq9631(ät)gmail.com

Olipa helpottavaa löytää tämä keskustelu! Itsekin olen alkanut pelätä skitsofreniaa/psykoosia/sekoamista, koska luin skitsofrenian oireet netistä... (Niin ei saisi koskaan tehdä...) Samaa mieltä olen usean kirjoittajan kanssa siitä, että alkoholi pahentaa asiaa! Järkevästi ajatellen tajuan, että minulla ei mitään edellämainituista sairauksista ole, mutta pelkään kuitenkin! Suvussa kenelläkään ei ole skitsofreniaa, en ole käyttänyt mitään muita päihteitä kuin alkoholia ja urheilen paljon.

Erilaisia pelkoja on itselläni ollut ennenkin. Kerran aikaisemminkin (n. 5 vuotta sitten) pelkäsin olevani hullu tai satuttavani jotakuta läheistäni. Noin vuosi sitten pelkäsin olevani homo, vaikka en ole, joten uskon että tämäkin pelko päättyy aikanaan :)

Samaa mieltä olen myös siitä, että pelko on terve merkki, ja eniten pelkäävällä on vähiten syytä huoleen. Eiköhän tämä tästä ajan kanssa hellitä :)

Tsemppiä teille kaikille ja kertokaa ihmeessä jos teillä on jotain hyviä neuvoja asian helpottamiseksi!

Huh, se on vain mielenkiintoista kuinka paljon täälläkin on kirjoituksia jotka sopisivat itse kirjoitetuksi. Tähän pelkoon sinänsä en enää törmää päivittäin niinkuin aijemmin. Sen sijaan viikottainhan tämä käy aina mielessä. Tällä hetkellä ykköspelko on kontrollin menettäminen ja toisen satuttaminen. Mitä jos otan veitsen ja jne.

En oikeastaan tiedä mikä tämä taudinkuva sitten on. Ocd se on ilmiselvästi, mutta kyllä tässä ostittain on myös paniikkihäiriön tunnusmerkkejä. Ja voin sanoa että tämä vuodenaika ei kyllä auta asiaa yhtään. Tämä oikeastaan puhkesi viime keväällä äärimmilleen, toki oon aijemminkin näistä kärsinyt, tietämättäni mitä nämä ovat. Nyt odotan taas kevättä vähän ailahtelevaisesti. Yleensäottaen olen ollut kevätihminen, mutta viime kevään jälkeen en ole siitä enää varma.

Itse etsin omituisille (ihmispelolle) syytä lääkärikirjasta ym. nuorena. Sitten menin psykoosiin ja myöhemmin skitsofreniadiagnoosi.
Tajusin siin jo aikaisemmin että kaikki ei ole normaalisti pelon tasosta johtuen, mutta psykoosia en osannut pelätä, ja siihen menin tietämättäni.
Ei siellä sairaalassa loppuelämää vietetä enään nykypäivänä, itse olin aluksi puolivotta ja kun psykoosit on uusineet muutaman viikon jaksoissa.
Skitsofreniaan kuitenkin tarvitaan fyysinen muutos aivoissa tai paha päihdeongelma josta se aiheutuu, itselläni on suvussa tätä sairautta.
Minulla ei kuitenkaan ole pahimmasta päästä tämä sairaus, mutta sosiaalisia pelkoja( ei liity sairauteen) sitten senkin edestä!
Puhuminen varmasti kannattaa jo pelkäämisvaiheessa,helpottaa oloa ja saa asiantuntijalta faktatietoa ja ehkä oman hoidon peloille, joille voi olla ihan oma diagnoosinsa, apu.

Huh! Komppaan niin monia edellisiä siitä kuinka ihanaa oli löytää tämä keskustelu. Olen paininut tämän paniikkihäiriöni kanssa kohta puolisen vuotta ja viimeaikoina kohtaukset todella ovat olleet ahdistavia ja olen pelännyt pimahtavani aivan lopllisesti. Mutta niin ei ole käynyt, kyllä ne ajatukset on aina siitä selkeytyneet vaikka heikkoina hetkinä tuntuu se aivan mahdottomalta.

Itse olen huomannut myös krapulapäivien laukaisevan vaikutuksen. Olen yrittänyt välttää liiallista juomista mutta opiskelijana se on aika hankalaa.. Aina vaan ajattelen että no ei sitä paniikkia ehkä huomisen krapulassa tule......

Kahvin poisjättämistä kokeilin taannoin ja se toimi todella! Olin paniikkien takia ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen viikon juomatta kahvia ja sen viikon jälkeen ei tarvinut pelätä pitkään aikaan :)

Itselläni kohtaus laukeaa juuri krapulassa tai kun olen yksin (olen juuri ensimmäistä kertaa elämässäni juotunut opettelemaan yksin elämistä) ja tiedän etten saa poikaystävääni kiinni. Tämä on hankalaa kun hän on armeijassa, eikä näkemiselle ole paljon aikaa - saati edes puhelimessa puhumiselle.

Mutta suunta on ylös päin! En koe olevani masentunut, paitsi kohtausten ollessa tiheimmillään. Olen nyt hakenut koulupsykologilta apua ensimmäistä kertaa ikinä ja olen ylpeä itsestäni. Odotan todella että pääsen purkamaan asiaa ammattilaiselle ja olen varma että se auttaa.

Hakekaa tekin ihmiset apua! Ja pärjätkää niiden kohtausten kanssa! Ei niistä tule hulluksi vaikka se siltä tuntuu :)

Kirjoittelen tän teille jotka joskus googlettaa asiaa ja löytää tän. Pistän hyvän kiertämään :)

Noniin, itehän painin vaivan kanssa vuoden pari, ennenkö löysin ratkaisun asiaan. Ja uskonkin että tämä auttaa kaikkien kohdalla. Syy ei ollut kahvissa, kuten aiemmin epäilin... Toki kahvin pois jättäminen vähensi paniikkihäiriökohtauksia, mutta ei kokonaan poistanut niitä. Eli vika ei ole kahvissa, en kuitenkaan suosittele sen juontia jos kärsit vielä vaivasta.

Vastaus löytyy oman mielen sisältä. Luin asiasta, kun olin erittäin turhautunut näiden typerien pelkojen kanssa aina välilllä. Ei silloin elä ihminen täysillä elämäänsä. Eräänä päivänä sitten aloin enemmän lukemaan meditoimisesta ja sieltä se vastaus pikku hiljaa löytyikin.

Aloin meditoimaan ja sain vähän mieltäni "rauhallisemmaksi", sillä minulla oli älyttömän vilkas mieli (tuhat asiaa mielessä..tiät varmasti tunteen). Tämän kautta itsetuntemus kasvoi hurjasti ja uskalsin käsitellä paremmin näitä pelkoja. Minulle tuli olo että turhaan stressaan itseäni tällä asialla ja elän tavallaan puoliksi elämää, koska osa ajatuksista oli aina "pelon alla". Vaikea sanoiksi pukea, mutta etköhän idean ymmärrä.

Jotenka, olo oli paljon henkisesti vahvempi ja päätin että kohtaan nämä pelkoni. Annoin paniikkikohtauksen tulla jos on tullakseen ja ANTAUTUA. En taistellut vastaan mitään ajatuksia mitä tuli, tunsin melkeen menettäväni kontrollin, mutta tiesin että pelot pitää kohdata että voi päästä eteenpäin elämässä. Minulla ei ollut menetettävää, koska en halunnut elää siten miten olin siihen päivään asti elänyt, en halunnut enää pelätä. Kohtaus menikin ohi ehkä vartissa ja kun ei mitään tapahtunut, mikään ei muuttunut. Tunsin vain suuren helpotuksen tunteen, sillä tiesin nyt että pelkääminen oli turhaa. Kaikki oli mielen luomaa, mikään ei voi oikeesti satuttaa tai muuttaa sinua hulluksi.

Tämän tapahtuman jälkeen elämä ollu aivan erinlainen. En voi kun suositella välittömästi meditoinnin ja liikunnan aloittamista, jos on vähänkin samaa vikaa teillä. Kaikki on korjattavissa. Ihan totta! Olet 100x kertaa vahvempi kuin nyt kun olet käsitellyt pelkosi. Älä siirrä asiaa huomiselle, vaan aloita jo tänään. :) Rakkautta teille kaikille!

Meni yllättävän hyvin taas semmosen viitisen päivää. Sitten taas hiipii mieleen kaikenmaailman tökeröt pelot. Pelottaa että alkaa kuulemaan ääniä tai ajattelemaan aistiharhoihin kuuluvalla tavalla. Esim. Skitsofreenikot saattavat ajatella että heidän juomavetensä on myrkytetty. No eiköhän sitä itekkin sitte juolahtanut mieleen että "mitäs jos?" ja sitten ahistaa nii helvetikseen. Välissä aivot on niin sekasin että jo alkaa kaipaamaan sitä että löisivät hullun leiman papereihin ja veisivät laitokseen. On silti ihmeellistä miten hyvin tämän kanssa voi elää. Ulos päin ei kuulemma näy että välissä sisuksissa käydään semmosta pyöremyrskyä läpi.

Ei skitsofrenia tule pelkäämällä. Skitsofreniaan on monesti useita syitä, esim. muutokset aivoissa, lapsuuden traumat, perinnöllinen alttius, runsas päihteidenkäyttö. Mutta vaikka olisi nämä kaikki jollain, niin siltikään ei välttämättä sairastu koskaan psykoosiin tai skitsofreniaan.

Itse sairastuin ensin psykoosiin, ja sitten, kun muutaman vuoden päästä psykoosi uusiutui, tuli diagnoosiksi skitsoaffektiivinen häiriö. Yleensä yhdestä psykoosista ei tule psykoosisairauden diagnoosia. Jos psykoosi uusiutuu, niin sitten tulee diagnoosiksi skitsofrenia, skitsoaffektiivinen häiriö tai kaksisuuntainen mielialahäiriö. Olen ollut psykiatrisessa sairaalassa elämäni aikana nyt yhteensä puolisen vuotta kahdessa eri jaksossa. Joten jos sinne joutuu, niin sinne ei todellakaan jää loppuiäkseen. Lääkityksellä ajetaan psykoosi alas, ja sitten kun oireet ovat lievittyneet, sieltä pääsee kotiin. Usein oireet lievittyvät noin kuukaudessa.

Psykoosin oireita ovat aistiharhat ja harhaluulot. Aistiharhat ovat siis sellaisia, että oikeasti näkee, kuulee, tuntee, haistaa tai maistaa jotain sellaista, mitä ei ole olemassakaan, siis muut ihmiset eivät aisti samaa kuin itse. Siinä ilmeisesti aivojen aistikeskukset aktivoituvat ilman ärsykettä. Usein aistiharhat ovat sellaisia, että ne pystyy itse myös huomaamaan aistiharhoiksi, esim. siten että ne tuntuvat epäloogisilta eivätkä ole osa tavallista arkitodellisuutta. Itselläni oli näköharhoina tummia epäselviä hahmoja, jotka vilahtivat silmänurkassa. Käsittääkseni se on aika yleinen näköharha, ja niitä sanotaan "varjoihmisiksi", englanniksi "shadow people". Netistä löytyy kuvia näistä. Harhaluulot ovat taas sellaisia, että ne ovat epäloogisia tavalliseen arkitodellisuuteen kuulumattomia ajatuksia tai kuvitelmia, joista on itse täysin vakuuttunut. Eli ne eivät ole "mitä jos" -ajatuksia. Jokainen voi kuvitella vaikka mitä ja ajatella "mitä jos" vaikka mistä. Mutta niin kauan kun ei itse täysillä usko niihin, esim. siihen että ufo tulee ja vie, niin kyseessä ei ole psykoottinen harhaluulo.

Toivottavasti nämä asiat eivät nyt alkaneet ahdistaa. Halusin vain selventää asioita. Onhan tämä joistakin pelottava sairaus, mutta kyllä tämän kanssa elää. Ja tämä voi parantua.

Nolohko juttu mutta mulla noi pelot liitty näin jälkeenpäi palatessani asiaan kaljuuntumisen estoon tarkotettuihin iholle levitettäviin väriaineisiin ja hoitotuotteisiin. Lopetin niitten käytön ja panostan hyvään oloon. enää ei nouse pelkoja.

Nyt on kyllä pakko sanoa tämä.palsta on auttanut minä ihan helvetisti🙌