Luku 2.
Kiedon märät hiukseni pyyhkeeseen ja laitan siskoni lainaamat vaatteet päälleni. Katsahdan itseäni vessan huuruisesta peilistä. Ei mikään kaunis näky. Silmät verestää ja silmän aluset on mustat. Yritän muistella eilistä iltaa. Menimme Aadan ja Erikan kanssa baariin. Juhlimme Aadan 21 –vuotis syntymäpäiviä. Kierreltiin baarista toiseen, tanssittiin ja otettiin ilo irti. Mutta en saanut päähäni missä vaiheessa olin tämän naisen tavannut ja miten päädyin hänen asunnolle. Pitäisi kai soittaa tytöille ja kysäistä, ellei heilläkin ole loppuillasta kovin pahaa mustaa aukkoa.
Keittiössä tuoksui kahvi. Sisko laittoi pizzan uuniin ja ryhtyi siivoamaan jälkiä. Siskoni pojat istuivat olohuoneessa ja katsoivat lumoutuneena Pokemonia.
- Oli vissiin rankka ilta? Sisko virnuili ja kaatoi minulle ison kupin kahvia.
- Meri hei.. Et viittis nyt vinoilla. Puuskahdin.
Meri katseli minua ihmeissään. Yleensä olin kertonut yksityiskohtia myöten koko illan alusta loppuun siskolleni. Mutta nyt ei huvittanut. Ensinnäkin a) en muista iltaa alusta loppuun ja b) heräsin naisen vierestä!
Menin kahvikupin kanssa takapihalle. Aurinko porotti täydeltä taivaalta ja oli ihanan lämmin. Erikoisen lämmin syyskuu. Istahdin puutarha tuolille ja nostin jalkani toiselle. Näppäilin kännykkääni Aadan numeron ja sytytin samalla tupakan. Puhelu meni vastaajaan. Yritin Erikalle. Häneenkään en saanut yhteyttä, puhelin oli kai pois päältä. Lyyhistyin puutarhapenkkiä vasten.
Laskin puhelimen laatoitukselle ja se pirahti saman tien soimaan. Aada. Valmistauduin pahimpaan ja painoin vihreää luuria.
- Hei! Mitäs neiti uuslesbo! Aadan kirkas ääni kantautui puhelinlinjoja pitkin korvaani. – En kyllä olisi sinusta uskonut. En sillä että minua haittaisi. Saat olla seksuaaliselta suuntaukseltasi mikä haluat, mutta pakko myöntää, että yllätit minut ja Erikat täysin.
- En helvetti minä mikään lepakko ole! Ja terve vaan sullekkin neiti pirteä. Hymähdin puhelimeen ja tumppasin tupakan.
- Ahaa.. Siis olit niin kännissä, ettet erottanut naista miehestä? Aada repesi nauruun.
- No niinkin vois sanoa. Ole nyt kiltti ja kerro mitä helvettiä minä olen tehnyt ja missä. Ja miten vitussa minä päädyin sen naisen asunnolle? Suoranaisesti huusin puhelimeen. En voinut sietää, että Aada kehtasi laskea leikkiä tällä asialla.
- Ystävä rakas rauhoitu. En tarkoittanut nauraa. Se on aika pitkä tarina ja mulla iso puhelinlasku. Missä sä oot?! Nähdäänkö jossain?
Sovimme, että nähdään meidän kantakahvilassa. Vahva expresso saattaisi auttaa nyt enemmän, kuin tavan kahvi.
Istuin kahvilassa ja katselin ihmisten kiirettä ikkunasta. Aadan punainen pää ilmestyi kohta ihmisjoukosta ja hän nosti käden tervehdykseksi.
Hän astui kahvilaan, meni ensin tilaamaan, tuli luokseni ja halasi.
- Ootko sä ihan ok? Aada kysyi aidosti huolissaan.
Pyörittelin silmiäni ja hörppäsin expressoani. Ei tuommoisesta aamuherätyksestä nyt ihan heti palaudu.
Aada aloitti selostamaan illan tapahtumia. Olimme siis kierrelleet baarista baariin ja bilettäneet täysin rinnoin. Viimeisessä baarissa olimme törmänneet Erikan luokkakavereihin ja minä olin tavannut tämän naisen jonka vierestä aamulla heräsin. Olimme jutelleet kauan ja tanssineet intiimisti loppuillan. Oli kuulema monille miehille noussut tuskanhiki otsalle, kun he olivat seuranneet meidän kiehnäytymistä ja suutelemista tanssilattialla. Eli suomennettuna olin mokannut itseni täysin parhaiden ystävieni ja koko baari kansan edessä. Olimme valomerkin jälkeen toisiimme painautuneina tilanneet taksin ja lähteneet jatkamaan iltaa kahdestaan.
- Riittäää!!!!!! Huudahdin ja koko kahvila kääntyi katsomaan meitä.
Hävetti. Suunnattomasti. Ja vitutti sitäkin enemmän. Minä joka olen ollut umpihetero koko 20 vuoden ajan, häpäisen itseni julkisesti ja lopetan illan mahtavasti häipymällä tämän naisen matkaan. En tunne enää itseäni. Ja kaiken huipuksi tämä nainen opiskelee sairaanhoitajaksi, kuten Erika. He ovat samassa koulussa, ja mikä pahinta tämä nainen on Erikan luokalla. He näkevät toisiaan joka päivä.
- Mutta Carla on ihan kiva ihminen. Etkä ole mokannut itseäsi kenenkään edessä. Aada lohdutteli ja taputti minua päähän.
- Carlako hänen nimi on?! Kysyn hiljaa. En edes tiennyt naisen nimeä aamulla. Vaikka mitä väliä sillä on. – Tämä asia on nyt sitten loppuun käsitelty. Erikalle voit myös kertoa terveiset, että minun yhdestä ainoasta yöstäni naisen kanssa ei enää puhuta!
Aada nyökkäsi ja joimme kahvimme loppuun hiljaisuudessa.
Kiedon märät hiukseni pyyhkeeseen ja laitan siskoni lainaamat vaatteet päälleni. Katsahdan itseäni vessan huuruisesta peilistä. Ei mikään kaunis näky. Silmät verestää ja silmän aluset on mustat. Yritän muistella eilistä iltaa. Menimme Aadan ja Erikan kanssa baariin. Juhlimme Aadan 21 –vuotis syntymäpäiviä. Kierreltiin baarista toiseen, tanssittiin ja otettiin ilo irti. Mutta en saanut päähäni missä vaiheessa olin tämän naisen tavannut ja miten päädyin hänen asunnolle. Pitäisi kai soittaa tytöille ja kysäistä, ellei heilläkin ole loppuillasta kovin pahaa mustaa aukkoa.
Keittiössä tuoksui kahvi. Sisko laittoi pizzan uuniin ja ryhtyi siivoamaan jälkiä. Siskoni pojat istuivat olohuoneessa ja katsoivat lumoutuneena Pokemonia.
- Oli vissiin rankka ilta? Sisko virnuili ja kaatoi minulle ison kupin kahvia.
- Meri hei.. Et viittis nyt vinoilla. Puuskahdin.
Meri katseli minua ihmeissään. Yleensä olin kertonut yksityiskohtia myöten koko illan alusta loppuun siskolleni. Mutta nyt ei huvittanut. Ensinnäkin a) en muista iltaa alusta loppuun ja b) heräsin naisen vierestä!
Menin kahvikupin kanssa takapihalle. Aurinko porotti täydeltä taivaalta ja oli ihanan lämmin. Erikoisen lämmin syyskuu. Istahdin puutarha tuolille ja nostin jalkani toiselle. Näppäilin kännykkääni Aadan numeron ja sytytin samalla tupakan. Puhelu meni vastaajaan. Yritin Erikalle. Häneenkään en saanut yhteyttä, puhelin oli kai pois päältä. Lyyhistyin puutarhapenkkiä vasten.
Laskin puhelimen laatoitukselle ja se pirahti saman tien soimaan. Aada. Valmistauduin pahimpaan ja painoin vihreää luuria.
- Hei! Mitäs neiti uuslesbo! Aadan kirkas ääni kantautui puhelinlinjoja pitkin korvaani. – En kyllä olisi sinusta uskonut. En sillä että minua haittaisi. Saat olla seksuaaliselta suuntaukseltasi mikä haluat, mutta pakko myöntää, että yllätit minut ja Erikat täysin.
- En helvetti minä mikään lepakko ole! Ja terve vaan sullekkin neiti pirteä. Hymähdin puhelimeen ja tumppasin tupakan.
- Ahaa.. Siis olit niin kännissä, ettet erottanut naista miehestä? Aada repesi nauruun.
- No niinkin vois sanoa. Ole nyt kiltti ja kerro mitä helvettiä minä olen tehnyt ja missä. Ja miten vitussa minä päädyin sen naisen asunnolle? Suoranaisesti huusin puhelimeen. En voinut sietää, että Aada kehtasi laskea leikkiä tällä asialla.
- Ystävä rakas rauhoitu. En tarkoittanut nauraa. Se on aika pitkä tarina ja mulla iso puhelinlasku. Missä sä oot?! Nähdäänkö jossain?
Sovimme, että nähdään meidän kantakahvilassa. Vahva expresso saattaisi auttaa nyt enemmän, kuin tavan kahvi.
Istuin kahvilassa ja katselin ihmisten kiirettä ikkunasta. Aadan punainen pää ilmestyi kohta ihmisjoukosta ja hän nosti käden tervehdykseksi.
Hän astui kahvilaan, meni ensin tilaamaan, tuli luokseni ja halasi.
- Ootko sä ihan ok? Aada kysyi aidosti huolissaan.
Pyörittelin silmiäni ja hörppäsin expressoani. Ei tuommoisesta aamuherätyksestä nyt ihan heti palaudu.
Aada aloitti selostamaan illan tapahtumia. Olimme siis kierrelleet baarista baariin ja bilettäneet täysin rinnoin. Viimeisessä baarissa olimme törmänneet Erikan luokkakavereihin ja minä olin tavannut tämän naisen jonka vierestä aamulla heräsin. Olimme jutelleet kauan ja tanssineet intiimisti loppuillan. Oli kuulema monille miehille noussut tuskanhiki otsalle, kun he olivat seuranneet meidän kiehnäytymistä ja suutelemista tanssilattialla. Eli suomennettuna olin mokannut itseni täysin parhaiden ystävieni ja koko baari kansan edessä. Olimme valomerkin jälkeen toisiimme painautuneina tilanneet taksin ja lähteneet jatkamaan iltaa kahdestaan.
- Riittäää!!!!!! Huudahdin ja koko kahvila kääntyi katsomaan meitä.
Hävetti. Suunnattomasti. Ja vitutti sitäkin enemmän. Minä joka olen ollut umpihetero koko 20 vuoden ajan, häpäisen itseni julkisesti ja lopetan illan mahtavasti häipymällä tämän naisen matkaan. En tunne enää itseäni. Ja kaiken huipuksi tämä nainen opiskelee sairaanhoitajaksi, kuten Erika. He ovat samassa koulussa, ja mikä pahinta tämä nainen on Erikan luokalla. He näkevät toisiaan joka päivä.
- Mutta Carla on ihan kiva ihminen. Etkä ole mokannut itseäsi kenenkään edessä. Aada lohdutteli ja taputti minua päähän.
- Carlako hänen nimi on?! Kysyn hiljaa. En edes tiennyt naisen nimeä aamulla. Vaikka mitä väliä sillä on. – Tämä asia on nyt sitten loppuun käsitelty. Erikalle voit myös kertoa terveiset, että minun yhdestä ainoasta yöstäni naisen kanssa ei enää puhuta!
Aada nyökkäsi ja joimme kahvimme loppuun hiljaisuudessa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.