Äitini ja isäpuoleni menivät naimisiin minun ollessani 25-vuotias ja sisareni 15. Isäpuolemme muutti meille minun ollessani 11 ja on aina ollut sisarelleni täysipäiväinen isä. Hänellä ei ole omia lapsia tai aiempia avioliittoja.
Mikä on perinnönjaon käytäntö, jos hän kuolee ennen äitiämme? Entä, jos äitimme kuolee ensin?
Mikä on perinnönjaon käytäntö, jos hän kuolee ennen äitiämme? Entä, jos äitimme kuolee ensin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jomman kumman kuoltua toimitetaan ensin omaisuuden ositus. Siinä vainajan ja lesken varat tasataan siten, että enemmän omistava antaa toiselle omastaan tasinkoa niin paljon, että kumpaisenkin nettovarat ovat yhtä suuret. Jos leski on varakkaampi osapuoli, hänellä on kuitenkin oikeus kieltäytyä tasingon antamisesta (eli hän voi pitää kaiken omistamansa itsellään halutessaan).
Osituksessa muodostuu vainajan jäämistö, joka periytyy perintökaaren mukaisesti hänen perillisilleen.
I. Isäpuoli kuolee ensin.
Leski perii lapsettoman puolisonsa. Lesken kuoltua lesken pesä lähtökohtaisesti puolitetaan. Toinen puoli menee isäpuolen ns. toissijaisille perillisille, jos heitä on (vanhemmat, sisarukset, näiden jälkeläiset). Toisen puolen perivät vaimon jälkeläiset. - Jos isäpuolen toissijaisia perillisiä ei vaimon kuollessa ole, vaimon lapset perivät koko äitinsä jäämistön.
II. Äiti kuolee ensin.
Lapset perivät äitinsä jäämistön kokonaan. Isäpuolella on kuitenkin oikeus elinaikansa hallita jakamattomana puolisoiden yhteistä kotia ja siinä olevaa tavanomaista koti-irtaimistoa.
Isäpuolen kuoltua hänet perivät hänen perimispolvessa olevat sukulaisensa. Ellei näitä ole, perinnön saavat ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset (ks. edellä).
>>Isäpuolella on kuitenkin oikeus elinaikansa hallita jakamattomana puolisoiden yhteistä kotia >>
Leskellä voi olla oikeus hallita myös muuta asuntoa kuin puolisoiden yhteistä kotia, jos jäämistöön sellainen kuuluu eikä leskellä ole vastaavaa asuntoa.
>>Isäpuolen kuoltua hänet perivät hänen perimispolvessa olevat sukulaisensa. Ellei näitä ole, perinnön saavat ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset (ks. edellä). >>
Jos isäpuolella ei ole perimispolvessa olevia sukulaisia, menee jäämistö tässä tilanteessa valtiolle. Vaimohan on kuollut aiemmin ja hänen ainoat perillisensä ovat olleet hänen lapsensa, jolloin ei tule kyseeseen mikään PK 3 luvun mukainen toissijaisten perillisten perimys.
1. >>Isäpuolella on kuitenkin oikeus elinaikansa hallita jakamattomana puolisoiden yhteistä kotia >>
Tämä on fakta, joten tältä osin ei ole mitään "korjattavaa", korkeintaan lisättävää. Kysymys ei laajempaan vastaukseen nähdäkseni aihetta antanut; laajemmassa muodossakin toki olen samaa asiaa selvittänyt lukemattomia kertoja.
2. //Jos isäpuolella ei ole perimispolvessa olevia sukulaisia, menee jäämistö tässä tilanteessa valtiolle.//
Näinhän minäkin olen asian aikaisemmin selittänyt. Nyt jäin tutkailemaan PK 3 luvun 1 §:n 3 momenttia:
"Jos viimeksi kuolleelta puolisolta ei jäänyt perillistä, saavat hänen osuutensa (= 1/2) ensiksi kuolleen puolison 2 momentissa tarkoitetut perilliset."
PK 3:1.3 koskee kuitenkin tilannetta, jossa ensiksi kuolleelta puolisolta ei ollut jäänyt rintaperillistä ja leski oli hänet perinyt. Lesken kuollessa perillisittä siis ensiksi kuolleen toissijaiset perilliset (isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen) perivät lesken pesästä paitsi oman sukulaisensa osuuden (1/2), myös lesken osuuden, eli koko lesken pesän. Valtio ei tässä pääse osingolle.
Omituinen epäjohdonmukaisuus on siinä, että jos ensiksi kuolleelta jäi rintaperillisiä, nämä eivät peri leskeä (isäpuoltaan), vaan lesken perintö todellakin tässä tapauksessa menee valtiolle. Ensiksi kuolleen kaukaisemmat perilliset siis perivät PK 3:1.3:n nojalla lesken (joka ei ole heille mitään sukua), mutta läheisemmät eivät peri , vaan perinnön saa valtio. Näin se nyt kumminkin jostain syystä on.
Onkohan lainsäätäjälle tapahtunut lapsus?
En ymmärrä pointtiasi lapsuksesta. Laissa ei myöskään ole mitään "epäjohdonmukaisuutta".
On täysin johdonmukaista, että rintaperilliset saavat myös ensiksi kuolleen puolison omaisuuden, jos ko. puolison sukuhaarassa ei ole perillisiä. Vaikea nähdä, miksi tässä tilanteessa pitäisi valtion päästä "osingolle". Leski on aikanaan perinyt (ensiksi) kuolleen puolisonsa ja on voinut kulua pitkä aika (20 v) ennen kuin leski kuolee. Jakoperiaate PK 3 luvussa on puolittaminen, jolloin ei edes tehdä ositusta (ellei osapuolet vaadi tätä erikseen tehtäväksi). Puolisoiden omaisuudet voivat olla siis sekoittuneet lesken pesässä ja jos leski vielä jäljellä olevana elinaikana vaurastuu, olisi todella omituista, jos omaisuus menisi puolilta osin valtiolle. (Tasoitussäännökset löytyy laista, mutta silti.)
Toinen tilanne on sitten jo mainittu. Lesken kuollessa rintaperillisittä ensiksi kuolleen toissijaiset perilliset (isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen) perivät lesken pesästä paitsi oman sukulaisensa osuuden (1/2) että myös lesken osuuden. Puolet pesästä menee siis "väärään sukuun". Tässä tilanteessa valtion perimys voisi olla ajateltavissa, mutta samoista syistä kuin edellä, puolen omaisuuden siirtyminen valtiolle olisi outoa.
Vielä näkemästäsi "epäjohdonmukaisuudesta":
"Ensiksi kuolleen kaukaisemmat perilliset siis perivät PK 3:1.3:n nojalla lesken (joka ei ole heille mitään sukua), mutta läheisemmät eivät peri , vaan perinnön saa valtio. Näin se nyt kumminkin jostain syystä on."
Miksi "läheisemmät" perisivät tässä tilanteessa. Jos ensiksi kuolleella puolisolla on rintaperillinen/siä, he saavat tämän perinnön osituksen jälkeen. Leski irtautuu taloudellisesti "pesästä" eikä mitään muutakaan suhdetta enää, ainakaan juridisesti, ensiksi kuolleen puolison perillisiin ole. Todella vaikea nähdä, että esim. 20 vuoden jälkeen lesken omaisuus yllättäin menisi ensiksi kuolleen puolison lapsille.
Leski tehköön tällöin testamentin tai toimittakoon perintökaaren sääntöjen mukaan eli valtio lähtökohtaisesti saa lesken perinnön. Sääntöjä omaisuuden luovuttamiseksi valtiolta läheisillehän sitten on, jos tilanne olisi jotenkin niiden soveltamiseen soveltuva.
Tällaisessa tapauksessa testamentti oli todella tarpeellinen.
Isäpuolen sukulaiset saattavat ilmaantua paikalle ja perintöriita on valmis. Testamentilla tilanne selkiytyy.
Käyttikö isäpuolesi sinua seksuaalisesti hyväkseen ? Näin yleensä tapahtuu.