Olen 25-vuotias nainen. Siis tytöksi syntynyt, mikäli tuolla tiedolla jotain merkitystä tällä palstalla on. Viime aikoina olen miettinyt paljon sukupuolirooleja ja seksuaalista suuntautumista. Nämä asiat tuottavat minulle päänvaivaa, vaikka muutoin tunnenkin itseni tällä hetkellä suht tasapainoiseksi. Tarinani on seuraavanlainen: Pidän miehistä, myös seksuaalisessa mielessä, ja ihastun miehiin. Naisia pidän myös jonkin verran puoleensavetävinä, mutta en ihastu naisiin samalla tavalla kuin miehiin. En tiedä, pitäisinkö seksistä naisen kanssa, kun en ole kokeillut. Ehkä pitäisin, ehkä en. Ehkä minusta tuntuisi naisen kanssa siltä, että jotain puuttuu. Minun on myös vaikea kuvitella parisuhdetta naisen kanssa. Ehkä yhteiskunta on sitten vain aivopessyt minut, ja siksi pidän heteroutta jonkinlaisena normina. En tiedä, väliäkö tuolla. Kuitenkaan en pysty samaistumaan heteronaisiin. Biseksuaaliksikaan en halua itseäni nimittää. Ihmettelen, miten joku voi täysin itsevarmana sanoa olevansa biseksuaali - oma suuntautumiseni kun tuntuu olevan hieman häilyvä.
Pidän miesvartalosta, siitä, että se on erilainen kuin omani. Naiset ovat hyvin kauniita ja fyysisesti puoleensavetäviä, mutta miehetkin voivat olla kauniita, vaikkakin eri tavalla kuin naiset. Minusta on aika seksyä, jos mies käyttää vaikka hametta. Festareilla tällaisia nuoria miehiä näkee paljon, ahh!
Mitä omaan sukupuolisuuteeni tulee, tunnen itseni naiseksi, ja haluan myös olla nainen. Mutta toisinaan päähäni pälkähtää ajatus, että olisi kiva tietää, millaista olisi olla miehenä naisen kanssa. Tai miehenä miehen kanssa. Jotenkin ajattelen, että sekä miehuudessa että naiseudessa on omat hyvät puolensa! Mikähän minun seksuaalinen suuntautumiseni on? Varmaankin joku vastaa minulle, että luokittelu on turhaa. Joo, varmaan onkin, ja kenties mietin liikaa, mutta oman identiteetin kannalta olisi hyvä saada ajatuksia tämän asian tiimoilta järjestykseen. Vai onkohan sitten niin, että biseksuaalisuuteen nimenomaan kuuluu jonkinlainen häilyvyys ja se, että kiinnostuksen painopiste vaihtelee.
Pidän miesvartalosta, siitä, että se on erilainen kuin omani. Naiset ovat hyvin kauniita ja fyysisesti puoleensavetäviä, mutta miehetkin voivat olla kauniita, vaikkakin eri tavalla kuin naiset. Minusta on aika seksyä, jos mies käyttää vaikka hametta. Festareilla tällaisia nuoria miehiä näkee paljon, ahh!
Mitä omaan sukupuolisuuteeni tulee, tunnen itseni naiseksi, ja haluan myös olla nainen. Mutta toisinaan päähäni pälkähtää ajatus, että olisi kiva tietää, millaista olisi olla miehenä naisen kanssa. Tai miehenä miehen kanssa. Jotenkin ajattelen, että sekä miehuudessa että naiseudessa on omat hyvät puolensa! Mikähän minun seksuaalinen suuntautumiseni on? Varmaankin joku vastaa minulle, että luokittelu on turhaa. Joo, varmaan onkin, ja kenties mietin liikaa, mutta oman identiteetin kannalta olisi hyvä saada ajatuksia tämän asian tiimoilta järjestykseen. Vai onkohan sitten niin, että biseksuaalisuuteen nimenomaan kuuluu jonkinlainen häilyvyys ja se, että kiinnostuksen painopiste vaihtelee.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ihmisillä on kovin monenlaisia fantasioita, ja useimmilla ihmisillä on jonkinasteista biseksuaalisuuttakin, mutta näiden asioiden kanssa ei kannata eksyä liian pitkälle. Totuus on, että meille annettu käsitys sukupuolesta ja seksuaalisuudesta absoluutioina on valhe. Kohtelias valhe, kenties vailla pahaa tarkoitusta kerrottu, mutta myös vaarallinen valhe, koska se antaa ihmisille väärän kuvan itsestään ja kanssaihmisistään, ja helposti johtaa hämmennykseen ja jopa häpeään omien tunteiden kanssa. Ehkä on olemassa ihmisiä jotka ovat 100% heteroita ja miehiä jotka ovat 100% maskuliinisia ja naisia jotka ovat 100% feminiinisiä, mutta totuus on, että he ovat vähemmistö. Aivan oikein, heitä on vähemmän kuin näiden ääripäiden väliin sijoittuvia vipeltäjiä. En tarkoita että joka jannu haluaisi vetäistä hameen ja korkkarit päälleen, tai joka liisa haluaisi nuolla toisen naisen jalkoväliä - ei tietenkään! Sekin on typerää stereotypisointia, joka lähtee juuri tuosta mainitsemastani seksuaalisten ja sukupuolisten absoluutioiden valheesta. Kyse on paljon hienovaraisemmista yksityiskohdista, suorastaan huomaamattomista, niin että helposti menemme uskomaan meille syötettyyn valheeseen.
Toisin sanoen, sinä voit hyvinkin kuulua ihmisryhmään, joita kutsutaan heteroiksi sen perusteella että heidän seksuaalisuutensa on voittopuolisesti heterotyyppistä. Voit myös hyvinkin olla nainen, voittopuolisesti feminiininen ihminen, joka pitää omia feminiinisiä ominaisuuksiaan minuuteensa sopivina ja miellyttävinä. Mutta se ei tarkoita että sinussa ei silti voisi olla myös hieman maskuliinia ja, hieman homoseksuaalia, ehkä jopa androgyyniä, neutria tai aseksuaalia. Ihminen on monimuotoinen olio. Sen kieltäminen ei auta mitään, mutta sen hyväksyminen helpottaa elämää.
Kiitos ystävällisestä ja asiallisesta vastauksestasi, Transbat. Mietin, missähän määrin nuo sukupuoliroolit ovat synnynnäisiä, ja missä määrin opittuja? Eli ovatko perinteisesti feminiinisinä tai maskuliinisina pidetyt asiat kulttuurin tuotetta? Onko suurin osa naisista luonnostaan hoivaavia, tunteellisia ja koreilunhaluisia pesänrakentajia? Entäpä heterous: onko suurin osa ihmisistä heteroita siksi, että heiltä odotetaan sitä? Tätä asiaa ei kai koskaan saada selville.
Sitten haluaisin kysyä yhtä asiaa transvestiittimiehiltä. Tekevätkö vaatteet mielestänne naisen? Odottaako heteroseksuaalinen transvestiittimies myös oman vaimonsa pynttäytyvän perinteisesti naisellisina pidettäviin hepeniin, korsetteihin ym. ja meikkaavan?
selittää ihminen joka väittä olevansa lesbo ja jolla pallit heiluu hameen alla. Et tunnu järin uskottavalta ja noi sinun jutut on sellaista mutu tuntumaa.
Oikeesti mulla on niin pienet pallit..ja penis, etten ymmärrä miksi joku haluaa leikata omat uhkeat isonsa pois.
"noin
tarvis 30.12.2005 klo 16.16
selittää ihminen joka väittä olevansa lesbo ja jolla pallit heiluu hameen alla. Et tunnu järin uskottavalta ja noi sinun jutut on sellaista mutu tuntumaa."
Transbat kirjoitti hienosti ja täyttä asiaa. Mikä siinä muka ei ollut uskottavaa? Tarvis, omissa jutuissasi tolkku on kyllä hakusessa.
Sukupuoliroolit ovat aika vahvasti synnynnäisiä. Siksi transsukupuoliset ja transvestiitit eivät pääse eroon ominaisuudestaan vaikka kuinka yrittäisivät. Transsukupuolinen voi korjata tilanteen hakeutumalla hoitoon, jolloin fyysinen ulkomuoto voidaan korjata oikeaksi. Moni transvestiitti on yrittänyt päästä eroon haluistaan, mutta ei ole onnistunut.
Ehkäpä ainakin osa feminiinisiä tai maskuliinisia ominaisuuksia on opittuja.
Niinpä, minäkin ajattelin että sekä biologia että ympäristö vaikuttavat.
Voisin sanoa, että olennaisin osa vastauksesta sisältyy jo kysymykseen, kun kysytään ovatko sukupuoliroolit opittuja. Näyttelijä voi sopia osaansa, mutta hänen on opittava esittämänsä rooli. Näin on ihmistenkin kanssa, me emme ole rooleja, me opimme niitä. Kun nainen meikkaa tai käyttää korkeakorkoisia kenkiä tai valitsee hameen housujen sisään, hän ilmentää opittua sukupuolisuutta. Tällaiset asiat ovat vain kulttuurillista sopimusta. Jotta voisi nähdä todellisen sukupuolen, on riisuttava pois vaatteet, meikit, hajusteet, korut, somisteet... kaikki mikä on keinotekoista. Rinnat ovat feminiiniset, koska ihmislajissa vain nainen imettää. Parta ja rintakarvoitus on maskuliinista, koska se kertoo mieshormonien määrästä ja mieskunnosta. Leveä lantio on feminiininen, koska naisen täytyy pystyä synnyttämään. Penis on maskuliininen, koska mies tarvitsee sitä siittääkseen lapsia. Ja aivojen on oltava sellaiset, jotta kaikki naisen feminiininen biologia ja miehen maskuliininen biologia tuntuu hyvältä ja normaalilta hänelle, jotta hän voisi toimia luontevasti miehenä tai naisena. Tässä lienee selitys miksi on transihmisiä: aivan kuten on pienirintaisia ja rinnattomia naisia, aivan kuten on kapealanteisia naisia, on myös ihmisiä joilla on naisellistunut keho ilman naisen aivoja, tai naisen ruumista varten kehittyneet aivot ilman naisen kehoa.
Seksuaalisuutta täytyy luonnollisesti tarkastella myös biologisesta suunnasta, jos halutaan selvittää kulttuurin vaikutus. Naaraan ja uroksen on haluttava toisiaan edes vähän, jotta ne päätyisivät parittelemaan ja saamaan jälkeläisiä, ja suku jatkuisi. Siksi heteroseksuaalisuutta ylipäänsä on. Olisi helppo nähdä biseksuaalisuus häiriintyneenä versiona heteroseksuaalisuudesta, mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Tutkimukset viittaavat siihen, että ainakin 45%:lla ihmisistä on jonkinlaisia kiinnostuksen tunteita kumpaakin sukupuolta kohtaan. Hieman liian yleistä pelkälle häiriölle. Meidän kaikkein läheisin sukulaisemme, bonobo, on pidättelemättömän biseksuaalinen. Lähes kaikki yksilöt harrastavat seksiä sukupuoleen katsomatta. Mutta se ei ole parittelua, se on kahden yksilön välistä läheisyyttä, jännitysten purkamista, suhteiden ylläpitoa. Ja siihen tarkoitukseen näyttää ihmisen biseksuaalisuuskin sopivan. Oman sukupuolen vetovoima on sosiaalista liimaa, joka auttaa meitä voittamaan luontaisen kilpailuviettimme oman sukupuolen edustajaa vastaan.
Eli toisin sanoen, tämän perusteella voi väittää, että me kaikki kiellämme paljon omaa biseksuaalisuuttamme, koska seksuaalisuuteen hyvin ahdasmielisesti suhtautuva kulttuurimme paheksuu sitä "luonnottomana". Niinpä joudumme kohtaamaan pelolla ja häpeällä tunteita, jotka ovat auttaneet ihmislajia pääsemään näin pitkälle. Ilman sitä olisimme ehkä vain joukko luolissa toisilleen kyräileviä troglodyyttejä. Kaikilla ihmisillä ei kiinnostusta omaan sukupuoleen ole, mutta ei ole kaikilla ihmisillä kiinnostusta vastakkaiseenkaan sukupuoleen. On jopa aseksuaaleja, joilla ei ole minkäänlaista seksuaalisuutta. Osa heistäkin elää esittäen heteroseksuaaleja, kuvitellen että tämä keinotekoisen ideaalin tavoittelu tekee heistä hyväksytympiä ihmisiä. Koko ihmislajista on tullut keisari uusine vaatteineen, ja vain vähemmistö uskaltaa edelleen sanoa meidän olevan alasti.
Tervehdys!
Tilanne on varmaan yhtä kirjava suhtautumisessamme vastakkaiseen sukupuoleen kuin muissakin trans-asioissa. Itse haluan, että vaimoni on mahdollisimman naisellinen hameineen, koruineen, meikkeineeen ja korkoineen. En voisi kuvitella eläväni miesmäisen naisen kanssa.
Tämä on oma näkemykseni eikä taatusti edusta mitään enemmistön mielipidettä. Transbatin analyysi ihmisten piirteistä ja niiden sekoituksesta oli tosi tyhjentävä ja analyyttinen, siihen ei ole lisäämistä.
Hyvää uutta vuotta kaikille elämän ihmettelijöille!
Tarvis on tyypillinen nettiprovokaattori, huomion kerääjä, joka kirjoittaa vain saadakseen kirvoitettua vastauksia, riippumatta siitä millaisia vastauksia ne ovat. Paras tapa lannistaa hänen kaltaisensa on viedä häneltä riidan aloittamisen ilo jättämällä vastaamatta.
>Tutkimukset viittaavat siihen, että ainakin 45%:lla ihmisistä on jonkinlaisia kiinnostuksen tunteita kumpaakin sukupuolta kohtaan. Hieman liian yleistä pelkälle häiriölle.
---
Tyypinen yleistäminen bi-seksuaalisista suhteista puhuttaessa. Pelkkä mielihyvä ja syvällisempien tunteiden ero on aivan selvä. Bi-seksuaalit ovat vähemmistö, mahdollisesti jopa vähäisempää kuin homo/lesbo-seksuaalisuus.
Tämän Transylvanialaisen bataljoonan päällikön päiväkäskyjä aina yhtä antoisaa lukea. Sanoma lagom selkeää, asenne kadehdittavaa.
Tästäkin tekstistä voi vetää mutkat hieman suoriksi seuraavasti: ihmiset ovat kautta aikojen kokeneet kiinnostusta ja vetovoimaa mitä erilaisiin kohteisiin, mutta kulttuuriympäristön tarjoamat, uskomusten ja perinteiden varaan perustetu lokerot (hetero, bi, etc.) ovat vaihdelleet ja korostuneet vaihtelevasti vuosituhansien saatossa.
Jos hyväksyy biseksuaaliksi vain ihmisen jonka kiinnostus on yhtälaisen suurta kumpaakin sukupuolta kohtaan, toki biseksuaaleja on silloin vähän. Korkein arvio on 11% väestöstä, ja sekin voi olla yläkanttiin. Mutta tuollainen jako on täysin mielivaltainen, ja suoraan sanoen absurdi. Aivan kuin biseksuaalisuus ilmaantuisi tyhjästä seksuaalisuusspektriin sen keskivaiheilla, ja katoaisi heti sen jälkeen. Vertaa tätä siihen, että väitettäisiin sinistä olevan vain puhtaassa sinisessä, mutta ei lainkaan turkoosissa tai violetissa, saati sinivihreässä tai aniliinissa.
Vaatteet eivät tee miehestä naista, mutta toki naisellisemman kuin mitä esim työvatteissa olisi. Myös naisesta tulee naisellisempi hameessa tai neutraalimpi pukeutuessaan tavallisiin housuihin ja puseroon. Tuo kaikki on kuitenkin ulkoisen sukupuoliroolin vahvistamista tai heikentämistä. Aivan toinen asia mitä tuntee pään sisällään erilaisen pukeutumisen kautta. Myös hiukset, kasvot, eleet, puheääni ja se mitä ajattelee ja puhuu liittyy vahvasti siihen miten toinen ihminen koetaan. Itse tiittinä pidän naisellista naisista, mutta en ole koskaan vaatinut tai edellyttänyt kumppaniltani tietynlaista pukeutumista, sillä niin toivon puolisonkin suhtautuvan minuun. Eli pidän itse hepenistä ja toivon myös että kumppanini pitää niistä ja meikeistä.
Miellän itseni biseksuaaliksi, jos nyt itsensä pitää jollakin etiketillä varustaa.
Eri elämänvaiheissa kuitenkin on ollut pinnalla erilaista seksuaalisuutta. Jopa niin, että olen elänyt suurimman osan elämästäni pitäen itseäni heterona. Tosin lähes aina olen tuntenut jonkun verran kiinnostusta myös naisia kohtaan. Vasta syvä rakastuminen naiseen toi tämän selvemmin esille. Tämä suhde on ohi, mutta halu rakastaa naista jäi pinnalle.
En kuitenkaan ajattele, että "oho, olinpa ennen hetero ja nyt lesbo" (vaikka ajoittain siltä tuntuukin). Jos pystyn rakastamaan miestä ja naista samoin tuntein ja haluin, olen mielestäni biseksuaali.
Transbatin vertaus värimaailmaan on tosi kaunis ja osuva. Biseksuaalisuus on monivivahteista - kuten ihmisyys yleensäkin.
on mun mielestä muutakin kuin heterous->biseksuaalisuus->homoseksuaalisuus. Onhan nuo käsitteet yksinkertaisuudessaan ihan käteviä, mutta ne ovat silti vain käsitteitä. On oikeastaan huvittavaa miten usein, tai melkein aina, ihmiset eivät ollenkaan käsitä että sanat ja käsitteet ovat ihmisten päässä ja ne vain kuvailevat todellisuutta joka on aina mutkikkaampi ja ei ollenkaan mustavalkoinen vaan harmaan sävyjä on myös. Seksualisuus on ihmisellä liukuva, toki meidät voi lukea johonkin noista kolmesta seksuaaliryhmästä siten että jos esim. harrastamme seksiä vain vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa niin olemme heteroseksuaaleja jne. Mutta asia taitaa tosiaan olla niin, että useimpia ainakin heteroja jossain määrin kiihoittaa myös sama sukupuoli. Monet tietysti kieltävät tämän mutta moni näistä (miehistä:) varmaan myöntää että sellainen pornograafinen kuva jossa on nainen sekä mies yhdynnässä, kiihoittaa enemmän kuin kuva jossa on pelkästään nainen, vaikka kuinka kiihoittavassa asennossa.
Tinni-Tunni